Ritva Ruhanen-Pryl

Ritva Ruhanen-Pryl

(s. 1941)

kirjailijanimeltään Ritva Ruhanen 

Lahtelainen lasten- ja nuortenkirjailija. Syntynyt Hartolassa, asunut ennen Lahteen muuttoa Heinolassa.

Opinnot ja ammatit

- keskikoulu
- kansakoulunopettaja, Heinolan seminaari (1965) 
- erityisopettaja(1972) sekä humanististen tieteiden kandidaatti (1977), Jyväskylän yliopisto
- sisälähetti ja konttoriharjoittelija, SOK:n pääkonttori, Helsinki (1956-60)
- toimistoapulainen, Yhtyneet Kuvalehdet, Helsinki (1960-61)
- kansakoulunopettaja, Heinolan mlk, Mäntyharju ja Tuusula (1965-72)
- erityisopettaja, Järvenpää (1972-73) ja Lahti (1973-97)

Harrastuksina ovat hiihto, puutarhanhoito, marjastus ja sienestys sekä käsityöt.
Ritva Ruhanen-Pryl on palkittu Lapsen vuoden kirjoituskilpailussa (1980) sekä Otavan kuvakirjakilpailussa (1985).

Kirjailijana hän on pyrkinyt saamaan lapset ja nuoret (mukaan lukien luki- ja hahmotushäiriöiset) innostumaan lukemisesta. 
"Tieni kirjailijaksi alkoi valtakunnallisesta kirjoituskilpailusta, jossa tekstini palkittiin."
Päijäthämäläinen luonto kasveineen ja eläimineen on vahvasti mukana hänen tuotannossaan.

Tuotanto

Romaanit

Yks jännä juttu. Tammi 1980.

Huomio! Lähetyshäiriö. Tammi 1982.

Pesäsaaren seikkailu. Tammi 1983.

Yllätysten saari. Tammi 1984.

Uusi poika. Tammi 1986.

Satakielen aikaan. Tammi 1986.

Salapoliisi ja muita kertomuksia. Opetushallitus 1998.

Kuvakirjat

Pupun hampaat. Otava 1987.

Osallistuminen antologioihin

Ystävällisin terveisin (Opettaja-lehden novellikilpailun parhaimmistoa 1982).

Muu tuotanto

Hän on tehnyt äidinkielen oppikirjoja.

Tekstinäyte

 

Tuuliajolla

Antti heräsi.
Vai oliko hän sittenkään hereillä?
Kaikki tuntui ainakin kovin kummalliselta. Sänky heilui kuin keinutuoli, katto näytti siniseltä ja kumotti kovin korkealla. Kaiken lisäksi joka puolelta kuului outoa kohinaa ja lotinaa. Vilunväreet puistattivat Anttia. Hän tunnusteli kädellään peitettä, mutta sitä ei löytynyt. Pää oli kipeä, jokin kova painoi niskaa.

Antti kömpi istumaan. Hetkessä hän oli täysin hereille! Hän ei ollutkaan sängyssä! Silmät säikähdyksestä selällään Antti katseli ympärilleen. Mitä enemmän hän katseli, sitä hurjemmalta alkoi tuntua!

Antti ei nimittäin tiennyt missä oli.
Kyllä hän tietysti sen tiesi, että istui veneessä, vanhassa puuveneessä, vanhassa puuveneessä, jonka perään oli kiinnitetty moottori. Antin lisäksi veneestä löytyivät airot, onki, matopurkki ja pari sarjakuvalehteä. Niin, ja köysi, jonka toinen pää oli solmittu istuimeen, mutta toinen pää kulki vedessä veneen mukana. Antti veti märän köyden veneeseen ja alkoi tutkia sitä. Ei, ei se ollut katkennut. Kivi, jonka oli määrä pitää Anttia ja venettä onkipaikalla, oli nähtävästi luiskahtanut irti. Ja niin Antti oli joutunut veneineen tuuliajolle.

Yllätysten saari, 1984.