Helmi Munukka

s. 1934
k. 21.4.2012

Tietoa kirjailijasta

Kirvussa syntynyt ja vuodesta 2000 Lahdessa asunut Helmi Munukka oli asunut myös Orimattilassa vuosina 1945-58 ja kävi lukion ja sairaanhoitajakoulun Lahdessa (1952-58). 

Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen Munukka opiskeli sosiaalihoitajaksi. Monipuolisen työuran aikana hänkouluttautui sosiaalityön, kasvatus- ja perheneuvonnan sekä terveydenhuollon kursseilla.
Hän työskenteli sairaanhoitajana (1958-60) ja sen jälkeen kasvatus- ja perheneuvolan sosiaalityöntekijänä vuoteen 1981 saakka.
Hän antoi myös sosiaalityön käytännön opetuksen ohjausta yliopistossa, kehittämisprojektien ohjausta sekä toimi sairaalan sosiaalityöntekijänä.
Eläkkeellä Helmi Munukka oli vuodesta 1997.

Hänet palkittiin Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan palkinnolla elokuvakäsikirjoituksesta On kuolleet kauniit haaveet vuonna 1974. Toisena kirjoittajana toimi Elina Reinikainen ja läänintaiteilijan tointa tuolloin hoiti Pirjo Honkasalo.
Käsikirjoitus kuvaa maaseutuelämää 70-luvulla.

"Työajan ulkopuolellakin "harrastin" työhön liittyvää opiskelua lukemalla alan kirjallisuutta ja kirjoitin myös artikkeleita oman ammattialani julkaisuihin. Suunnittelin audiovisuaalista opetusmateriaalia, etupäässä diaohjelmia koulutuskäyttöön. Osa ulkomaan matkoista oli ammatillista kansainvälistä toimintaa samoin osallistuminen eri järjestöjen toimintaan. Vuosikymmenien ajan olen kyllä pitänyt vireillä erilaista kirjoittamista. Suurin osa siitä on kuitenkin ollut työhöni ja ammattiini liittyvää. Runo-aforismi-novelliluonnokset ovat jääneet taka-alalle tai ainakin pöytälaatikkoon odottamaan parempaa aikaa niiden työstämiseen.
Historiankuvaukset ym. dokumentit esim. Maamäestä maailmalle -kirja ovat olleet ikään kuin tilaustöitä ja saaneet etusijan, kun on pitänyt valita, mitä tekee.
Tuntuu kuin "kirjailijantieni" olisi vasta alussa!" Helmi Munukka kertoi.

"Esikoisromaani kertoo perheestä, jossa on kaikki edellytykset hyvään elämään, mutta arjen pienistä asioista syntyy kireyttä. Koulunsa aloittanut Tiina ei pysty lähtemään kouluun. Vanhemmat kysyvät: Olemmeko epäonnistuneet kasvattajina. Mitä meidän pitää tehdä?
Kirjani Maamäestä maailmalle (1994) on karjalaisen kotikyläni historia. Kirjassa kerrotaan luvuissa Luvattuun maahan, Orimattilaan ja Raivaajan osa ja arpa sotien jälkeisestä ajasta, kun siirtoväkeä asutetaan Päijät-Hämeeseen ja heimojen välisestä kanssakäymisestä ja sopeutumisesta.
Orimattila-Seura ry:n (2005) julkaisemassa kirjassa Tämä on vielä kertomatta on kirjoitukseni Pappilanpellon asutushistoriaa 1940-luvulta tähän päivään ts. kuvausta siirtoväen asuttamisesta ja vuosikymmenten aikana tapahtuneista muutoksista", Helmi Munukka jatkoi.

Tuotanto

Romaanit

Kun kasvan suureksi. Pilot-kustannus oy, 2004.

Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat

Maamäestä maailmalle, 1994.

Tämä on vielä kertomatta. Orimattila-Seura ry, 2005.

Munukka Karjalasta : Elettyä elämää. Munukan sukuseura, 2011.

Lisäksi Helmi Munukka on kirjoittanut näytelmiä ja kuunnelmia "pöytälaatikkoon".

Tekstinäyte

Päästäänkö sisälle ?

Muutamat Maamäen perheistä, mm. Huuhtaset, muuttivat Orimattilaan jo syksyllä 1944.
Laakson Maija kertoo:

Oltii oltu Hiukkajoo Ryngäs, isä eno perillissii talos, siel ol kotmummolaist kans.
Sit syksyl perunakaivo jälkee pantii taas tavarat kärrii ja lehmät kärri perrää ja matka Orimattilaa alko Punkasalme asemalt junas.
Ensiks asuttii Viljamaa pysäki lähel Juurise saunakammaris, mut siin ei olt paikkaa lehmil, hevosil vaa. Lehmät olliit Käkeläs Lankise Tuomaa navetas, mikä ol entine pappila navetta. Siel ne käytii syöttämäs ja lypsämäs. Joulu jälkee, ko inkeriläist läksiit Lankise tuvast, muutettii myö sinne.

Heiltä, jotka saivat väliaikaisen majapaikan sukulaisten luona, jäi väliin Kankaanpään mutka.
Astikaisen Helmi kertoo:

Punkaharjul oltii viel syystalvi 44. Loppiaisena 45 muutettiin ja opiston väki tuli kortteeripaikaksi. Jymynrinteestä Päivärinteen vanha talo oli sitten kolme vuotta asuntona ja pappilan navetta oli "kolhoosinavetta". . .

Millainen Orimattila?

Siirtoväen asuttamisessa pyrittiin noudattamaan periaatetta entisen ja uuden paikkakunnan vastaavuudesta. Periaate ei kuitenkaan toiminut käytännössä; esim. Kirvun naapuripitäjän, Hiitolan, väestön keskuudessa ilmeni "närää" kirvulaisten pääsystä Etelä-Suomen viljaville alueille heidän joutuessaan aluksi Pohjanmaalle. Kirvulaisilla oli vaikutusvaltainen "omamies" Juho Niukkanen, jonka jateltiin vaikuttaneen kirvulaisten sijoitussuunnitelmiin. (Leo Paukkunen: Hiitolaiset uusille asuinsijoille).
Kukaan ei tiennyt vielä tulovaiheessa, millainen Orimattila olisi siirtoväen kannalta ja millaiset elämisen puitteet itsekukin pystyisi luomaan. Ilmastoltaan Orimattila oli suunnilleen samnalainen kuin entinen kotiseutu. Välimatkaa entisen ja uuden välillä oli vain parisataa kilometriä, mutta mitäpä iloa siitä oli, kun pääsy oli kielletty! . . .

Otteet kirjasta Maamäestä maailmalle (1994), luvusta Raivaajan osa ja arpa.