Salmion kartano

Salmion kartano sijaitsee Lopella. Salmion tila erotettiin Salonkartanosta 1800-luvun keskivaiheilla. Jylhän metsän läpi johtaa tie Punelian rantaan, jossa tilan rakennukset sijaitsevat. Puinen päärakennus on vuodelta 1870. Sitä korjattiin vuonna 1936 klassisistiseen ulkoasuun. Pihapiirissä on toinen vanha asuinrakennus sekä ulkorakennuksia.

 <widget type="googlemap"> <marker lat="60.69791" lon="24.19728">Salmio</marker> </widget>

Kartanon omistajia

Johan August Lindberg osti kolmanneksen Salonkartanon säteritilasta ja rakensi oman perheensä käyttöön Salmion kartanon nykyiset rakennukset vuosina 1860 -1875, raivasi pellot sekä kasvatti yhdentoista lapsen suurperheen. Suuret nälkävuodet toivat runsaasti nälkäpakolaisia, joille Salmion kartanossa tarjottiin ruokaa. Johan Lindberg toimi myös Lopen kuntakokouksen puheenjohtajana koko nälkävuosien ajan. Kuten muuallakin Hämeessä, saamansa ruuan vastineeksi ihmiset tekivät vastapalveluna kiviaitoja, joten Salmionkin kartanoa ympäröivät kiviaidat saattavat olla näiltä ajoilta peräisin. Lasten tultua opiskeluikään Lindberg muutti perheineen Helsinkiin ja myi vuonna 1877 Salmion kartanon Ruotsissa syntyneelle, Launosten Kerolan tilan omistajalle ja Pilpalan sahan pehtorille Carl Johan Olssonille.

Carl ja Antoinette Olssonilla oli yhdeksän lasta. Näistä vanhin poika Sixtus tunnettiin myöhemmin Räisälän rovastina, jonka tytär oli kirjailija Hagar Olsson. Heidän poikans Martti oli myöhemmin Risto Rytin asianajajana sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Olssonien tytär Bertha meni naimisiin Rautakosken ruukin silloisen patruunan Victor Schultzin kanssa, jonka kanssa hän sai 12 lasta. Olssonien tyttären, Marian, tyttäret menivät naimisiin 1900-luvun alkupuolella lähikartanoihin; Lyyli Saloon ja Saara Leppäniemeen. Olssonit asuivat Salmiossa loppuelämänsä eli yli 30 vuotta. 1800-luvun lopussa Salmion kartanon talous oli vilkasta. Sillä oli noin 30 torppaa, ja sen maista sai elantonsa lähes viisisataa henkilöä.

Olssonien kuoltua vuoden 1910 paikkeilla Salmio kuului kymmenen vuotta Kytäjän kartanon Hjalmar Linderin omistukseen. Hänen aikanaan Salmion metsiin tehtiin merkittäviä istutuksia ja rakennettiin kiinalaisen työvoiman avulla Keritty-järven ja Myllylammen yhdistävä tukinuittokanava. Linderin jälkeen kansalaissodan aikana Salmion kartano siirtyi eri yhtiöille, ja päärakennus ympäristöineen päätyi 1980-luvulla lopulta Nokia-yhtiön omistukseen. 2000-luvun alkupuolella kartano palasi takaisin Olssonin suvun jälkeläisten omistukseen.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

http://www.salmio.eu/16