Knut Oskar Arndt Björkstén

Arno Forsius

Hollolalainen siluettimaalari Knut Oskar Arndt Björkstén (1823—1862)

Hollolan asukkaiden siluetteja museovirastossa

Hollolan ja Lahden terveydenhuollon historiaa koskevan tutkimustyön yhteydessä olen myös etsinyt asiaan liittyvää kuva-aineistoa. Tällöin kävi ilmi, että museoviraston historiallisessa kuva-arkistossa on useampiakin Hollolan asukkaista 1840-luvulla tehtyjä siluetteja. Ne kuuluvat eräitä poikkeuksia lukuunottamatta Knut Oskar Arndt Björksténin siluettikokoelmaan, jonka tekijäkin on syntyperäinen hollolalainen.

Siluetit taidemuotona

Yksivärinen, tumma ääriviivakuvio tai "varjokuva" vaalealla pohjalla on ikivanha kuvasmistapa. Se on peräisin itämailta ja sitä käytettiin yleisesti myös muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa. "Varjokuva" tuli uudelleen tunnetuksi Ranskassa v. 1751 henkilöiden kuvaamisessa. Ranskan silloisen rahaministerin Étienne de Silhouette'n (1707-1767) tiedetään koristaneen asuntonsa seiniä paperista leikatuilla aikalaistensa kuvilla ja niin nämä tummat ääriviivakuvat saivat nimityksen silhouette eli "suomeksi" siluetti.

Nimityksen syntyyn vaikutti varmaan sekin, että kyseinen rahaministeri vaati tuolloin ankaria säästäväisyystoimenpiteitä, jotka eivät suinkaan ihastuttaneet kansalaisia. Kaikesta liikasäästäväisyydestä alettiinkin käyttää sanontaa "à la Silhouette", mikä tietenkin sopi hyvin näihin huokeasti valmistettaviin muotokuviin. Siluetteja kutsuttiin aikoinaan myös "köyhän miehen miniatyyreiksi".

Siluettien tekeminen levisi muotina nopeasti yli koko silloisen tunnetun maailman. Se kukoisti erityisesti 1700-luvun lopulla, jolloin Suomessakin kierteli jo eräitä siluetintekijöitä. Yksinkertaisin tapa valmistaa siluetteja oli piirtää tai lävistää kuvattavasta henkilöstä lankeavan varjon ääriviivat valkealle paperille ja leikata siihen aukko ääriviivoja pitkin. Kun paperi kiinnitettiin tummalle pohjalle, näkyi siinä aukon rajaamana luonnollista kokoa oleva siluetti. Erityisten kojeiden avulla kuva voitiin pienentää ja piirtää haluttuun kokoon. Varhaisimmista laitteista mainittakoon esimerkkinä Gilles-Louis Chrétien'in "physionotrace".

Siluetti voitiin valmistaa suoraan pienenä sopivalle pohjalle piirtämällä tai maalaamalla tahi tummasta paperista leikkaamalla. Onnistuminen edellytti silloin tietenkin taiteellisia kykyjä. Siluetteja tehtiin myös kaivertamalla tai raaputtamalla esim. lehtikullalla tai värillä peitetyn lasilevyn pintaan. Aikoinaan siluetteja käytettiin mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, muotokuvauksen lisäksi mm. korujen, sormusten, medaljongien, onnittelukorttien ja vieläpä koruompelustenkin valmistamiseen.

Valokuvauksen yleistyminen 1850-luvulta alkaen syrjäytti nopeasti siluettien tekemisen melkein kokonaan. Toisaalta siluetteja valmistettiin sittemmin myös valokuvaamalla varjokuvia, jotka oli heijastettu valkealle kankaalle. Vaikka siluetit ovatkin taidemuotona niukasti tyyliominaisuuksia paljastavia, voidaan niissä sentään erottaa esim. rokokoohon, kustavilaiseen tyyliin tahi porvarilliseen eli bourgeois-tyyliin viittaavia piirteitä.

Björksténien perhekunta

Björksténien suku lienee isän puolelta peräisin Baltiasta ja sen ensimmäinen varmasti tunnettu edustaja Hollolassa oli Johan Björkstén (1699 —1765), joka toimi veronkantajana ja sittemmin (1753) Hollolan nimismiehenä. Hänen puolisonsa oli Ulrika Berner (1702—1769), Hollolan kirkkoherran Gustaf Bernerin ja tämän puolison Anna Carsteniuksen tytär.

Nimismies Johan Björksténin lapsista poika Johan Björkstén (1744—1809) luki papiksi ja hänet valittiin v. 1781 Hollolan kappalaiseksi, oltuaan täällä sitä ennen pitäjänapulaisen viransijaisena jo vuodesta 1772 alkaen. Kappalainen Johan Björkstén oli naimisissa Eva Magdalena Tuderuksen (1758—1836) kanssa, joka oli Laukaan kirkkoherran Jakob Tuderuksen ja Ebba Maria Boismanin tytär.

Tässä Hollolan kappalaisperheessä oli kaikkiaan yksitoista lasta, joista ensimmäinen, toinen ja seitsemäs lukivat papiksi isänsä tavoin. Lapsista toiseksi vanhin, Carl Fredrik Björkstén (1782—1828), tuli Hollolan kappalaiseksi isänsä jälkeen, ja seitsemänneksi vanhin, Wilhelm Björkstén (1791—1867), veljensä jälkeen.

Knut Oskar Arndt Björkstén (1823—1862)

Hollolan kappalainen Carl Fredrik Björkstén (1782—1828) oli naimisissa Sofia Margaretha von Hausenin (1793—1876) kanssa, jonka vanhemmat olivat Mukkulan kartanon omistaja, kapteeni Arndt Johan von Hausen ja hänen ensimmäinen puolisonsa Catharina Margaretha Krook.

Carl Fredrik Björksténillä ja Sofia Margaretha von Hausenilla oli neljä lasta, jotka jäivät kaikki naimattomiksi. Nuorin heistä oli Knut Oskar Arndt Björkstén, joka syntyi Hollolassa 30. 5.1823. Muut sisarukset olivat Sofia Carolina Johanna (1815—1900), Carl Johan Mortimer, merimies (1818—1836) ja Gustaf Theodor, kapteeni (1820—1892).