Pirjo Pasuri

(s. 1939) os. Sassi

Tietoa kirjailijasta

Viipurin mlk:ssa syntynyt Pirjo Pasuri on käynyt kauppakoulun ja kirjoittajakursseja mm. Orivedellä.
Ammatiltaan hän on pankkitoimihenkilö (1963-99).

Pasurin harrastuksiin kuuluvat matkustaminen, mökkeily, kalastus, sienestys ja muu ulkoilu sekä lukeminen ja sanaristikot.
Hän on saanut kunniamaininnan Päätaloinstituutin Parhaat esiin -omakustannekilpailussa vuonna 2001.

Pasuri kertoo kirjoittaneensa aluksi pöytälaatikkoon. Sitten hän meni Lahden työväenopistoon ja Hollolan kansalaisopistoon. "Aluksi kirjoitin vain runoja noin kymmenen vuotta. Nykyisin melkein vain proosaa.
Monesta yrityksestä huolimatta kustantajat eivät ole huolineet käsikirjoituksiani. Se on sekä jarruttanut että innostanut jatkamaan.
Osallistun kilpailuihin. Jostakin on tullut raha- tai kirjapalkintoja. Nekin tunnen saavutuksiksi.
Edelleen teen romaanikäsikirjoituksia, ja yritän saada läpi" hän kertoo.

Päijät-Häme tai päijäthämäläisyys ei paljonkaan heijastu hänen tuotannossaan, koska hän on savolais-karjalainen juuriltaan. Hän on kuitenkin sijoittanut maakuntaan tapahtumia ja "kaiken opin olen saanut Päijät-Hämeessä", hän toteaa.

Tuotanto

Romaanit

Syyskukka, 2000.

Osallistuminen antologioihin

Sanat oikeaan aikaan lausunut, 1981.

Ilon hiutaleita, 1982.

Tämä päivä kuin tähtiä sataisi, 1983.

Kirjoitan tämän talon säteileväksi joka suuntaan, 1984.

Runomaraton, 1984.

Kerttu kämmenellä, 1986.

Varjoni on minua täynnä, 1987.

Metsän hiljaisuus on minussa vaiti, 1988.

Näin on hyvä ei aikaa ei rajallista paikkaa, 1989.

Alue : Hämeen läänin kirjoittajien antologia 93, 1993.

Ilossa elämän siivet, 1993.

Ajetaan lujaa, lauletaan kovaa, 1995.

Alue : Hämeen läänin kirjoittajien antologia 96, 1996.

Juhlan nuppu, 1998.

Sanojen koukussa, 1999.

Tavujen sato, 2000.

Kuuma sattuma, 2001.

Sanaraketti, 2003.

Runon rönsyt ja jutun juuret, 2004.

Muu tuotanto

Luin omia pakinoitani Lahden radiossa 1990-luvulla

Tekstinäyte

Kevyt kosketus olkapäällä sai hänet hämmästyneenä katsomaan taakseen.

Arvoisat naiset, sallitteko minun hakea entistä morsiantani tanssimaan? Pekka harittavin silmin seisoi siinä ja pyysi tangolle. Erika lähti haluttomasti.Hän joutui pitelemään Pekkaa pystyssä ja vastaili tämän sössötyksiin viileästi ja lyhyesti.

- Sulla menee näemmä hienosti, Toini Erika.

- Totta. Ihan kivasti menee.

- Mulla alkoi alamäki heti kun sä jätit mut. Mulla menee perkeleen huonosti muijankin kanssa.

Syyskukka, 2000.