Ero sivun ”Elina Arohonka (Elina Aro)” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
p (yksi versio) |
(ei mitään eroa)
|
Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.58
Kirjailija ja äidinkielen lehtori Elina Arohonka (os. Aarnio) syntyi Lammilla pastori Armas Aarnion perheeseen 16.11.1923. Elina Arohonka kuoli 9.3.2007 Hämeenlinnassa.
Perhe ja nuoruus
Arohonka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Mikkelissä, jonne Armas Aarnio siirtyi ensin pastoriksi ja sittemmin tuomiorovastiksi. Koska Mikkeli oli sota-aikana päämajakaupunki, tuomiorovastin luona vierailivat niin Mannerheim kuin muutkin Suomen armeijan merkkihenkilöt. Elina Arohonka seurusteli korkea-arvoisten vieraiden kanssa, ja jo varhain hänessä ilmenivät tarinankertojan ja -kirjoittajan lahjat.
Nuori kirjoittaja muutti Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä, ja hän valmistui vuonna 1946. Samana vuonna hän avioitui hämeenlinnalaisen Veikko Arohongan (synt. Alénin) kanssa, ja lapset Jukka, Katve ja Karela syntyivät 1947, 1949 ja 1952. Opettajan työtä Elina Arohonka teki 40 vuotta; pisimmät jaksot hän oli Jämsän Yhteiskoulussa (1954–1968) ja Turussa Kastun koulussa (1969–1986).
Ura kirjailijana
Elina Arohonka kirjoitti vuodesta 1947 alkaen kymmeniä kirjoja muun muassa Karistolle, Otavalle ja WSOY:lle kirjailijanimillä Elina Aro ja Hannu Hartus. Useimmat hänen kirjoistaan olivat rakkausromaaneja, tyttökirjoja ja poikien seikkailuromaaneja. Kirjoittaminen tyrehtyi puolison sairauden ja kuoleman myötä 1960-luvulla, mutta 1980-luvulla Arohonka alkoi jälleen kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoja, osittain kenties siksi että lapsenlapset olivat tulleet kirjojen suurkulutusikään.
Elina Arohongan viimeiset, Mikkelin sota-aikaa käsittelevät kirjat julkaistiin vuosina 2005 ja 2006, ja vuonna 2007 julkaistiin vielä postuumisti kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa.
Elina Arohonka persoonana
Lapsenlapset muistavat, kuinka Elina Arohonka halusi itseään kutsuttavan isoäidiksi, ei mummuksi. Hänen mielestään "mummu" oli jotain hidasta ja raihnaista, mutta "isoäiti" oli terhakas oman tiensä kulkija. Niinpä kuusiosaisen Milli-sarjan yhtenä päähenkilönä vaikutti kirjailijan alter ego, Isoäiti, jolla oli maagisia voimia.
Lapsenlapsiaan Elina Arohonka viihdytti tarinoilla, jotka saattoivat saada innoituksensa jäätelöannoksesta tai kesämökin salaisesta polusta. Hän toi eksoottisia lahjoja ulkomailta ja seurasi tarkasti lastenlasten koulumenestystä.
Elina Arohonka oli karismaattinen ja mielipiteiltään vahva persoona, joka nautti taiteesta ja yhteiskuntaelämän seuraamisesta. Vielä vuodeosastollakin, parantumattomasti sairaana, hän pyysi hoitajia vaihtamaan huoneensa taulujen paikkaa, jotta kokonaisuus olisi tasapainoisempi.
Kaunokirjallisuutta
- Eliisa avaa oven. 1952
- Enkeleillä on sulkasato. 1953
- Katleena lähtee maailmalle. 1952
- Karela tulee meren yli. 1950
- Kiemurakatu 3. WSOY, Helsinki. 1985. ISBN 951-0-13048-6
- Kiinanlyhdynkuja 7. WSOY, Helsinki. 1988. ISBN 951-0-15046-0
- Kolmikko karkuteillä, seikkaillen maalla ja merellä. Valistus, Helsinki. 1951<span id="fck_dom_range_temp_1277202337722_250" />
- Kolmikko talttuu, 1953
- Kummituskäytävä 9. WSOY, Helsinki. 1989. 951-0-15730-9
- Luunyrkin poika. 1957
- Pikipallo 1958
- Pikipallon seuraajat 1959
- Pinjaportti 11. WSOY, Helsinki. 1990. ISBN 951-0-16388-0
- Ratsurinne 13. WSOY, Helsinki. 1991. ISBN 951-0-17068-2
- Ruusutalon maiju. [!] 1961
- Taikametsän ketunleipäjäljet. Sanoma, Helsinki. ISBN 951-875-181-1
- Taikatempuntie 5. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-14153-4
- Valkoinen saapas, 1956
- Ylermin sisar 1955.
- Ystävämme Karoliina. Valistus, Helsinki. 1978 (1955). ISBN 951-610-563-7
- Yö vie sydämen, 1953
Muita teoksia
- Kanta-Hämeen lääkäriseura 1938-1988 : 50 vuotta on pitkä taipale elämää. Etelä-Hämeen keuhkovammayhdistys, Hämeenlinna. 1989
- Näin sen näin - sodan. Mikkelin kaupunginkirjasto – Etelä-Savon maakuntakirjasto, Mikkeli. 2006. ISBN 952-5038-15-7
- Mikkelin loppiaisaatto 1940 ja muita sodan ankaria päiviä. Mikkelin kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto. Mikkeli. 2005. ISBN 952-5038-13-0