Hämeenlinnan Talomuseoalue

Hämeenlinnan tori vuonna 1911. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo

Hämeenlinnan vanhaa empirekeskustaa. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo

Vielä 1890-luvulla Hämeenlinnan kaupunki oli Carl Ludvig Engelin vuonna 1828 laatiman ruutuasemakaavan mukainen puutalokaupunki. Tonttien välissä oli 6 - 8 metrin levyiset palokujat lehtipuineen. von Arbinin vuoden 1778 asemakaavan mukainen kaupunki tuhoutui vuonna 1831 tulipalossa, mutta Engelin kaupunkikeskustaa eivät 1800-luvun myöhemmät kaavat juurikaan ole muuttaneet.

Hämeenlinnan arvokas puuempire katosi melkein kokonaan 1960 - 1970 -lukujen rakennustoiminnan myötä. 1960-luvun alussa vahvistetussa asemakaavassa kaupunkikuva muuttui funktionalistiseksi kerrostaloineen ja avokortteleineen. Kaupungin koilliskulmaan on jäänyt muutamia puurakennuksia, joiden vanhimmat osat ovat 1830-luvulta, ja muodostavat sellaisenaan ns. Talomuseoalueen. Rakennusten tonttijako, talojen ulkovuorauksen nikkarityyliset yksityiskohdat, palokujat ja puuaidoilla suljetut pihapiirit portteineen ovat muistoja vanhasta Hämeenlinnasta. <widget type="googlemap"> <marker lat="61.00058" lon="24.46254">Korttien talo</marker> </widget>  

Talomuseohanke 1960-luvulla

 
1900-luvun puolessavälissä mietittiin Hämeenlinnassa Talomuseoalueen perustamista muun muassa linnan 

Cajanderin talo

läheisyyteen, mutta maa todettiin siellä liian pehmeäksi. Aulangon puisto oli toinen hylätty vaihtoehto. Jotkut ehdottivat vanhan Hämeenlinnan aluetta eli Linnankasarmia, mutta sen rakennuksia ei voitu purkaa, ja nythän alue on suojeltu ja remontoitu Senaattikiinteistöjen toimesta. Kaupunginpuisto nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi; olihan siellä jo Larin-Kyöstin siirretty talo. Vanhan kaupunkikuvan säilyttämistoimikunta teki vuonna 1966 esityksen museoalueen perustamisesta Kaupunginpuistoon, ja kaupunki myönsi sille jopa 18 000 markan määrärahan. Talomuseoalueelle olisi siirretty leipuri Vainikaisen,  kelloseppä Lönnrotin, Cajanderin ja ns. Larman talot. Vastustajien vuoksi hanke kuitenkin siirtyi eikä sitä koskaan toteutettu.

Larman talo

Hämeenlinna-Seuran julkaisu XVI vuodelta 1966 kertoo, että nykyisen Raatihuoneenkatu 11:n kohdalla sijainnutta Larman taloa pidettiin Hämeenlinnan vanhimpana rakennuksena. Sen oli rakennuttanut Kaarle Kustaa af Enehjielm omistamalleen tontille vuonna 1783. Vuosina 1834-1841 sen omistajaksi mainittiin maaherran leski Charlotta Stjernvall. Mahdollisesti talon omistajana on ollut myös Hämeenlinnan kuvernöörinä vuosina 1876-1887 toiminut kenraalimajuri ja Hämeen läänin kuvernööri Edvard von Ammondt. Larman talo vuorattiin laudoilla vuonna 1824. Siinä oli alakerrassa leivintupa ja kamari ja yläkerrassa neljä asuinhuonetta. 1890-lvulla talon omisti kauppias Alex Dugin, ja konkurssin jälkeen kauppias Johan Gustaf Grönfors osti talon myydäkseen sen pian kauppias Tuomas C. Lindforsille. Vilhelm Willgren tuli talon omistajaksi vuonna 1899, ja hänen perillisensä myivät sen vuonna 1913 Johan Konstantin Lindqvistille, jolta sen peri vuonna 1950 Anna Larma. Hän myi rakennuksen 1960-luvulla Hämeenlinnan Vanhalle Säästöpankille, joka luovutti talon purettavaksi ja siirrettäväksi Kaupunginpuiston Talomuseoalueelle. Purkamistyötä johtivat Knut Drake ja Eeva-Maija Viljo.

Hämeenlinnan Lydiassa Larman taloa kutsutaan Willgrenin taloksi. Talon vieressä, portista oikealle oli vanhempi eli vuonna 1773 rakennettu, vanhasta kaupungista siirretty talo, jonka julkisivu oli Linnankadulle päin. Nämä talot purettiin Säästöpankin tieltä vuonna 1968.

Niittykatu 3. Purettu rakennus. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo

Koilliskulman vanhat talot

Talomuseoalue on syntynyt Hämeenlinnan kaupunginhallituksen päätöksellä, jonka tarkoituksena oli säilyttää Hämeen linnan kulttuurimaisemaan liittyvät rakennukset. Tulipalojen takia monet talot on jouduttu korvaamaan uusilla. 1990- luvulla rakennettiin tyylinmukaiset uudet talot umpipihaisen talokorttelin Niitykadun puolelle. Korttelien välissä on kaupunkikuvan kannalta keskeinen puistokuja, joka on osa linnan ja kaupungin keskustan välistä puistoaluetta ja kansallista kaupunkipuistoa.

Kustaa III:n katu. Kuva: Outi Valo

                                                                                                                                                                               Niittykatu 1 - Linnankatu 4 kuuluvat Talomuseoalueeseen, samoin Linnankatu 11, Niittykatu 3 - Sibeliuksenkatu 14 ja Koulukatu 4 - Sibeliuksenkatu 12 sekä Lukiokadun vanhat puutalot. Porvariskotia edustava Palanderin talo Lukiokatu 4:ssä toimii nykyään historiallisena kotimuseona. Uusrenessanssityylinen Hämeenlinnan Lyseo valmistui vuonna 1888 Linnankadun varteen. Niiden läheisyydessä, Linnankatu 7 ja Lukiokatu 6 kulmassa on entinen, vanha historiallinen museo

Korttien talo

Niittykatu 1 - Linnankatu 4 -tontilla on kaksi vuonna 1890 rakennettua puista asuinrakennusta, jotka edustavat aikansa ns. nikkarityyliä. Rakennukset suunnitteli C.A.Caween ja F.W. Lagerström. Rakennukset on kunnostettu 1980-luvulla. Entinen 

Entinen Korttien talo vuonna 2012. Kuva: Outi Valo

ns. Korttien talo sijaitsi Niittykatu 1:ssä. Korttien talo on saanut nimensä talossa sijainneesta Korttimuseosta, joka lopetti toimintansa 

tässä talossa. Korttinäyttely on sijoitettu Verkatehtaalle. Talossa asui runoilija Eino Leino viimeiset kouluvuotensa 1890-1895 yhdessä luokkatoverinsa Väinö Toppeliuksen kanssa rehtorinleski Bergroothin luona. Talon seinässä on Leinon muistolaatta. Muistolaatta on kulttuurilautakunnan hankkima, ja se paljastettiin 6.7.1948.Korttimuseon lisäksi talossa toimi perheneuvola. Kaupunki myi talon vuonna 2010 yksityisille henkilöille, jotka remontoivat sen asunto-osakeyhtiöksi. Talosta on kauniit näkymät Vanajavedelle, Linnanpuistoon ja Hämeen linnalle.  

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Hämeenlinna. Hämeenlinna-Seuran julkaisu N:o XVI. 1966

http://goo.gl/oJqG2

http://goo.gl/Sa7Kc