Eteläkadun vanhat puutalot

Hämeenlinnan kaupunki halusi 1980-luvulla purkaa Eteläkatu 3 -13:n puutalot eli Eteläkadun villat, ja muuttaa koko alueen autojen pysäköintipaikaksi. Alueen kaava oli jo vuonna 1961 muutettu paikoitus- ja viherkaistaksi. Paasikiventie lohkaisi osan talojen etelänpuoleista tonttialuetta ja eristi ne Hämeensaaresta ja Vanajavedestä. Kaupunki lunasti villat niiden omistajilta. Kaupunki olisi voinut menetellä tällä Eteläkadun osuudella mielensä mukaan, omistihan se kuudesta talosta kolme, numerot 3, 9 ja 11. Rakennukset pystytettiin alun perin kaupungin vuokratonteille. Vanhojen talojen säilyttämistoimikunta oli kirjannut talot suojeltavien rakennusten joukkoon, ja ne kuuluivat myös Kanta-Hämeen kulttuurihistoriallisten kohteiden luetteloon. Vuonna 1984 joukko hämeenlinnalaisia yhdistyksiä tekivät aloitteen niiden säilyttämiseksi. Villat vuokrattiin. Eteläkadun puutalorivi on säilynyt vuosikymmenten kuluessa verraten hyvin. Vain vuosia tyhjillään ollut talo numero 13 oli huonossa kunnossa, mutta se välttyi purkamiselta vuonna 1985 lääninhallituksen toimeenpidekiellon ansiosta. Tosin sen kohtalosta kiisteltiin myöhemmin. 

 <widget type="googlemap"> <marker lat="60.99397" lon="24.46196">Eteläkatu 3-13</marker> </widget>

Mansardikattotalot

Eteläkadun puutalot tulivat kaupunkikuvaan vuosina 1919 -1922. Yhden taloista on suunnitellut E.K. Ansas, jonka suunnittelemia taloja rakennettiin kaupungissa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa paljon. Muut talot on piirtänyt silloinen kaupungin rakennusmestari Kaarlo Botvild Koskinen. Talot edustavat rakentamisaikanaan suosittua klassismia, jota on koristeltu jugendtyylisillä yksityiskohdilla.

Taloja suunnitellessaan Koskisella oli pulma, kuinka saadaan mahdollisimman paljon asuintilaa taloihin, joissa oli pieni pohjaratkaisu. Hän keksi silloin käyttää ullakkokerrosta hyväkseen, mikä on harvinaista empire- ja nikkarityylisissä taloissa. Ullakkohuoneita väljentääkseen Koskinen suunnitteli taloihin ns. mansardikaton, jollainen on lähes perinteisesti toteutettuna Eteläkatu 13:n talossa. Muissa taloissa rakennusmestari loi ullakolle lisätilaa leventämällä ja loiventamalla lappeita. Tällaisen ns. valomansardikaton sivulappeet ovat oikeastaan katoksi naamioitua ulkoseinää.

Eteläkadun puutalojen uusi elämä

1990-luvun lopulla kaupunki päätti viimein muuttaa kaavaa, ja talot saivat suojelupäätöksen. Niitä tarjottiin ostettavaksi ensisijaisesti niiden alkuperäisille omistajaperheille, toissijaisesti senhetkiset vuokralaiset. Remontoidut villat muodostavat tyylillisesti ja kaupunkikuvallisesti eheän alueen, joka on nykyään asuin-, liike- ja käsiteollisuusrakennusten korttelialue. 

Eteläkadun kauniit puutalot on remontoitu yksityisasunnoiksi, osassa toimii yrityksiä. Eteläkatu 3:ssa oli ensin lasten yksityinen päiväkoti Muksula, sen jälkeen siinä on toiminut Kiinteistövälitys Kotimökin toimisto. Talo numero 5:ssä on Nallemuorin lastenvaate- ja vanhantavaranliikeliike (http://www.nallemuori.net/). Talo numero 7 on asuintalo. Eteläkatu 9:ssä toimi yli parikymmentä vuotta Kehystaide, nyt siinä on Kiinteistövälitys Terhi Koivun toimitilat (http://www.terhiklkv.fi/). Talossa numero 11 on Asunto-osakeyhtiö Eteläkatu 11. Eteläkadun puutalorivin viimeinen talo, numero 13, on osittain remontoitu.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen Liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9
Hämeen Sanomat 30.10.1980

Hämeenlinna-Wanaja 1984, 17.4.1984

Hämeen Sanomat 31.3.1990

Hämeen Sanomat 4.11.1998

Hämeen Sanomat 17.2.1999