Maarit Virtanen

(s. 1951) Tuotanto Tuotanto | Tekstinäyte Tekstinäyte

Lahdessa syntynyt Virtanen on käynyt kansa- ja kansalaiskoulun sekä Lahden kansanopistonyksivuotisen teoria-aineiden linjan.
Hänen harrastuksiinsa kuuluvat lukeminen (romaanit, elämänkerrat, novellit ja runot), tv:n katselu (keskusteluohjelmat, muutama kotimainen sarja ym.), kirjoittaminen (pääasiassa runot) sekä lenkkeily.
Maarit Virtanen on saanut jaetun I. palkinnon Radio 99:n järjestämässä runokilpailussa 1990-luvun alussa.

"En tunne itseäni kirjailijaksi, kun en ole julkaissut muuta kuin runojani mainitsemissani antologioissa.
Mutta kirjoittamisesta ja varsinkin lukemisesta olen pitänyt lapsesta saakka.
Menin kolmikymppisenä (tai vähän alle) Lahden työväenopiston kirjoittajapiireihin ja kirjoittamiseni sai sieltä tuulta siipiensä alle ja sain myös oppia kaunokirjallisuuden kirjoittamisen salaisuuksia ja niksejä, virikkeitä kirjoittamiseeni.
Paras tieni kirjoittamiseen ovat kuitenkin olleet kirjat, joita olen rakastanut ja lukenut pienestä saakka" Maarit Virtanen kertoo.

"Olen käyttänyt paljon kotiseutuani runoissani (sen maisemia esimerkiksi). Päijät-Häme, ja erityisesti Lahti, on ollut paljon innoittajani teksteissäni" hän jatkaa. == ==Tuotanto == ==

==

Osallistuminen antologioihin

Sanat oikeaan aikaan lausutut. Lahden työväenopisto 1981.

Ilon hiutaleita. LTVO 1982.

Tämä päivä kuin tähtiä sataisi. LTVO 1983.

Kirjoitan tämän talon säteileväksi joka suuntaan. LTVO 1984.

Kerttu kämmenellä. LTVO 1986.

Varjoni on minua täynnä. LTVO 1987.

Metsän hiljaisuus on minussa vaiti. LTVO 1988.

Näin on hyvä ei aikaa ei rajallista paikkaa. LTVO 1989.

Keväästä kevääseen. LTVO 2004.

Matkalla huomiseen. Lahden runomaraton 1989.

Runo kasvaa maasta. Lahden runomaraton 1991.

Muu tuotanto

Rentukka : lasten lauluja. Lahden työväenopisto 1985. == Tekstinäyte ==

==

Pilvien usvan

ohentama kuunvalo

tenhoava kuin unelma

muistan jotakin

iloista

ja värähdän

kuin maa

ottaessaan vastaan

lumen puhtaan kosketuksen

Matkalla huomiseen, 1989.

Odotus

Aamuisin räpiköin kuin

hukkuva

päästäkseni hereille unen

kerrostumien lävitse.

Odotan kasvun, toivon

ja vahvuuden silmuja

tähän alastomana värisevään

oksaan

Keväästä kevääseen, 2004.