Ero sivun ”Residenssikatu 81 (A. Andström)” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
p (yksi versio) |
Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.58
Seuraavat katkelma on lainattu ja lyhennetty Pirkko Tuomisen luvalla teoksesta Residenssikadulta radioon. Alvar Andströmin muistelmia vanhasta Hämeenlinnasta sekä suomalaisesta musiikkielämästä itsenäisyyden alkuvuosikymmeniltä. Hämeenlinna-Seura r.y. 2006.
Residenssikatu 81
Siirtykäämme ajassa 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, mikä aika silloisessa Hämeenlinnassa on säilynyt muistoissani huolettomana ja riemukkaana. [...]
Residenssikatu 81 - sittemmin Hallituskatu 22, oli kotitalomme osoite. Pitkä empire-tyylinen puurakennus sijaitsi vain parin kivenheiton päässä kauppatorista, joten sijainti oli kaiketi edullinen perheemme sekatavarakaupalle. Rakennuksen pihapuoli oli erikoinen siinä suhteessa, että makasiini- ja tallirakennusten yhteyteen oli rakennettu avara katos, jonka suojiin mahtui parisenkymmentä maalaisten ajopeliä, rattaita tai rekiä. Niiden omistajat olivat yleensä myös isän sekatavarakaupan asiakkaita. Kun isäntäväki lähti kaupungille asioilleen, jäivät koirat ajopeleihin "kotivahtimiehiksi". Koirat olivat tehtävästään hyvin tietoisia, ja jos joku vieras tuli niiden valtapiiriin, murisivat ne hyvin pahaenteisesti. Heti puolenpäivän jälkeen piha tavallisesti tyhjeni, mutta sattui joskus, että hevonen kökötti yksin pihalla tuntikausia hyvin penseän näköisenä. Isäntä, saatuaan halkokuormastaan tai voitiinusta sievät rahat, oli saattanut poiketa tuttuun krouviin, jossa aika vierähti kuin huomaamatta. Talonmiehen renki sai sitten ryhtyä syöttämään ja juottamaan yksinäistä hevosparkaa kaupan takapihalla.
[...]
Isäni puutarha oli kovin pieni ja vaatimaton verrattuna pihamme aidan takana sijainneeseen isoon ja rehevään puutarhaan. Siellä sijainneen talon omisti aikoinaan maisteri Sevón, joka hoiti puutarhaansa antaumukselle. Hän oli toimessa helsinkiläisessä pankissa, mutta matkusti kesäaikaan viikonloppuisin ja muulloinkin puutarhaansa hoitamaan. Siellä kasvavista isoista omenapuista putoili tuulisella ilmoilla hedelmiä meidänkin puolellemme. Sevónin puutarhaan ilmestui joskus 10-luvulla kaksi noin metrin korkuista puupylvästä päivin kiinnitettyine rintakuvineen - arvatenkin maisterin ihailemia suurmiehiä esittäviä. Kirjallisuudenhistoriaan perehdyttyäni totesin kuvien esittävän Goethea ja Schilleriä.
[...]
Naapureista puheenollen mainittakoon vielä, että meistä vastapäätä oli kauppias Sokoloffin talo, jossa asui useita leikkitovereitani. Talon laaja pihamaa, jolla leikittiin ja telmittiin näkyi kokonaan meidän salimme toisesta ikkunasta, ja tähän seikkaan liittyi muisto suurlakon ajoilta vuonna 1905. Taloon kuului pihan puolella sijaitseva kaksikerroksinen tiilirakennus, jonka alakerros eräässä vaiheessa oli työväenyhdistyksen vuokraama. Suurlakon aikana talossa oli elämää ja vilskettä. Siellä pidettiin kokouksia ja puheita ja muistan seuranneeni salimme ikkunasta silloin vielä aseettoman punakaartin marssi- ja äksiisiharjoituksia.
Alvar Andström