Ero sivun ”Toivo Peltonen” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 81: | Rivi 81: | ||
[[Luokka:Liikemiehet]] | [[Luokka:Liikemiehet]] | ||
[[Luokka:Hartolalaiset]] | [[Luokka:Hartolalaiset]] | ||
[[Category:Päijät-Häme-wiki]] |
Versio 5. kesäkuuta 2023 kello 13.37
(s. 1921)
Suksitehtailija Toivo Peltonen
Toivo Peltonen syntyi 27.1.1921 Hartolan Ruusulan talon katraaseen, johon lopuksi kuului neljä poikaa ja neljä tyttöä. Koti oli Karhulan torpasta lunastettu tila, mutta noussut varteenotettavaksi taloksi Pohjolan kylällä. Isä Emil Peltonen oli aikansa tunnetuimpia kunnallismiehiä Hartolassa.
Jo nuorena Topi osoitti erikoista yritteliäisyyttä. Hän oli innokas hiihtäjä, Hartolan Voiman parhaita nuoria, ja hiihtovälineet kiinnostivat häntä. Topi ryhtyi kehittelemään suksivoidetta ja 16-vuotiaana hän teki neljän eri kelin Repo-voidetta omiin purkkeihin, joita hän kävi myymässä Hartolan ja Sysmän kauppoihin. Ensimmäiset suksensa Topi teki 16-vuotiaana vuonna 1937 ja kun ne olivat hyvät, hän sai pyyntöjä tehdä suksia muillekin. Peltonen astui asevelvollisena armeijaan keväällä 1941 ja lähetettiin rintamalle kolmen kuukauden opin saaneena. Hänen jalkateränsä rikkoontuivat poteron sortumassa ja sitä seurasi pitkä kierros sairaaloissa. Lopuksi hän palveli Lahden komendantinvirastossa ja sodan viime kuukaudet rintamalla.
Rauhan tultua Peltosella oli selkeä ajatus ryhtyä yrittäjäksi. Hän hankkiutui töihin Järvisen suksitehtaalle Lahdessa ja piti silmänsä auki oppiakseen suksivalmistuksen salat. Hän suunnitteli ja teki tarvittavat työkalut, ja ensimmäinen 25 parin suksisarja valmistui Syönin tuvassa tammikuussa 1946.
Parin vuoden kokemusten rohkaisemana hän osti talon Hartolan kirkonkylältä ja jatkoi valmistusta siellä. Naimisiin Topi meni vuonna 1947 Anninsa kanssa ja perhe kasvoi kahdella lapsella 1949 ja 1953. Kirkolta ostamansa talon Peltonen risti Sukselaksi ja laittoi nimen talon seinään. Nuori yrittäjä kehitti toimintaansa kokeilun, yrityksen ja erehdysten tietä. Liiketoiminta kasvoi vähitellen, Peltonen laajensi tilojaan ja alkoi tarvita työvoimaa, oma ja Annin työpäivä eivät enää riittäneet venytettynäkään.
Peltonen oli sitkeä kehittäjä ja kokeilija, ja nämä ominaisuudet veivät hänet suksivalmistuksen suurten murrosten läpi. Yksipuisen suksen valmistukseen tarvittavat työkalut ja koneet hän kehitteli itse näkemistään laitteista. Liimattuun sälesukseen siirtyminen oli lopettaa yrityksen. Peltonen arveli saavansa tietoa VTT:ltä, hän matkusti Helsinkiin ja tuli takaisin käyttökelpoiset liimausohjeet mukanaan. Nopea sälesuksista lasikuitusuksiin siirtyminen vuoden 1974 jälkeen kaatoi valtaosan suomalaisista pienistä suksivalmistajista. Peltonen perehtyi lasikuitutekniikkaan ja pysyi kehityksessä mukana. Yrityksessä oli parhaimmillaan liki 50 työntekijää.
Yritysvastuusta Peltonen vapautui vuoden 1984 sukupolvenvaihdoksessa DI Matti Peltosen jatkaessa yrittäjänä. Muutaman yritysjärjestelyn jälkeen Peltonen Ski Oy toimii nyt Rapala VMC Oyj:n tytäryhtiönä. Ensimmäisen kauppatuotteen, suksivoiteen perintö jatkuu suvussa, sillä Matti Peltonen jatkoi suksitehtaan jälkeen vielä voidetehtailijana Oy Redox Ab:ssä, joka hankittiin ensin suksitehtaan tytäryhtiöksi ja sitten Peltosen perheen omistukseen. Tällä hetkellä yritystä jatkaa tytär KTM Leena Peltonen.
Työnantajana Peltonen oli vanhan ajan patruuna sanan hyvässä merkityksessä. Monet työntekijät tulivat taloon suoraan kansakoulun penkiltä ja kasvoivat tehtäviinsä työn parissa. Pisin työura Peltosen perheen piirissä kesti yli 50 vuotta ja päättyi v. 2016.
Peltonen laajensi tehdastaan useaan otteeseen ja toimi siinäkin kauppiaallisen varovaisuuden mukaan, hän etsi edullisia ratkaisuja ja vältti turhaa komeutta.
Eläkepäivillään Peltonen suuntasi tarmonsa hankkimansa Seurojentalon kunnostukseen ja elämänkertansa kirjoittamiseen. Sekin työ tuotti tulosta, vuosien varrella valmistui parituhatta sivua arvokasta oman aikansa kuvausta. Toisena loppuun saakka rakkaana harrastuksena oli osallistuminen veteraanikuoron toimintaan.
Toivo Peltonen kirjailijana
Sota-aikaa (1941-44) lukuun ottamatta koko ikänsä Hartolassa asunut Toivo Peltonen on käynyt kansakoulun ja monia yrityskursseja.
Hän on työskennellyt omaa nimeään kantavalla suksitehtaalla (1945-84).
Hänen harrastuksiinsa kuuluvat urheilu ja laulu.
Peltonen lopetti suksitehtailun vuoden 1984-85 vaihteessa ja alkoi korjailla ränsistyneitä rakennuksia. "Mieleeni tuli, kirjoitanpahan muistiin mitä olen aikanani tehnyt ja kirjoitin muistelmani vuosina 1992-94. Olen kirjoittanut sitten vähän muitakin kirjoituksia. Mielestäni olen paremmin kirjoittaja (vanhat asiat) kuin kirjailija" hän toteaa.
Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys näkyvät hänen mukaansa ehkä vähän hänen muistelmissaan, missä hän on kuvannut mm. suksitehdastaan. " Samoin kirjoissa: Peltosen Laulavat Sisarukset, Seuriksen Tarina ja tulossa olevassa historiallisessa muistelmateoksessa Kotikyläni. Viisiosainen muistelmateokseni on nimeltään Sukselan Topin muistelmat", hän kertoo.
Tuotanto
Romaanit
Emman tarina: erään inkeriläistytön elämänkerta, 1997.
Sotasairaala kahdeksan osasto neljä, 2002.
Runot
Runot, 1997.
Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat
Sukselan Topin muistelmat. Osat 1-5. 1996.
Peltosen sisarusten kronikat, 2000.
Seuriksen tarina, 2000.
Toivo Peltosen suksitehdas, 2002.
Mäntysen puusepänverstas, 2003.
Tekstinäyte
Alokas Peltonen ja silmälasit
Sitten tuli Peltosen vuoro joutua "jyvälle". Eräänä toukokuisena pyhäaamuna menivät alokkaat Laatunen ja Peltonen aamukahville ruokailuparakile. Saimme silloin tosiaan vielä oikeaa kahvia sunnuntaiamuisin. Kun pojat olisivat joutuneet käytävän puoleiseen päähän pöytää, niin he eivät täyttäneetkään paikkoja järjestyksessä, vaan etuilivat. Ja ottivat paremmat paikat pöydän ikkunan puoleisesta päästä.
Näin ei kuitenkaan olisi saanut tehdä. Päivystävä aliupseeri oli huomannut heidän temppunsa ja painoi pärstät muistiin. Niinpä aamukahvitilaisuuden päätyttyä Laatunen ja Peltonen ohjattiinkin aliupseerituvalle, tekemään aamusiivousta.
Oli siellä tosin muitakin alokkaita, ehkä viisi kuusi kaikkiaan ja hyvinhän se työ sujui. Mutta sitten eräs alikersantti sanoi: "Lämmittäkääpä alokas Peltonen minulle kasvojenpesuvettä." Alokas Peltonen teki niin. Kun vesi oli lämmitetty , ottikin sen joku toinen Peltoselle tuntematon tuvassa olija. Kun alokas Peltonen ei tuntenut vielä sitäkään alikersanttia, joka vettä oli pyytänyt lämmittämään, luuli hän, että vedenpyytäjä ja ottaja oli sama henkilö. Mutta sitten tuli vettä pyytänyt alikersantti kyselemään eikö se vesi jo kohta ala olla lämmintä. Alokas Peltonen vastasi hänelle: "Kun en oikein vielä tunne teitä kaikkia, niin luulin antaneeni veden oikealle henkilölle, mutta annoinkin sen eräälle toiselle kaverille." Aliupseerituvalla oltiin vielä aamupukeissaan.
Sukselan Topin muistelmat II, 1996.
Toivo Peltosen muistelmia voit lukea täältä: KOTIKYLÄNI Kertomuksia Hartolan Pohjolankylän ihmisistä ja taloista