Aira Korteoja

(s. 1916)

Tuotanto Tuotanto | Tekstinäyte Tekstinäyte

os. Lintanen

Aira Korteoja on syntynyt Ilomantsin vaivaistalossa. Nykyisin hän asuu Lahdessa. 
Korteoja on käynyt yksityispianotunneilla Loimaalla (1929-33) opettajanaan kanttori Alli Perheentupa sekä musiikkiopistossa Tampereella (1934-38), Lahdessa (1944-49) ja Kouvolassa (1950-). Hän on esiintynyt juhlakokouksissa ja kirkoissa ja hänen lauluaan on levytetty vuonna 1960 ja sitä kuulee vieläkin radiosta (esim. Radio Dei). Hän esiintyi myös rintamalla laulukiertueella. Esiintymisiä oli tuolloin yhteensä 108, yhdessä tanhujoukkueen kanssa.

Korteoja on työskennellyt alakansakoulunopettajana Mellilässä, Järvenpään Kankaisessa, Koskenpäässä (neljä vuotta), Hankasalmella (vuoden) ja Kouvolan kaupungilla (43 vuotta).
Harrastuksikseen hän mainitsee muovailun, kuvanveiston, piirtämisen, maalaamisen ja grafiikan. 
Aira Korteoja on palkittu Kirjallisuuden seuran järjestämässä sotapäiväkirjojen keruukilpailussa Helsingissä vuonna 1994.
Tietään kirjailijaksi Korteoja luonnehtii seuraavasti "vaikea lapsuus, elämätön nuoruus....Ymmärrän vankeja jotka karkaavat."

T == uotanto

==

Häkkilintu : Airan tarina 1., 2001.

Laululintu: Airan tarina 2., 2001.

Fenikslintu : Airan tarina 3., 2001.

Tekstinäyte

Tarina 1

”Älä katso sinne. Aira olisi mielellään katsonut, mennyt sisällekin sillä sieltä kuului kutsuvaa soittoa. Piti vaan kävellä tädin vieressä katsella suoraan eteensä, kyllä hän silti näki sivulleenkin, hänellä oli silmät joilla näki yli puoli palloa…” (s. 111)

Tarina 2

”Tavaroitani ei kuulunut. Tutustuin paikkoihin, olihan siitä tuleva minunkin valtakuntani pitkäksi aikaa. Yläluokassa oli harmoni, opettaja Toponen ei ollut vielä tullut. Olin utelias tietämään millainen toveri hän olisi. Kirjoitin kirjeitä, vein ne postiin puolen kilometrin päähän, vanha pappa hoiteli postin virkaa…” (s. 137)

Tarina 3

” Nyt olin vapaa ammattihuolista. Lähdin kirpputorille töihin. Minulla oli terveyspaasto, olin väsynyt. Englannin tunnilla olin nukahtaa. Kotona alkoi olkapäätäni mojottamaan ja pedaalipolkija jalasta veti suonta. Bruno hieroi minut kuntoon. Kerran marjametsän jälkeen sain reiteeni lihaskrampin ja jalkaani suonenvedon. B. sanoi nouse seisomaan…heti auttoi.” (s. 246)