Kymijoki

Kymijoki kuuluu Päijänteen vesistöalueeseen sekä Kymijoen vesistöön, joka on Suomen kolmanneksi suurin. Vedet laskevat vesistön pääjärvestä Päijänteestä Kalkkisten kanavan ja kosken kautta Ruotsalaiseen. Kymijoki virtaa alueen halki ja laajenee ennen Suomenlahteen laskemistaan Kalkkisten koskien jälkeen useaksi järvialtaaksi, joista ensimmäinen on Ruotsalainen. Kalkkinen on ensimmäisiä kyliä Kymijoen alkupään rannoilla. Rannat ovat pääosin kallioisia, jyrkkiä ja karuja. Vesistössä on lukuisia saaria, kapeita lahtia ja niemiä.

Suomen järviseudun suuret järvet olivat jääkauden jälkeisen ajan alussa osa silloista Itämeren vesiallasta, josta ne kuroutuivat erilleen maankohoamisen seurauksena. Yoldia-vaiheen aikana muodostunut korkein ranta on Asikkalan seudulla nykyisin noin 120-130 metriä mpy. Ainoastaan korkeimmat mäet olivat tällöin vedenkoskemattomia alueita. Ruotsalainen kuroutui Ancylusjärvestä itsenäiseksi järvialtaaksi noin 9 000 vuotta sitten ja järven kehitys alkoi. Päijänne kuroutui samoihin aikoihin. Tässä vaiheessa Päijänteen eteläosissa maan kohoaminen oli nopeaa ja aiheutti Päijänteen vesien virtauksen etelästä pohjoiseen. Päijänteen vedet laskivat Kalajoen kautta Pohjanlahteen. Ajan myötä Kalajoen lasku-uoma madaltui, kun maakohoaminen oli nopeampaa pohjoisessa Keski-Suomessa kuin etelässä. Vedenpinta Päijänteessä alkoi nousta, minkä seurauksena syntyi Muinais-Päijänteensuurjärvi. Sen vedenpinta oli huipussaan 8 500-6 900 vuotta sitten. Tällöin syntyi Muinais-Päijänteen korkein rantataso, joka löytyy noin 85–90 metriä mpy. Nykyinen keskivedenkorkeus on 78,3 m. Vedenpinnan nousun takia aiemmin itsenäistynyt Ruotsalainen liittyi Muinais-Päijänteeseen. Muinais-Päijänteen vedet mursivat 6 100 vuotta sitten Heinolanharjun, jolloin syntyi Jyrängönvirta. Vedet alkoivat virrata Kymijokea pitkin Suomenlahteen.

Vuonna 1899 Kymenvirran vedenkorkeus oli ennätyslukemissa. Veden korkeusmerkki on hakattuna Ristikallioon. Se oli silloisen vedenpinnan aikaan 2,5 metriä normaalia korkeammalla ja nykyistä vedenpintaa 1,5 m korkeammalla. Ruotsalaisessa tärkeimmät saaliskalat ovat ahven, hauki, muikku, kuha, särki, taimen ja siika. Järvessä elää myös lahna, nahkiainen ja täplärapu. Vesistön sulkeminen Vuolenkosken padolla estää vaelluskalojen, kuten siian ja taimenen pääsyn kutupaikoilleen. Taimenen ja siian kannat ovat Ruotsalaisessa pääosin istutusten varassa. Veden pintaa on laskettu 0,9 metriä tulvahaittojen vähentämiseksi vuosina 1830-31. Ruotsalaisen säännöstely aloitettiin Vuolenkosken voimalaitospadolla vuonna 1959, jolloin vedenpintaa nostettiin 0,64 m. Säännöstely on sidoksissa Päijänteen säännöstelyyn. Kehittämisehdotuksia: Ristiniemen veden korkeusmerkki sopisi esimerkiksi vesitse kuljettavan luonto- ja kulttuurireitin kohteeksi. Korkeusmerkit tulee paljastaa esiin sammalen ja jäkälän alta. Maastoon merkityt veden korkeuspisteet olisivat vaikuttava näky sopivassa paikassa. Merkittäviä vedenpinnan korkeuksia alueella ovat Yoldia- ja Ancylus -meret ja Muinais-Päijänteen korkeus.

• Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin: Kalkkinen – kylä Kymen rannalla. Loppuraportti 3/5; 2013. Auli Hirvonen, Riitta Kinnari, Katriina Koski, Janne Ruokolainen. ProAgria Etelä-Suomi ry. Padasjoen kirjapaino 2013.
• ProAgria: Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin -hanke verkossa
• Kalkkinen – kylä Kymen rannalla pdf