Elo Kallionpää

(s. 1930)

Öljyvärimaalari Elo Kallionpää on asunut Lahdessa vuodesta 1954 ja on nykyään nastolalainen. 60-luvun puolivälissä hän opiskeli kolme vuotta Helsingissä Taideteollisessa ammattikoulussa. ”Olen kotoisin Kokemäeltä jossa pari jokea ja tasaiset peltomaisemat eivät herätä minussa mitään kaipuuta. Päijäthämäläisen maiseman rikkaus teki minuun valtavan vaikutuksen. Maisemamaalaus pitää jalat maassa kun kubismin tiimoilla saattaa pää joskus humista pilvissä.”

Kallionpää on Nastolan taiteilijaseuran hallituksessa ja on seuran pyynnöstä pitänyt useita esitelmiä taiteen tekemisestä Art Taarastissa, jonka hän kokee melkeinpä toiseksi kodikseen osallistuen säännöllisesti näyttelyiden pystyttämiseen. Hänen teoksiaan voi nähdä myös mm. Nastolan musiikkiopistossa sekä Nastolan kunnantalon valtuustosalissa, jossa oleva kubistinen maalaus ’Elämää Nastolassa’ on vuodelta 1999.

Kallionpää kertoo maalanneensa nuorena paljon akvarelleja ja siirtyneensä 16-vuotiaana öljyväreihin. ”Maalasin tarkkoja kopioita vanhojen mestarien teoksista ja tutkin heidän tekniikkaansa museoissa. Kokeilin harjoitusmielessä vähän kaikenlaisia tyylejä: realismia, naturalismia, impressionismia. Hirvimaalauksia saatoin tehdä hyvinkin ekspressionistisella tyylillä.” Vuonna 1958 Kallionpää löysi kubismista eteenpäin menon mahdollisuuden. Luontaisen geometrisen ajattelutavan ansiosta siirtymä tapahtui mukavasti. ”Yhdistän luonnonkauneutta ja geometriaa mahdollisimman sopuisaksi kokonaisuudeksi. En koskaan hosu vaan mieluummin ajattelen enemmän. Pidän itseäni hitaana maalarina muiden pitäessä ahkerana – saatan hyvin maalata 80 työtä vuodessa. Jäin eläkkeelle huonekalualalta vuonna 1983, mutta työvuosinanikin maalasin kaikki vapaa-ajat.”

Kuinka maalaus syntyy

”En yleensä tee esiluonnoksia, sillä näen aiheeni aina lähes valmiina ennen kuin ryhdyn maalaamaan. Alan piirtää aihettani – tässä tapauksessa kaksi nuorta meren rannalla – lyijykynällä kankaalle. Peitän pientä sivellintä käyttäen akryylivärillä lyijykynän jäljet. Kuvan miehellä on sylissään kitara ja nainen makaa lähellä punaisessa uimapuvussaan. Aloitan maalaamisen yleensä taivaasta. Pilvien viileämmät sävyt toimivat kontrastina lämpimän taivaankaistaleen kanssa. Meressä on maininkeja, jotka lämpenevät väreiltään rantaa lähetessään. Puiden lehtimassat elävät valossa lämpimin ja varjokohdissa viilein sävyin. Myös siveltimen jäljet luovat rytmiä ja kontrasteja työhön. Näin maalaukseni etenee rauhallisesti ja harkiten.”

”Mielenkiintoinen tasapaino edellyttää jännitteitä; esim. täydellinen symmetria on mielenkiinnoton. Vastakohtia on luonnossa loputtomiin, niitä pitää osata käyttää taiteessa hyväkseen. Rytmiin kuuluu jaksottaisuus. Toistumisen epäsäännöllisyydet tekevät rytmistä luonnollisen vapaan. Sommittelun teoriat ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeä taiteilijalle on tunnepohjainen elämys.”