Merven kartano

Merven kartano sijaitsee Merven kylässä Hattulan kunnassa Vanajaveden kapeikon Mervenselän länsirannalla, vastapäätä Vesunnan kartanoa. Merven kylä on Hattulan vanhimpia, sillä varhaisin sitä koskeva asiakirjatieto on vuodelta 1385. Merven kartano oli jo tuolloin rälssisäteri. Asutusta Mervissä on ollut jo paljon aikaisemmin, mistä on todisteena 1000 -luvulta peräisin oleva 122 hopearahan aarre. Kylä on säilyttänyt tiiviin muotonsa mäenkumpareella. Heikkilän päärakennus edustaa 1920-luvun klassisistista arkkitehtuuria, samoin Henttalan ja Visalan päärakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta. Kyläkeskuksen länsipuolella on peltojen ympäröimillä saarekkeilla Seppälän ja Ahtilan rakennusryhmät, nekin 1900-luvun alkupuolelta. Kylämäellä Heikkilän, Henttalan ja Visalan päärakennukset ovat 1900-luvun alusta.  <widget type="googlemap"> <marker lat="61.092006" lon="24.345002">Mervi</marker> </widget>

Merven kartanon omistajia 

Asiakirjassa mainitaan käräjien lautamies Olavi Mervestä, eli kylässä oli silloin ainakin yksi talo, jonka edustaja Olavi oli. Vuonna 1423 oli Janakkalassa todistajina kaksi miestä Mervistä: Nisse Maununpoika ja Jussi Paavalinpoika. Lehijärvellä oli vuonna 1445 Lauri Mervi ja Heikki Maununpoika Merven Häntälän eli Henttalan talosta. Lammin pappilassa oli todistajana vuonna 1462 Merven säterin omistaja Hannu Pentinpoika. Vuonna 1529 rälssisäterin omistajaksi mainitaan Henrik Skriffare, ja hänen jälkeensä vuonna 1531 säteriä hallitsi rouva Dorotea Merves. Kuningas Kustaa Vaasa salli Dorotean lunastaa takaisin Vesunnan kartanosta osuuden, jonka hänen äitinsä Margareta oli myynyt Sten Sturelle.

Merven kartano on muodostunut Ylöstalon ja Alistalon rälssisätereistä, joista edellinen on vanhaa rälssiä. Ylöstalo nimitettiin rälssiksi vuonna 1639, ja asuinkartano se oli ollut jo vuonna 1575. Ylöstalon omistaja oli vuonna 1563 Raaseporin läänin käskynhaltija Olavi Jaakonpoika, ja naimakaupan jälkeen vuonna 1566 Ylöstalon isännäksi tuli Kristoffer Grön eli Tott. Hänen vaimonsa Malin peri tilan. Alastalo on yhdistetty siihen viimeistään vuonna 1652. Alastalon isäntänä oli vuonna 1563 Martti Matinpoika Sarvilahti, joka kaatui vuonna 1571 sotaretkellä Venäjää vastaan. Hänen jälkeensä Alastaloa hallitsi hänen isänsä Matti Nuutinpoika Sarvilahti vuoteen 1590 asti, jolloin uudeksi isännäksi tuli Samuli Arvinpoika ja vuodesta 1616 kuurinmaalainen kapteeni Juhani Samuelinpoika Wildeman, joka sai vaakunakilven vuonna 1567. Vuonna 1650 Alastalo lahjoitettiin Krister Henrikinpoika Sabelstjernalle, jonka suku oli aateloitu vuonna 1609. Vuonna 1669 hän myi tilan kapteeni Arvi Wildemanille, edellämainitun Wildemanin poika. Hän sai lahjoituksena myös säterikartanoon kuuluvat Knuuttilan ja Häntälän autiotilat. Arvi Wildeman joutui vangiksi 30-vuotisessa sodassa ja kuoli Kuurinmaalla, mutta hänet haudattiin Hattulan kirkkoon. Seuraava Merven kartanon omistaja oli Juhani Samuelinpoika Wildemanin tyttären Kristiinan kanssa avioitunut luutnantti Petter Udnie. Hänen ja perillisten nimissä kartano oli vuodesta 1672 vuoteen 1704, minkä jälkeen laamanni Erik Bosin omisti Merven.

Vuosina 1728-1801 Merven kartanon omisti Blåfieldin suku, jonka jälkeen se siirtyi naimakaupalla lääninsihteeri O.G.Utterille. Vuonna 1864 kartanon osti lääninsihteeri O.Idenstam, joka liitti Merveen Kraatarin ja Rekolan tilat. Vuonna 1882 kauppias Grönlund osti Merven, ja vuodesta 1911 kartanon omistajina oli agronomi G. Alander ja hänen jälkeensä K. Pyöräniemi. Vuodesta 1919 Merven on omistanut S.Bäcklund puolisoineen.

Peltoaukeaa halkova koivukuja johtaa mäenkumpareella sijaitsevalle kartanon päärakennukselle, joka on rakennettu 1850-luvulla. Ristipäätyinen rakennus liittyy tyylillisesti empiren ja uusrenessanssin vaihteeseen. Rakennusta ympäröi vanha puisto. Karjasuoja on muurattu kivestä ja tiilestä 1800-luvun lopulla. Mamsellityyppinen tuulimylly on 1800-luvulta. Se on menettänyt siipensä ja suuren osan pärevuorauksestaan. Pihan siipirakennus valmistui 1800-luvun alussa.

Lähteet

• Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet: kohdekuvaukset, Hattula.
• Hämeenlinna ympäristöineen. Opas matkailijoille.
• Tyrvännön alueen kartanoita
• Mäntylä, Eero: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-99074-7-5