Ero sivun ”Sanna Eeva” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7: Rivi 7:
Lumiomena -blogissa Katja Jalkanen luonnehtii kirjan naisia tähän tyyliin:
Lumiomena -blogissa Katja Jalkanen luonnehtii kirjan naisia tähän tyyliin:


:’’Vaikka kolmen sukupolven naiset, tai Emilia toki on vasta pikkutyttö, ovat samaa verta, heitä erottavia asioita on enemmän kuin heitä yhdistäviä. He kaikki ovat enemmän tai vähemmän kadoksissa niin nykypäivässään kuin menneisyydessään, suhteessaan tulevaan kuin ennen kaikkea itseensä. Kuinka monella tavalla ja minne kaikkialle ihmisen voi sulkea ja mikä ihmismieltä ohjaa tilanteissa, jolloin hallinta katoaa eikä huuto pääse karkaamaan ulos?’’
:''Vaikka kolmen sukupolven naiset, tai Emilia toki on vasta pikkutyttö, ovat samaa verta, heitä erottavia asioita on enemmän kuin heitä yhdistäviä. He kaikki ovat enemmän tai vähemmän kadoksissa niin nykypäivässään kuin menneisyydessään, suhteessaan tulevaan kuin ennen kaikkea itseensä. Kuinka monella tavalla ja minne kaikkialle ihmisen voi sulkea ja mikä ihmismieltä ohjaa tilanteissa, jolloin hallinta katoaa eikä huuto pääse karkaamaan ulos?''


Kuvausta Ellun oloista, joissa Emiliakin asuu:
Kuvausta Ellun oloista, joissa Emiliakin asuu:


:’’"Ruohonleikkuri on liiterissä ja sen päällä on tuuma pölyä eikä kukaan temmo narusta ja pölläytä pihaa täyteen bensanhajua, katkeavan ruohon kosteaa tuoksua. Mikään ei ole niin kuin on aina ollut. Tulee olo että koko ajan joku huutaa ja silti on aivan hiljaista. Tulee olo ettei minulle enää tule mitään toisenlaista kuin se mitä oli aina. Ja sen, mitä oli aina, on joku vienyt minulta pois. Tulee olo, että olen kulkenut harhaan, kauan sitten, ja ymmärrän sen vasta nyt.
:’''Ruohonleikkuri on liiterissä ja sen päällä on tuuma pölyä eikä kukaan temmo narusta ja pölläytä pihaa täyteen bensanhajua, katkeavan ruohon kosteaa tuoksua. Mikään ei ole niin kuin on aina ollut. Tulee olo että koko ajan joku huutaa ja silti on aivan hiljaista. Tulee olo ettei minulle enää tule mitään toisenlaista kuin se mitä oli aina. Ja sen, mitä oli aina, on joku vienyt minulta pois. Tulee olo, että olen kulkenut harhaan, kauan sitten, ja ymmärrän sen vasta nyt.
Tulee olo että pitää mennä." ‘’
Tulee olo että pitää mennä.''‘’


Ellun tuntoja kuvataan myös tällä tavoin:
Ellun tuntoja kuvataan myös tällä tavoin:


”Joskus, kun parkkeeraan auton talliin, en nouse kustannustehokkaasti heti ja mene sisään ja ala olla perheenäiti, vaan minulle tulee olo. Se pakottaa painamaan otsan rattia vasten, hengittämään syvään, räpyttämään silmiä, pyöräyttämään hartioita.”
:”''Joskus, kun parkkeeraan auton talliin, en nouse kustannustehokkaasti heti ja mene sisään ja ala olla perheenäiti, vaan minulle tulee olo. Se pakottaa painamaan otsan rattia vasten, hengittämään syvään, räpyttämään silmiä, pyöräyttämään hartioita.''


==Teokset==
==Teokset==

Versio 20. huhtikuuta 2020 kello 08.23

Sanna Eeva (s. 1986) on Mynämäellä syntynyt forssalainen kirjailija, agrologi ja hevostilallinen sekä myös sanataidekouluttaja. Esikoiskirjallaan On luvattu leudompaa (2007) hän sijoittui toiseksi Kariston Tiina 2006 -tyttökirjakilpailussa. Kolmatta kirjaa Olot (2012) on ruodittu lukuisissa kirjablogeissa ja pääosin sen niukasta tyylistä ja tarkkanäköisestä kuvauksesta on pidetty.

Olot

Kolmas kirja Olot (2012) kuvaa kolmea eri sukupolvea edustavan naisten elämää naisten heidän omista näkökulmistaan, heidän ollessa omissa oloissaan. Ellu on Volvokuski, vaimo, äiti ja tytär. Elsa on isoäiti, äiti ja nainen. Emilia on lapsi. Kirjan teemoina ovat mm. äitiys, leskeys, yksinäisyys ja mielenterveyden ongelma. Kirjassa kuvataan luonnollisesti myös naisten suhteita. Lumiomena -blogissa Katja Jalkanen luonnehtii kirjan naisia tähän tyyliin:

Vaikka kolmen sukupolven naiset, tai Emilia toki on vasta pikkutyttö, ovat samaa verta, heitä erottavia asioita on enemmän kuin heitä yhdistäviä. He kaikki ovat enemmän tai vähemmän kadoksissa niin nykypäivässään kuin menneisyydessään, suhteessaan tulevaan kuin ennen kaikkea itseensä. Kuinka monella tavalla ja minne kaikkialle ihmisen voi sulkea ja mikä ihmismieltä ohjaa tilanteissa, jolloin hallinta katoaa eikä huuto pääse karkaamaan ulos?

Kuvausta Ellun oloista, joissa Emiliakin asuu:

Ruohonleikkuri on liiterissä ja sen päällä on tuuma pölyä eikä kukaan temmo narusta ja pölläytä pihaa täyteen bensanhajua, katkeavan ruohon kosteaa tuoksua. Mikään ei ole niin kuin on aina ollut. Tulee olo että koko ajan joku huutaa ja silti on aivan hiljaista. Tulee olo ettei minulle enää tule mitään toisenlaista kuin se mitä oli aina. Ja sen, mitä oli aina, on joku vienyt minulta pois. Tulee olo, että olen kulkenut harhaan, kauan sitten, ja ymmärrän sen vasta nyt.

Tulee olo että pitää mennä.‘’

Ellun tuntoja kuvataan myös tällä tavoin:

Joskus, kun parkkeeraan auton talliin, en nouse kustannustehokkaasti heti ja mene sisään ja ala olla perheenäiti, vaan minulle tulee olo. Se pakottaa painamaan otsan rattia vasten, hengittämään syvään, räpyttämään silmiä, pyöräyttämään hartioita.

Teokset

On luvattu leudompaa. Karisto, 2007 Siskodisko ISBN 978-951-23-4914-2

Maamorsian. Karisto, 2008 ISBN 978-951-23-5007-0

Olot. Karisto, 2012 ISBN 978-951-23-5520-4

Lähteitä

Eeva Sanna. Lounakirjailijat ([1])

Sanna Eeva: Olot (kirjavinkkaus). Kirjavideo 26.10.2012 (Youtube) ([2])

Sanna Eeva: Olot. Lumiomena -blogi 2.5.2012 (Katja Jalkanen) ([3])

Sanna Eeva: Olot. Järjellä ja tunteella -blogi 4.5.2012 ([4])

Sanna Eeva: Olot. Sinisen linnan kirjasto -blogi 31.5.2012 ([5])

Sanna Eeva: Olot. Kirsin lukunurkka -blogi 6.8.2012([6])

Sanna Eeva: Olot 22.8.2012. Mari A:n kirjablogi ([7])

Sanna Eeva: Olot. Suketus -blogi 19.12.2013 ([8])