Torronsuon kansallispuisto

Torronsuon kansallispuisto sijaitsee Hämeen järviylängöllä, Tammelan ylängöllä. Torronsuo on yksi Etelä-Suomen suurimmista ja edustavimmista soista. Etenkin suon itäosa on maisemallisesti upea ja erämainen. Torronsuo on säilynyt lähes luonnontilaisena huolimatta sijainnistaan vanhojen viljelysseutujen ja suurten kaupunkien keskellä. Torronsuon kansallispuisto perustettiin vuonna 1990 suojelemaan Etelä-Suomen suurinta keidassuoaluetta. Metsähallituksen hallinnassa oleva kansallispuisto on pinta-alaltaan 2550 hehtaaria.

Torronsuo on tyypillinen keidas- eli kohosuo. Sen keskiosa on korkeammalla ja turvekerros on paikoin jopa 12 metriä. Suo on arvokas lintu- ja hyönteislajiltoltaan; kansallispuiston alueelta pesii n. satakunta lintulajia. Osa lintulajeista ja perhosista pohjoisia lajeja, eikä niitä tavata muualla eteläisessä Suomessa.

Torronsuon historiaa

Torronsuo syntyi Tammelan ylängön lounaisosan Yoldiameren savipohjaiseen lahteen meren vetäydyttyä alueelta maankohoamisen seurauksena. Noin 8500 vuotta sitten tällä alueella oli laaja järvi, jonka matalimmat osat, mm. Torronsuo, alkoivat kasvaa umpeen. Radiohiiliajoituksen mukaan vanhin turve alkoi kerrostua 10 480 vuotta sitten. Turpeen keskimääräinen kerrostumisnopeus oli 1,1 mm vuodessa. Nykyään rahkasammal kasvaa 1-2 cm vuodessa, josta muodostuu turvetta noin 0,5-3 mm vuodessa.

Tammelan Talpianjärven ympäristössä tehdyt löydöt osoittavat, että asukkaita oli alueella jo kivikaudella. Torronsuolta kerättiin saraheinää karjan rehuksi. Suoheinän niitto jatkui vuosisatojen ajan - aina 1960-luvulle saakka. Pintaturvetta eli pehkua nostettiin kotieläinten kuivikkeeksi, ja kaikilla Torronsuohon rajoittuvilla tiloilla oli oma turpeenottopaikkansa.  Suolla on vieläkin nähtävissä vanhoja turpeenottoalueita, turpeen kuivatusseipäitä (pehkuseipäitä) ja romahtaneita pehkulatoja. 

Härksaaren louhos

Torronsuon etelälaidan kalliopaljastumista löydettiin 1700-luvulla hyviksi kvartsia ja sitä louhittiin 80 vuoden ajan useista eri kohdista Someron Åvikin lasitehtaan raaka-aineeksi. Louhoksista tunnetuin on Härksaaren louhos, mutta alueella kvartsia louhittiin myös Hirvisaaresta. Åvikin tehdas perustettiin vuonna 1748 ja se oli 30 vuoden ajan Suomen ainoa lasitehdas. Myöhemmin louhittiin myös maasälpää.

1800-luvulla tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld yhdessä isänsä Nils Nordenskiöldin kanssa löysi Torron louhosten tutkimuksissa lukuisia mineraaleja, joista osa on hyvin harvinaisia, kuten esimerkiksi monet Euroopan museoiden varhaisimmat tantaalimineraalinäytteet.

Opastus

Kansallispuiston pysäköintipaikka ja opastuspiste on Forssa-Somero (282) tien varrella, Kiljamon metsäsaarekkeessa. Saarekkeessa on 17 m korkea luontotorni, josta on hyvät näkymät kansallispuistoon. Saareketta kiertää n. kilometrin mittainen pitkospuulenkki, josta noin 200 m. on rakennettu pyörätuolilla ja lastenvaunuilla kuljettavaksi. Kiljamon lenkiltä haarautuu myös pari kilometriä pitkät pitkospuut suon yli.

Forssa-Somero tien risteykseen on Karkkilasta noin 40 km ja Forssasta 5 km. Pysäköintipaikalle on 2-tieltä noin 7 km ja Someron suunnalta 15 km.

Katso myös

• Hämeen järviylänkö

Aiheesta muualla

• Torronsuon kansallispuisto (www.luontoon.fi)
• Torronsuon kansallispuisto (Google maps)