Ero sivun ”Mauno Arjavirta” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Kirjan takakansi kuvaa tiivistetysti, mistä kirja kertoo. Kirja on epätavallinen nuoren miehen kehityskertomus. Päähenkilö Arvo Rantalainen ei kehity vain ihmisenä vaan myös vastuullisena toimijana tässä yhteiskunnassa. | Kirjan takakansi kuvaa tiivistetysti, mistä kirja kertoo. Kirja on epätavallinen nuoren miehen kehityskertomus. Päähenkilö Arvo Rantalainen ei kehity vain ihmisenä vaan myös vastuullisena toimijana tässä yhteiskunnassa. | ||
:Sodasta palannut Arvo Rantalainen on puuseppälinjan oppilaana rautateiden vaunupajalla. Työ on laadultaan perin helppoa ja kaavamaista eikä tunnu lainkaan riittävän Arvolle, joka kaikessa hiljaisuudessa pyrkii rakentamaan itselleen maailmankatsomusta. Työväenaate kiinnostaa häntä – hän haluaa ikään kuin sen kautta päästä selvyyteen itsestään ja ympäristöstään. Hän pääsee toimitsijaksi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja ennen pitkää puoluetoiminta on nielaissut hänet kuohuihinsa. Arvosta tulee piirisihteeri, mutta menestys ei seuraa hänen toimiaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hän on pikemminkin aatteen kuin käytännön mies ja että hän arvostelee rohkeasti havaitsemiaan puutteita ja heikkouksia. Hän menee naimisiin älykkään nuoren sanomalehtinaisen kanssa, joka tajuaa paremmin kuin Arvo itse, ettei tästä idealistista ole käytännön politiikan palvelukseen. Pian Arvolle itselleenkin käy ilmeiseksi, ettei hän voi jatkaa uraansa. Hän on saanut kyllikseen itsekkyydestä, keinottelusta ja oman edun tavoittelusta, jotka rehottavat hänen ympäristössään. Hän tekee päätöksensä: ei ole muuta mahdollisuutta kuin täyskäännös. | :''Sodasta palannut Arvo Rantalainen on puuseppälinjan oppilaana rautateiden vaunupajalla. Työ on laadultaan perin helppoa ja kaavamaista eikä tunnu lainkaan riittävän Arvolle, joka kaikessa hiljaisuudessa pyrkii rakentamaan itselleen maailmankatsomusta. Työväenaate kiinnostaa häntä – hän haluaa ikään kuin sen kautta päästä selvyyteen itsestään ja ympäristöstään. Hän pääsee toimitsijaksi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja ennen pitkää puoluetoiminta on nielaissut hänet kuohuihinsa. Arvosta tulee piirisihteeri, mutta menestys ei seuraa hänen toimiaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hän on pikemminkin aatteen kuin käytännön mies ja että hän arvostelee rohkeasti havaitsemiaan puutteita ja heikkouksia. Hän menee naimisiin älykkään nuoren sanomalehtinaisen kanssa, joka tajuaa paremmin kuin Arvo itse, ettei tästä idealistista ole käytännön politiikan palvelukseen. Pian Arvolle itselleenkin käy ilmeiseksi, ettei hän voi jatkaa uraansa. Hän on saanut kyllikseen itsekkyydestä, keinottelusta ja oman edun tavoittelusta, jotka rehottavat hänen ympäristössään. Hän tekee päätöksensä: ei ole muuta mahdollisuutta kuin täyskäännös. | ||
Arvostelevan kirjallisuusluettelon Alpo Routasuo ei näe kirjassa taiteellisia ansioita, vaikka “‘’keskustelua se ainakin virittää’’”. | Arvostelevan kirjallisuusluettelon Alpo Routasuo ei näe kirjassa taiteellisia ansioita, vaikka “‘’keskustelua se ainakin virittää’’”. | ||
==Teokset== | ==Teokset== | ||
Versio 17. huhtikuuta 2020 kello 08.21
Mauno Arjavirran esikoiskirja Tuulinen paikka (1960) on nuortenkirjaklassikko, jonka käsikirjoitus lunastettiin WSOY:n suuressa romaanikilpailussa. Teoksessa 1960-luvun poliittinen kapinallinen astuu ensimmäistä kertaa nuortenkirjojen estradille.
Työväenliikkeessä aktiivisesti toimineen kirjailijan havainnot sodanjälkeisten vuosien poliittisesta elämästä valottavat aikansa ajankohtaisia ja arkoja kysymyksiä.
Tuulinen paikka
Kirjan takakansi kuvaa tiivistetysti, mistä kirja kertoo. Kirja on epätavallinen nuoren miehen kehityskertomus. Päähenkilö Arvo Rantalainen ei kehity vain ihmisenä vaan myös vastuullisena toimijana tässä yhteiskunnassa.
- Sodasta palannut Arvo Rantalainen on puuseppälinjan oppilaana rautateiden vaunupajalla. Työ on laadultaan perin helppoa ja kaavamaista eikä tunnu lainkaan riittävän Arvolle, joka kaikessa hiljaisuudessa pyrkii rakentamaan itselleen maailmankatsomusta. Työväenaate kiinnostaa häntä – hän haluaa ikään kuin sen kautta päästä selvyyteen itsestään ja ympäristöstään. Hän pääsee toimitsijaksi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja ennen pitkää puoluetoiminta on nielaissut hänet kuohuihinsa. Arvosta tulee piirisihteeri, mutta menestys ei seuraa hänen toimiaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hän on pikemminkin aatteen kuin käytännön mies ja että hän arvostelee rohkeasti havaitsemiaan puutteita ja heikkouksia. Hän menee naimisiin älykkään nuoren sanomalehtinaisen kanssa, joka tajuaa paremmin kuin Arvo itse, ettei tästä idealistista ole käytännön politiikan palvelukseen. Pian Arvolle itselleenkin käy ilmeiseksi, ettei hän voi jatkaa uraansa. Hän on saanut kyllikseen itsekkyydestä, keinottelusta ja oman edun tavoittelusta, jotka rehottavat hänen ympäristössään. Hän tekee päätöksensä: ei ole muuta mahdollisuutta kuin täyskäännös.
Arvostelevan kirjallisuusluettelon Alpo Routasuo ei näe kirjassa taiteellisia ansioita, vaikka “‘’keskustelua se ainakin virittää’’”.
Teokset
Silta yli kuilun. Karisto, 1955 (nimim. Jussi Sotkamo) 50-vuotias JOK : piirteitä Janakkalan Osuuskaupan toiminnasta vuosilta 1907-1956. Janakkalan Osuuskauppa, 1957 Osuusliike Häme 1927-1957. Osuusliike Häme, 1957 Tuulinen paikka / Mauno Arjavirta. WSOY, 1960 Ei välitöntä hengenvaaraa. Otava, 1964 Viiden vuosikymmenen kuvat : Invalidiliitto 1938-1988, toimikunta: Mauno Arjavirta ym. Invalidiliitto, 1989 Maunon pieni sininen kirja. M.Arjavirta, 1998 (Mauno-vaari kertoo lapsuudestaan)
Lähteitä
Alpo Routasuo. Tuulinen paikka. Arvosteleva kirjallisuusluettelo 1/1961 ([1]) Mauno Arjavirta. Wikipedia [(https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Arjavirta)] Mauno Arjavirta. Lapsuus lasi- ja pommitehtaan varjossa. Riihimäen kirjasto ([2])