Muisto Hyömäestä: laskiaiskellojen soittaminen

Laskiaiskellot

"Vanhan ajan suuressa hämäläiskylässä oli omat huvituksensa ennen vanhaan. Laskiaiskellojen soitto oli eräs jokavuotinen huvitus. Laskiaistiistain edellisenä yönä meitä poikia kokoontui suuri joukko kylän raittille. Joka heräsi ensimmäisenä, lähti soitellen herättelemään kavereita. Kellot kävimme pyytelemässä taloista edellisenä päivänä. Jotkut saivat lehmänkelloja, toiset kulkusia tai tumbelin. Minä sain aina aisakellon sukulaistalosta Tyrniltä. Siinä kellossa oli komein ääni kaikista. Se oli näöltään kuin kartanon ruokakello, mutta paljon pienempi. Kaikki eivät pitäneet siitä, että heidät herätettiin kellojen moikinalla kesken yön. Kuitenkin soitimme jokseenkin joka talon ja mökin ikkunan alla, kunnes valo sytytettiin lamppuun. Kauppias Koskinen herätettiin ensimmäisenä hevostaan ruokkiin ja sonnustautumaan laskiaismarkkinoille lähtöön. Eikä hän herätystä pahakseen pannutkaan. Vanha akka, suutarin Maija tuli joskus ulos mökistään laihat, koukkuiset sormet harallaan tavoitellen luutaa ovenpielestä, haukkua louskutteli meitä. Silloin kipaisimme karkuun, kohden kylän alipäätä. Sieltä me tavallisesti aloimmekin kierroksemme. Kiertelimme kujia pitkin talosta taloon, mökistä mökkiin. Ylipäässä kylää oli eräs vihainen isäntä, joka lähti joskus alushoususillaan takaa-ajoon niin että tallukat lätkyivät.

Eräänä laskiaisyönä emme soitelleet vallan paljoa alipäässä kylää. Tyrnin talon väistimme kokonaan. Tiesimme, että siellä oli yksi talon seitsemästä veljeksestä kuolemansairaana. Hän sairasti keuhkotautia, tuberkuloosia. Se tauti niitti silloin runsaasti tuonen satoa monissa perheissä. Myöhemmin kuulimme, että Tyrnin Aku oli ollut yöllä valveilla kuullakseen vielä kerran kellojen soiton. Hän oli ihmetellyt veljilleen, että eikös nyt ole laskiaisyö. ”Miksei kuulu laskiaiskellojen ääntä, vai enkö minä kuule enää mitään?” Aamupäivällä hän oli sitten kuollut. Kuultuamme asiasta me poikajoukko kaduimme sitä, ettemme sittenkin soittaneet hänen kuultensa kellojamme. Emme antaneet sairaalle tilaisuutta kuulla viimeisenä yönään vielä laskiaiskellojen ääntä."

Kirjoittanut Toivo Armisto (s. 1907 Hauhon Hyömäessä) 4.2.1975 Valkeakosken sanomia varten.

Aineiston luovuttaja Marjatta Tuomisto. Julkaisulupa saatu Toivo Armiston tyttäreltä Ritva Heikkoselta 8.11.2016.