Ero sivun ”Sievi Ilta-aho” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Sievi Ilta-aho (s. 1920 - 2011) syntyi Vuokselan Kannaksella. Hän oli o.s. Pärssinen. Vuodesta 1970 Sievi käytti toisen miehensä, ent. palomiehen Lauri Ilta-ahon sukunimeä. Ilta-aho oli kotoisin Jyväskylästä. | Sievi Ilta-aho (s. 1920 - 2011) syntyi [http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoksela Vuokselan] Kannaksella. Hän oli o.s. Pärssinen. Vuodesta 1970 Sievi käytti toisen miehensä, ent. palomiehen Lauri Ilta-ahon sukunimeä. Ilta-aho oli kotoisin Jyväskylästä. | ||
Sievin ensimmäinen aviomies talollisen poika ja pienviljelijä Tauno Pärssinen (s. 1917) oli hänkin kotoisin Kannakselta ja kuoli vuonna 1963 [[Jatkosodan]] psyykkisesti ja somaattisesti traumatisoimana. | Sievin ensimmäinen aviomies talollisen poika ja pienviljelijä Tauno Pärssinen (s. 1917) oli hänkin kotoisin Kannakselta ja kuoli vuonna 1963 [[Jatkosodan]] psyykkisesti ja somaattisesti traumatisoimana. |
Versio 8. lokakuuta 2014 kello 09.51
Sievi Ilta-aho (s. 1920 - 2011) syntyi Vuokselan Kannaksella. Hän oli o.s. Pärssinen. Vuodesta 1970 Sievi käytti toisen miehensä, ent. palomiehen Lauri Ilta-ahon sukunimeä. Ilta-aho oli kotoisin Jyväskylästä.
Sievin ensimmäinen aviomies talollisen poika ja pienviljelijä Tauno Pärssinen (s. 1917) oli hänkin kotoisin Kannakselta ja kuoli vuonna 1963 Jatkosodan psyykkisesti ja somaattisesti traumatisoimana.
Elämänsä viimeiset 30 vuotta hän eli avoliitossa Sulkavalta kotoisin olleen ent. rakennustyömiehen Väinö Väisäsen kanssa.
Ristinarkun kylä
Nuoruutensa Sievi vietti Ristiarkun kylässä, joka oli 1920-luvulla Suomen nuorin vuonna 1917 perustettu pitäjä. Niin kylä kuin pitäjä olivat vauraita Pietarin kaupan ansiosta.
Ristinarkun ajoista hän muisteli eniten nuorten vapaa-ajan viettoa Vuoksi-joella. Varsinkin loppukesän lämpimiä öitä, jolloin veneellä soudeltiin porukalla kirkolle ja Uuno soitti viuluaan.
Evakkona vuoteen 1943
Sotien aikana Sievi perheineen asui lyhyitä aikoja eri puolilla Suomea (Pihlajavesi, Vilppula, Juupajoki, Kuorevesi, Pohjaslahti ja Perniö) ja päätyi lopulta asumaan Hattulan Pekolaan.
Sievi mielellään kertoi, miten hän Jatkosodan aikana oli talon ainoa mies. Talossa oli kaksi muutakin miniää, jotka tekivät naisten työt. Jossain vaiheessa talon töiden tekemistä helpotti venäläinen sotavanki.
Pientilalta palkkarengiksi
Sodan jälkeen Sievi asui miehensä Taunon ja ainoan tyttärensä Eilan kanssa pientilalla Käenmäellä, joka on n. 10 kilometriä Hämeenlinnasta pohjoiseen. Taunon sairastelun takia Sievi kävi tilan ulkopuolella töissä (Hotelli Aulanko, Kaupunginhotelli), ja hän sai lopulta vuonna 1964 pysyvän sairaala-apulaisen työpaikan läheisestä Pappilanniemen B-mielisairaalasta, joka sijaitsi Vanajaveden rannalla Hattulassa.
Muutto Hämeenlinnaan
Jäätyään eläkkeelle sairaala-apulaisen työtehtävistä hän asui viimeiset 30 vuotta onnellista elinvuottaan Hämeenlinnan asemanseudulla Keinusaaren kaupungiosassa, ensin kerrostalossa Cajanderintiellä (nyk. Paavo Cajanderin katu) ja sitten viereisellä Hämeenkadulla.
Tuhkauksen jälkeen Sievi haudattiin ensimmäisen aviomiehensä viereen Hattulan hautausmaalle.
Tämä artikkeli kaipaa lisää tekstiä ja tarkentamista. Auta laajentamaan artikkelia.
Lähteet
Siirtokarjalaisten tie III. Turku 1970.