Ero sivun ”Rinteelän muinaisjäännös” versioiden välillä
imported>Mtaavila |
imported>Mtaavila Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Padasjoen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Kirjuanmäellä. Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa, Kellosalmen koillisrannalla. Asuinpaikka on pellolla noin 500 metrin päässä salmen ylittävästä sillasta itäkaakkoon. Maaperä | [[Padasjoki|Padasjoen]] kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Kirjuanmäellä. Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa, Kellosalmen koillisrannalla. Asuinpaikka on pellolla noin 500 metrin päässä salmen ylittävästä sillasta itäkaakkoon. Maaperä | ||
pellolla on soransekaista hiekkaa. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä pellolla havaittiin kaksi erillistä löytöaluetta. Toinen alueista sijaitsee pellon ylärinteellä Kirjuan tilalle menevän tien lounaispuolella ja toinen pellon alarinteellä lähellä rantaa. Löytöinä | pellolla on soransekaista hiekkaa. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä pellolla havaittiin kaksi erillistä löytöaluetta. Toinen alueista sijaitsee pellon ylärinteellä Kirjuan tilalle menevän tien lounaispuolella ja toinen pellon alarinteellä lähellä rantaa. Löytöinä | ||
pellolta on kvartsi-iskoksia. | pellolta on kvartsi-iskoksia. |
Versio 10. kesäkuuta 2014 kello 08.51
Padasjoen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Kirjuanmäellä. Kohde sijaitsee Päijänteessä olevan Virmailansaaren länsiosassa, Kellosalmen koillisrannalla. Asuinpaikka on pellolla noin 500 metrin päässä salmen ylittävästä sillasta itäkaakkoon. Maaperä pellolla on soransekaista hiekkaa. Vuoden 2003 inventoinnin yhteydessä pellolla havaittiin kaksi erillistä löytöaluetta. Toinen alueista sijaitsee pellon ylärinteellä Kirjuan tilalle menevän tien lounaispuolella ja toinen pellon alarinteellä lähellä rantaa. Löytöinä pellolta on kvartsi-iskoksia.
Vaikka kivikauden ihmiset olivat lihansyöjiä, ei muutakaan ravintoa hyljeksitty. Kasveja on kerätty ravinnon lisäksi myös punontatöihin, rohtoihin, värjäykseen ja nahkojen parkitsemiseen. Kaivelukepillä etsittiin syötäviä juuria, kaislan, järviruo’on, lumpeen ja suovehkan juuret juurakot ovat olleet hyvin ravintopitoisia. Marjat ovat varmasti olleet suosittuja. Pähkinäpensas on ollut yleinen koko Suomessa. Ulpukan pulleita hedelmiä on käytetty ravintona. Lintujen munia on kerätty ravinnoiksi. Suomessa elettiin lähes koko kivikausi pyynnin ja keräilyn varassa. Vesipähkinän ja pähkinäpensaiden siirtoa ja hoitoa voidaan pitää alkeellisena viljelyn esiasteena.
Lähteet
- Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin: Kellosalmi, Seitniemi ja Virmaila – kylät Päijänteen sylissä. Loppuraportti 3/5; 2013. Auli Hirvonen, Riitta Kinnari, Katriina Koski, Janne Ruokolainen. ProAgria Etelä-Suomi ry. Padasjoen kirjapaino 2013. ISBN 978-952-7050-02-6
- ProAgria: Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin -hanke verkossa
- Kellosalmi, Seitniemi ja Virmaila - kylät Päijänteen sylissä -pdf