Ero sivun ”Jalmari Vaahtokoski” versioiden välillä
imported>Wiki-ylläpito (luokka lisätty) |
imported>Merja Taavila |
||
Rivi 37: | Rivi 37: | ||
Huippuvuorten koira: seikkailukertomus. Gummerus, 1957. | Huippuvuorten koira: seikkailukertomus. Gummerus, 1957. | ||
== Lähteet == | == Lähteet == |
Versio 22. huhtikuuta 2020 kello 12.49
kirjailijanimeltään Jalmari Vaula alunperin Vilenius
s. 12.5.1890 Hollola k. 6.2.1963 Savonlinna
Tietoa kirjailijasta
Jalmari Vaahtoluoto valmistui Jyväskylän seminaarista opettajaksi 1912. Hän toimi opettajana Rapakkojoella (1912-25), Parikkalan Rasvaniemessä (1925-26) sekä Säämingin Niittylahdessa, mistä jäi eläkkeelle vuonna 1955. Vaahtoluoto harrasti maalaamista ja kirjoittamista. Häneltä ilmestyi yksitoista kirjaa Jalmari Vaulan nimellä. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin myös sanoma- ja aikakausilehdissä. Vaahtoluoto kirjoitti kuolemaansa saakka ja häneltä jäi kesken lapsuuden kotikylän Herralan elämää ja oloja kuvaileva romaani, jonka liuska löytyi kirjoituskoneesta hänen kuolemansa jälkeen.
Tuotanto
Romaanit
Kotkanpoika : luonnonkuvaus. Aura, 1944.
Kita. WSOY, 1945.
Pitkä pakomatka. Kuva ja sana, 1945.
Kultasiipinen sudenkorento: satuja. Kuva ja sana, 1945.
Luolapojat: kertomus esihistorialliselta ajalta. Kirjokannen poikien kirjasto, 1946.
Onnenmaa ja muita satuja. Valistus, 1946.
Takametsän mustakorva: eläintarina. WSOY, 1946.
Salapolttajien jäljillä. Opettajain raittiusliitto, 1947.
Udina kukkaiskeiju. Aura, 1947.
Kuolemanlaakson kurimuksessa: jännitysromaani nuorisolle. Gummerus, 1952.
Huippuvuorten koira: seikkailukertomus. Gummerus, 1957.
Lähteet
- Heikki Mantere teoksessa "Hollolast ollaaj ja aikoin tullaa". Hollolan kotiseutukirja XVIII, 2004, s. 34-35.