Esa Anttala

(Lempiäinen, Urpo)

s. 1917 Uusikirkko
k. 1977 Lahti

Kirjailijanimi: Urpo Arhosuo

Esa Anttalan laaja kirjallinen tuotanto koostuu pääosin sotaromaaneista, joissa aiheena on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaukopartiomatkat. Anttala toimi sota-aikana tiedustelu- ja tuhoamistehtävissä.

"Anttalan joutuminen kirjalliselle uralle lienee tapahtunut puoleksi vahingossa. Näin voi päätellä hänen esikoisestaan, vuonna 1960 ilmestyneestä ja tähän mennessä jo seitsemänteen painokseen ehtineestä Päämajan kaukopartiosta", kirjoittaa Seppo Heikinheimo (1971). Hänen mukaansa Anttalan ensiyritys - joka sittemmin osoittautui kauaskantoiseksi menestykseksi - luokittuu vielä pikemminkin henkilökohtaiseksi muisteluksi kuin tiettyihin päämääriin tähtääväksi kirjallisuudeksi. "Siinä ovat jo näkyvissä Anttalan kerronnan tyypilliset piirteet, joista tärkeimpänä tiukka asiapohjaisuus, pitäytyminen kerran koettuihin tositapahtumiin. Anttala antaa asioiden puhua omalla painollaan, itse vaatimattomasti taustahenkilöksi vetäytyen ja omista tekemisistään miltei poikkeuksetta vaieten. Anttalassa puhuu rehdein äänenpainoin aito kansanmies, jolle on ominaista synnynnäinen vaatimattomuus", Heikinheimo jatkaa.

Torsti Blom (1976) huomauttaa Anttalalla olevan "kanttia" ja tarkkaa asiantuntemusta. "Anttala kirjoittaa dokumentteja itsestään. Hän ei kerro asioita, joita on kuullut toisten suusta, vaan hän on nähnyt ja kokenut kertomansa itse."

Ahti Haila (1973) nimeää Esa Anttalan vahvaksi puoleksi tapahtumakuvauksen. "Luonto ja ihminen sulautuu mielekkääksi kokonaisuudeksi jännityksen tihentyessä huippukohtaan tultaessa", hän kirjoittaa.
"Hän ei ole turhaan tehnyt partiomatkojaan, ei turhaan kirjoittanut kirjojaan, joissa on paljolti sellaista mitä ei muuten kirjallisuudessamme olisi", kirjoittaa Antti Seppälä (1967).
Kirjailijana Esa Anttala oli sangen tuottelias. Aina hänelle ei riittänyt vauhdiksi edes kirja vuodessa.

Tuotanto

Romaanit

Päämajan kaukopartio. Karisto 1960.

Hopeaa rajan takaa. Kirjayhtymä 1961.

Päämajan kaukopartio saarroksissa. Karisto 1961.

Päämaja kutsuu – kaukopartio. Kirjayhtymä 1962.

Viimeinen partio. Kirjayhtymä 1963.

Paluu isänmaahan. Karisto 1964.

Kädet ylös, kaukopartio. Karisto 1965.

Aavepartio. Karisto 1966.

Jengi. Karisto 1966.

Tulijyrän takana. Karisto 1967.

Kenttäpappi. Karisto 1968.

Kuriiri katoaa. Karisto 1968.

Viimeinen partio. Karisto 1969.

Elokuun kriisi 1940: Karisto 1970.

Pako yli Suomenlahden. Karisto 1970.

Talvisodan tulessa. Karisto 1971.

Partisaanit tulessa. Karisto 1972.

Kiskosotaa Kannaksella. Karisto 1973.

Hiihtopartio Äänisellä. Karisto 1974.

Talvisota: sataviisi taistelujen päivää (toimittanut E. Anttala). Karisto 1975.

Kaukopartio napapiirin takana. Karisto 1976.

Kaukopartio Lapin sodassa. Karisto 1976.

Yli rautaesiripun. Karisto 1977.

Tekstinäyte

-Tuolla oikealla, tuskin viidenkymmenen metrin päässä seisoo kaksi miestä tiellä, hän kuiskasi.

Partionjohtaja halusi varmistua asiasta ja hiihti katsomaan miltä tilanne näytti. Tosiaankin, tiellä seisoi kaksi sotilasta. Heistä näkyi vain vähän yläruumista korkean aurausvallin takaa. Miehet näyttivät hyppivän lämpimikseen tiellä. Partionjohtaja palasi nopeasti ja kuiskasi:

-Otetaan vähän pakkia, mutta liikkukaa varovasti. Tästä muutaman sadan metrin päässä vasemmalla on aukeaa peltoa, yritetään sieltä.

Partio läksi takaisin tulolatujaan ja muutaman sata metriä hiihdettyään kääntyi vasemmalle. Nyt ei enää ollut pelkoa, että tiellä olevat vartiomiehet kuulisivat heidän liikkumistaan.

-Taitaa olla tiekin varmistettu, Wist epäili. Eihän ne muuten siellä seisoskelisi keskellä yötä.

-Siltä näyttää, partionjohtaja myönsi. Taitaa olla koko kaupunki hälytystilassa

-Mites tästä nyt päästään läpi? Hännikäinen ihmetteli.

Ei muuta kuin hiihdetään aukean laitaan, ja katsotaan, näkyykö sillä kohtaa tiellä mitään, partionjohtaja päätti.

-Kas, kun ovatkin valppaan tuntuisia, Ruuth sanoi. Tällaisella pakkasella seisottavat miehiä pitkin teitä

Kun miehet pääsivät aukean laitaan, josta oli ainakin pari sataa metriä kanavalle, eivät he havainneet sillä kohtaa tietä mitään liikettä. Nyt oli tehtävä nopea ratkaisu miten päästäisiin kanavan yli, sillä takaa-ajajat saattaisivat ehtiä paikalle milloin tahansa. Partionjohtajalla olikin suunnitelma valmiina.

Hiihtopartio Äänisellä, 1974.

Lähteet

• Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s.43-44.
• Aamulehti 2.11.1967.
• Helsingin Sanomat 30.8.1971.
• Lahti 22.11.1973.
• Etelä-Suomen Sanomat 17.10.1976, s. 10.
• Etelä-Suomen Sanomat 23.11.1977, s. 8.