Sirkka Palokari

Sirkka Palokari

Lammilainen kirjailija Sirkka Palokari (s. 1941) asuu Lammin Arrankorvessa. Hänen viides romaaninsa Portaat katoavat hämärään ilmestyi toukokuussa 2011.

Lapsuus ja nuoruus Hämeenlinnassa

Sirkka Palokari vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Hämeenlinnassa, mutta syntyi Laukaassa sodan aikana hänen äitinsä ollessa siellä vierailulla. Työläisperheessä ei ajan tavan mukaan innostettu minkäänlaiseen luovuuteen. Mutta Palokarin isä oli hankkinut jostain satukirjan Grimmin kauneimmat sadut ja antoi sen Sirkalle 6-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Kirjaa vaivalloisesti tavatessaan hän oivalsi, että kirjoissa avautuu uusi kiehtova maailma. Hänestä tuli ahkera lukija ja kirjastonkäyttäjä. Lukeminen kouli äidinkieltä ja kirjoitustaitoa.

Sirkka Palokarin lapsuuden aikaan Hämeenlinnan kaupunginkirjasto toimi entisessä venäläisessä ortodoksisessa varuskuntakirkossa, josta oli poistettu kupolitornit. Hän kertoo:

Muistan elävästi kuinka korkeat kiviportaat sinne nousivat, ja kuinka työlästä niiden nouseminen oli. Sairastin lapsena vaikeaa astmaa ja ponnistelu aiheutti hengenahdistuskohtauksen. Mutta vaiva kannatti. Voi sitä huumaavaa tunnetta kun tiesin, että hyllyt olivat täynnä toinen toistaan jännittävämpiä tarinoita.

Sirkka Palokari asui Hämeenlinnassa Linnanniemen kaupunginosassa. Murrosikäinen Sirkka alkoi pitää päiväkirjaa ja yritti kirjoittaa menestysromaaninkin mustakantiseen vihkoon.

Lammin maaseudulle

Sirkka Palokari meni hyvin nuorena naimisiin, ja elämän koukeroissa kirjoittaminen jäi, mutta lukeminen ei milloinkaan. Vasta saatuaan lapsensa teini-ikään hän aloitti kirjoittamisen uudelleen, osallistui useisiin kirjoittajaseminaareihin ja kävi Oriveden kirjoittajaopiston kirjailija Anu Kaipaisen johdolla.

Hän muutti miehensä työn perässä Raumalle ja takaisin Hämeeseen, Riihimäelle, josta kävi 16 vuotta töissä Helsingissä mm. opetusministeriön tekstinkirjoittajana. Viimeisin työ oli riihimäkeläisen asianajotoimiston toimistosihteerin toimi. Samaan aikaan hän osallistui paikalliseen kirjoittajaryhmään.

Palokari jäi työelämästä pois täytettyään 50 vuotta ja muutti miehensä kanssa Lammin Arrankorpeen. Maalaisympäristön rauhassa hän toteutti haaveensa ja kokosi kaiken kirjoittamansa tekstin yhteen ja julkaisi vuonna 1995 ensimmäisen kirjansa Valo tulee viistoon. Vuonna 1996 julkaistiin Sallitut leikit, seuraavana vuonna Hallanarka ja romaani Sydänlankoja julkaistiin vuonna 2000.

Romaanissa Hallanarka on kuvaus hämeenlinnalaisesta Pohjolan Koitto -karamellitehtaasta, jossa hän oli töissä 15-vuotiaana. Kirjassa ei mainittu nimeltä tehdasta, joka oli tullut sotaa pakoon Hämeenlinnaan Viipurista ja sijaitsi jossain nykyisen Tavastilan kauppakeskuksen kohdalla. 

Sallitut leikit kuvaa rallitunnelmaa kirjailijan ikkunan alla Arrankorvessa. Tosielämä ja fiktio sekoittuvat toisiinsa niinkuin kirjallisuudessa usein käy.

Viimeisin kirja

Sirkka Palokarin viimeisin romaani Portaat katoavat hämärään ilmestyi ...2011. Teos kertoo monista aroista aiheista, joiden kanssa äidit joutuvat usein kamppailemaan: vihasta ja syyllisyydestä sekä mielenterveydellisistä ongelmista. Tarinan loppu on rankasta aiheestaan huolimatta lohdullinen.

Palokari hioo tekstiään useaan kertaan, kunnes lopputulos on selkeä ja konstailematon. Dialogien kirjoittaminen on hänelle helppoa. Siksi hän on kirjoittanut myös kuunnelmia. Hänen runojaan on myös sävelletty ja hän on sanoittanut lauluja. Sirkka Palokarilla on jo novellikokoelma lähes valmiina.

Lähteet

Sirkka Palokarin kirje

Keski-Häme 25.5.2011