Suomen Tykistömuseo

Suomen Tykistömuseo

Suomen Tykistömuseo sijaitsee Linnankasarmin alueella Hämeenlinnassa Vanajaveden ja keskiaikaisen linnan kupeessa puistoalueella. Tykistömuseo on yksi Sotamuseon ohjaamista aselajimuseoista ja sitä ylläpitää Tykkimiehet ry.

Historiaa

Ajatus tykistömuseon perustamisesta syntyi 1960-luvulla. Vuonna 1973 Helsingissä Sotamuseossa järjestetty kenttätykistöaselajin erikoisnäyttely sai aikaan tapahtumaketjun, joka johti museon perustamiseen. Näyttelyä varten puolustusvoimien joukko-osastoista ja varikoilta sekä Sotamuseosta oli kerätty monipuolista aineistoa, joka haluttiin saada pysyvästi esille. Kokoelmia haluttiin täydentää vuosittain armeijan käytöstä poistetulla materiaalilla. Tarvittiin tilat, joissa materiaali voitiin varastoida, huoltaa, täydentää ja laittaa esille. Kankaanpään kaupunki tarjosi sijaintipaikaksi Niinisalossa sijaitsevan tarpeettomaksi jääneen kansakoulun pihoineen. Vuorineuvos Erkki Partasen johdolla everstiluutnantti Matti Alajoki pystytti puolessa vuodessa Tykistömuseon perusnäyttelyineen. Tykistön aselajiperinnettä Suomen tykistömuseo alkoi esitellä vuonna 1977. Museon kävijämäärä ei kuitenkaan vastannut odotuksia museon syrjäisen sijainnin vuoksi.

Puolustusvoimien organisaatiomuutosten ja toimintojen keskittämisen vuoksi jäi Hämeenlinnan Linnan kasarmin alueella runsaasti tiloja käyttämättömiksi. Tykkimiehet ry neuvotteli puolustusministeriön kanssa ja niin saatiin aikaan sopimus vuonna 1993. Museo muutti Hämeenlinnaan Kankaanpäästä vuonna 1995. Hämeenlinnassa sekä kolmikerroksinen museorakennus että tykkipiha ja tykkihalli kunnostettiin Linnankasarmille pitkälti talkoovoimin. Vuonna 1965 perustetun Tykkimiehet ry:n toiminnan painopistealue on tykistömuseon ylläpito ja kehittäminen. Suureen urakkaan osallistuivat merkittävällä työpanoksella myös valtakunnallisen Jääkäritykistön Killan jäsenet.

Museon tilat ja näyttelyt

Tilat museolle on kunnostettu Venäjän vallan aikaisiin rakennuksiin. Vuonna 1997 avattiin yleisölle museon tilat, joissa on näyttelytilaa liki 4000 neliötä ja ulkoaluetta tykkipihoineen hehtaarin verran. Sotilaskotiperinneyhdistys ylläpitää kahvio Cafe Katria museon ensimmäisessä kerroksessa. Cafe Katrissa on 40 asiakaspaikkaa, lisäksi kesällä on käytössä iso aurinkoinen terassi. Vuosittaiset kävijämäärät ovat vakiintuneet 20 000 vieraaseen. Tykistömuseo on saanut oman jalansijan kansainvälisten ja kansallisten erikoismuseoiden joukossa ja se vahvistaa omalta osaltaan museoiden kulttuuritarjontaa. Museon tarkoituksena on paitsi tallentaa ja elävöittää aselajiperinnettä, myös siirtää tietoa nuorille sukupolville.

Linnankasarmin historiallinen alue luo erinomaiset puitteet tutustua tykistön historiaan 1400-luvulta nykypäivään. Kokoelmat ovat lajissaan ainutlaatuisia ja arvostettuja sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Museolla on myös tutkimus- ja julkaisutoimintaa. Toimintasuunnitelmiin kuuluvat julkaisusarjojen kustantaminen ja kuukausittain järjestettävät luennot.

Museossa on esillä sekä perusnäyttely että vaihtuvia erikoisnäyttelyitä. Perusnäyttelyt on sijoitettu punatiilisen museorakennuksen kolmeen kerrokseen. Erikoisnäyttelyt ovat erillisessä rakennuksessa tykkipihan vieressä. Erikoisnäyttelyitä on vuonna 2009 auki Tiedotuskomppaniat jatkosodan tulessa, Pietarsaaren Tykistökoulu 1918 ja Panssarisoittokunta 90-vuotta.

Museo esittelee myös lukuisia sotahistoriallisesti merkittäviä henkilöitä kuten Suomen tykistön tarkstajan, tykistönkenraali V.P. Nenosen, jonka erikoisalaa sotavuosina olivat tykistön materiaalinen ja tulenkäytön tekninen kehittäminen. Kenraali kehitti myös kartoitusta ja tulenjohtomenetelmiä.

Kokoelmat

Itsenäisen Suomen puolustusvoimien käytössä on ollut yli 1000 erilaista tykkiä. Tykistön historia Suomessa ulottuu aina 1400-luvulle. 1600-luvulta lähtien tykistö toimi oman johtonsa alaisena osana Ruotsin armeijaa ja sen tehtävänä oli puolustaa valtakunnan itärajaa.

Vuosien saatossa tykkeihin kehitettiin maailmalla monia teknisiä uudistuksia. 1800-luvulla takaaladattava tykki syrjäytti suustaladattavan, kun tykkiin suunniteltiin pitävä lukko kivääristä mallia ottaen. 1800-luvun lopulla jäykkälavettiset tykit, jotka ponkaisivat ampumisen voimasta taaksepäin, syrjäytyivät ja tilalle astuivat joustolavettiset. Ensimmäinen toimiva joustolavettitykki oli ranskalaisessa kenttäkanuunassa 75 K 97. Sitä ostettiin Suomeen talvisodan aikana 48 kappaletta.

Varsinainen perustykki Suomen armeijassa oli venäläinen Putilovin tehtaan valmistama kevyt kenttäkanuuna 76 K 02. Vielä jatkosodassakin käytettiin hevosia vetämään rintamalle näitä perustykkejä, joiden paino on 1 100 kiloa. Maailman ensimmäinen haaralavettinen tykki oli italialainen 75 K 11. Kenraali Nenonen olisi halunnut ostaa niitä Suomen armeijalle, mutta ei saanut siihen lupaa. Italian hallitus kuitenkin lahjoitti maallemme yhden tykin, joka on museossa nähtävissä. Suomessa tykkejä valmisti Tampella ja Valtion tykkitehdas. Niiden valmistamia koeaseita on museossa omana ryhmänään.

Museolla on varsin monipuolinen kokoelma eri maista peräisin olevia tykkejä. Monet yksityiset ihmiset ovat hankkineet itselleen tykkejä, joita on ostettu museoon. Osa tykeistä on ulkomailta ostettuja, osa sotasaaliina vallattua kalustoa. Vuoden 2009 alussa kokoelmaan kuului lähes 100 tykkiä, joista vanhimmat ovat 200-vuotiaita ja uusimmat 1940-luvulla valmistettuja. Museon historiallisesti arvokkaimmat tykit ovat nähtävissä Tykkihallissa. Vanhimpiin tykkeihin kuuluu vuodelta 1805 peräisin oleva Kirjokiven tykki ja Helvigin kanuuna, joita Kuninkaalliseen Suomen tykistörykmentin kalustoon kuului 24 kpl. Suurimpiin tykkeihin lukeutuu saksalaisen Kruppin tehtaan valmistama 7,5, tonnia painava 210 millin haupitsi, joka on ollut käytössä jatkosodassa. Sitä vetämään tarvittiin peräti 28 hevosta.

Tykkipihalla Vanajaveden rannassa on vuosien 1870-1960 väliseltä ajalta olevia tykkejä. Museossa on monia tykkiharvinaisuuksia. Venäläisten tykkien kokoelma on laajin Venäjän ulkopuolella oleva kokoelma. 

Esityksiä

Museo pyrkii saamaan joka vuosi jotain uutta esitettävää. Viime vuosien uutuuksia on multimediaohjelma Suomen tykistöjärjestelmä eri aikakausina, joka esittelee tykistön ja kranaatinheittimistön käyttöä ja kehitystä 1400-luvulta tähän päivään. Ohjelman otsikoita ovat mm. tykistön tarkastajat ja komentajat, tykistöjoukkojen rauhan ajan kokoonpanot, sijainnit ja johtosuhteet, tykit ja niiden ampumatarvikkeet, kranaatinheittimet ja niiden ampumatarvikkeet, tarvittava erikoiskalusto, ampuma- ja taistelutekniikka, tykistön käyttö taistelussa ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö kenttätykistössä. Multimediaesitystä Tali-Ihantalan torjuntataisteluista kesällä 1944 laajennettiin veteraanien kertomuksilla ja se lahjoitettiin historian opetusta varten kaikkiin Suomen kouluihin ja Puolustusvoimille.

Pro Patria – Kunnia Isänmaalle -kokoelmassa tehdään kunniaa sodankäyneille sukupolville. Huoneessa ovat nähtävinä mm. Mannerheimristin- ritari, jalkaväenkenraali K.A. Heiskasen, jääkärikenraalimajuri Kaarlo Viljasen, Mannerheimristin-ritari jääkärieverstiluutnantti Viljo Laakson, kuuden sodan veteraanin everstiluutnantti Kosti Lylyn, everstiluutnantti Lauri Tuhkasen, vapaussoturi vääpeli Pieti Kaurasen, vapaussoturi sotamies Juho Adolf Hietalan ja panssarieversti Martti Frickin kunnia- ja ansiomerkit.

Multimediaesitykset

Näyttelyssä on viisikymmentäpaikkainen multimediasali, jossa on nähtävissä 15–40 minuuttia pitkiä dvd-esityksiä museon avoinnaoloaikoina. Museossa esitetään seuraavia multimediaelokuvia:

• Ihantalan Ihme 2001
• Korpisodan Suurvoitto 2003
• Taistelu Laatokan Karjalassa 2005
• Talvisota – ensimmäinen torjuntavoitto 2007
• Suomen tie jatkosotaan 2009

Julkaisut

Tykistömuseo on julkaissut kahdeksan teosta julkaisusarjassaan.

• Nro 1  Jyri Paulaharju: Hämeenlinnan Tykistö vuosina 1445-1809
• Nro 2  Jyri Paulaharju: Tykistötiedustelu iskee. Kuvatulkintaa ja tiedustelua sodissamme
• Nro 3  Veli Kauranen: Suomen vanhat linnat, kartanolinnat, linnoitukset ja skanssit
• Nro 4  Urho Myllyniemi, Ilkka Korhonen, Esa Rahkonen: Tykkipoika ei peljätä saa... Kenttätykistökerho seitsemällä vuosikymmenellä
• Nro 5  Jyri Paulaharju : Kanta-Hämeen jääkärit
• Nro 6  Hannu Saraluoto: Tykki ravissa
• Nro 7  Veli Kauranen: Teiss' on tulta, tapparaa - suomalaisten käymät sodat
• Nro 8  Jouko Kivimäki: Tykkimiehet ry 1965-2005
• Nro 9  Jyri Paulaharju: VP Nenonen Elämä Tykistölle (Julkaistaan syksyllä 2009)

Lähteet

• Heinänen, Tuula: Tykistömuseo on tykkimiesten ylpeyden aihe. Hämeen Sanomat 29.10.2005
• Hinkkala, Marjatta: Tykistön perinne tallella museossa. Hämeen Sanomat 30.6.2007
• Mäntyneva, Riikka: Tykistömuseon rakennusvuodet ohitse: säätiö turvaisi museon tulevaisuuden. Hämeen Sanomat 2.8.2001
• Pohjola, Saila: Tykistömuseo muutti Hämeenlinnaan. Hämeen Sanomat 24.5.1996
• Rehula, Ulla: Mörssäristä haupitsiin. Tekniikan Maailma 13/1997, s. 35-37
• Vilamo, Kari: Perusnäyttely ja näyttelytoiminta. Tulikomentoja 1/2002, s. 12-13
• Vilamo, Kari: Tykistömuseon rakentaminen. Tulikomentoja 1/2002, s. 10
• Virtanen, Veli-Matti: Helvigin kanuuna, Sinisalon säkeet, haupitsin pauke ja auringon säteet. Hämeen Sanomat 13.5.1997
• http://www.tykistomuseo.fi/

Aiheesta muualla

• Suomen Tykistömuseon viralliset sivut

Coordinates::24.456375, 61.00529