Keikkala-Sittala

Keikkalan ja Sittalan kylät sijaitsevat Hämeenlinnan kaupungin Kalvolan pitäjässä Kanta-Hämeen maakunnassa.

<widget type="googlemap"> <marker lat="61.100677" lon="24.09678">Keikkala</marker> <marker lat="61.10723" lon="24.066482">Sittala</marker> </widget> 

Kylien ja talojen historiaa

Äimäjärven ympäristössä on ollut elämää jo esihistoriallisella ajalla, ja Keikkalassa on ollut asutusta jo rautakaudella. Taljalan, Kutilan, Iittalan ja Keikkalan kylistä on tehty hautalöytöjä. Kirkon läheisyydessä on pronssikautinen uhrikivi. Hommosenkärjessä on polttokalmisto, josta on löytynyt runsaasti esineitä.

Alkuaan Kalvolan maatalousvaltaisen pitäjän keskus oli Keikkalan kylä. Nyt teollistumisen synnyttämä uusi pitäjäkeskusta on Iittalassa. Pitäjäkeskuksen siirtyminen on vaikuttanut perinteisen kylämiljöön säilymiseen Keikkalan ja Sittalan alueilla. Kulttuurimaisema jatkuu yhtenäisenä järven pohjoispäässä Niemen kartanoympäristönä. Äimäjärven pohjoispuoliseen maisemaan on vaikuttanut on vanhojen talojen ja julkisten rakennusten reunustama maantie. Rantaan johtavat tiet, samansuuntaiset ojat ja rajalle istutetut puurivit rytmittävät kyläkuvaa yhdessä tiiviin kylämiljöön ja avoimen peltovainion kanssa. Vanha tie on ollut kylien käytössä 1400-luvulta asti.

Keikkalan talojen nimet ovat säilyneet vuosisatoja. Vuoden 1698 sarkajakokartasta löytyvät nimet: Leipälä, Franssila, Marttila, Pappila, Hommonen, Mönkö, Vinnilä eli Pisso. Sittalassa oli alkuaan viisi taloa: Apala, Tulokas, Möli, Kopio ja Tiitinen. Sittala-nimestä on tehty monia arvauksia ja kansantarinoita, mutta esimerkiksi talonnimi Möli viittaa haukkumanimeen - se on toisinaan kirjattu muodossa Mölli.

Keikkalan kylässä oli 1400-luvulla rälssitiloja, joista yhden omistajiksi mainitaan Hans Malo, vouti Henrik Görieshagen, Viipurin ja Hämeen linnan vouti Engelbrekt Jaakonpoika, Anna Jaakontytär ja lopulta Turun kanunki Magnus Laurentii Grisfot. Vuonna 1556 Keikkalan tila joutui Mustialan kuninkaankartanon alaisuuteen. Tilaa oli viljellyt kaksi lampuotia, Lauri Mikonpoika ja Frans Matinpoika. Kuningas Eerik XIV palkitsi Klaus Kristerinpoika Hornia lahjoittamalla tälle Mustialan ja sen mukana Keikkalan tilat, joista jälkimmäiset hän vaihtoi Kojon niittyihin. Näin syntyivät kruununtilat Franssila ja myöhemmin Kreula eli Greijula.

Viipurin pamauksesta kuuluisa Knut Posse oli Hämeen linnan päällikkönä vuosina 1470-1490, jolloin hän hankki Kalvolassa kaksi tilaa, joista toisen hän lahjoitti palvelijalleen Maunu Olavinpojalle. Tämä tila tuli 1500-luvun puolessa välissä Matti Volmarinpojan haltuun. Hänen tyttärensä Brita myi sen Niemen kartanon perustajan, Jaakko Henrikinpojan leskelle Kristiina Hornille. Niemen tilojen mukana tila peruutettiin kruunulle vuonna 1684, ja sen isännäksi tuli 1690-luvulla Johan Hendersson Möngö eli Mönkö.

Keikkala oli koko Ruotsin vallan aikana majatalojen kylä, ja ensimmäinen majatalonpitäjä vuonna 1653 oli Uoti Eeronpoika Hommonen. 

Vanhoja rakennuksia 

Kalvolan vanhin säilynyt puurakennus on Kurkilahden talon aitta, jonka hirret on salvottu kuusikulmaisin sulkapääsalvoksin. Keskiaikaisen kivisakariston ja graniittisen kirkon lisäksi vanhoihin rakennuksiin lukeutuu Keikkalan Leipälän rakennusryhmä, jonka päärakennus on 1800-luvun lopulta. Keikkalan vanhojen kantatilojen Tarkolan (Mäki-Greijula) ja Vinnilän (Pisso) rakennusryhmät sijaitsevat tiiviissä taloryhmässä ja muodostavat tyypillisiä Keikkalan raittia reunustavia pihapiirejä. Tarkolan puinen päärakennus on vuodelta 1850, huvilamainen siipi 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Vanhainkodin itäpuolella on joukko 1800-luvun perinteisiä asuin- ja ulkorakennuksia. Rannan puolella sijaitseva Tallimäen aitta esiintyy jo Werner Holmbergin maalauksessa vuodelta 1857.

Seudun vanhempaa huvila-asutusta edustavat alueen vanhimpiin huviloihin lukeutuvat Tonttulan huvila Hommosenkärjessä, jonka lasitehtaan johtaja rakennutti 1910-luvulla sekä Ivar Wilskmanin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa rakennuttama huvila edellisen luoteispuolella. Sittalan vanha kylätontti on sijainnut maantien ja rannan välissä. Maantien varrella on säilynyt monia 1900-luvun asuinrakennuksia. 

Kirkon vieressä sijaitseva Kalvolan hirsinen pitäjänmakasiini on rakennettu 1857. Nykyisin siinä toimii kunnan kotiseutumuseo. Kalvolan kirkkoherranpappila rakennettiin vuonna 1903 Keikkalaan. Sen pihapiiriin kuuluvat mm. vanha hirsipintainen väentupa 1800-luvulta, tiilinen navetta vuodelta 1879 ja hirsinen makasiini.

Keikkala-Kalvolan kirkko

Keikkalan vanhin säilynyt rakennus on keskiajalta peräisin oleva kivisakasti hautausmaalla. Sakastissa on jyrkkä satulakatto. Se on ehkä liittynyt paikalla olleeseen ensimmäiseen puukirkkoon. Kalvolan seurakunta mainitaan jo vuonna 1331 ja siitä on silloin käytetty Keikkala-nimitystä. Näiltä ajoilta on myös Kalvolan suojeluspyhimys Pyhä Olavi, jota esittävä veistos on nähtävänä nykyisen kirkon takasalissa. Pyhän Olavin palvonta tuli Norjasta, ja sen esikuva oli kristinuskoon kääntynyt kuningas Olavi Haraldinpoika, joka kaatui taistelussa vuonna 1030. Pyhän Uotin veistos oli kadoksissa kahteen kertaan, ja kirjassaan "Kotiseutuna Kalvola" Erkki Saraste kuvaa elävästi veistoksen vaiheita ja matkaa takaisin kotikirkkoon. Ruotsalaisen kuninkaan, Pyhän Eerikin, patsas oli myös kirkossa, mutta se on siirretty Kansallismuseoon. Metrin korkuinen tammiveistos, suurta kruunua kantava Pyhä Neitsyt, oli myös vanhassa kirkossa. Pyhän Olavin kunniaksi Kalvolassa oli vietetty Uotin päivää ikimuistoisista ajoista asti heinäkuun 29:nä.

Kivisakastin kyljessä oleva puukirkko palveli 1700-luvulle asti, jolloin kalvolalaiset määrättiin rakentamaan uusi kirkko paikalle, jossa nykyinenkin kirkko on. Kirkko piti rakentaa kivestä. Seurakunta kuitenkin anoi lupaa rakentaa puukirkko, mihin suostuttiin. Uusi ristikirkko valmistui vuonna 1802. Risteyksen kohdalla oli tapuli, jossa oli aluksi kaksi, myöhemmin kolme kelloa. Sisällä penkit olivat kaaressa keskiympyrää kohti. Kirkkoa jouduttiin useaan kertaan korjaamaan, ja 25.4.1918 kirkko paloi perustuksiaan myöten.

Arkkitehti Ilmari Launis suunnitteli uuden kirkon vuonna 1919. Nyt kirkko päätettiin rakentaa kivestä, joka louhittiin kirkkoa vastapäätä järven takana sijaitsevasta kalliosta. Kirkko vihittiin käyttöön 17.7.1921. Vuonna 1960 kirkkoa korjattiin. Kattoa korotettiin lisäeristystä varten ja tornia korotettiin neljätoista metriä. Molemmat katettiin kuparilla. Sisätiloissa värit muutettiin vaaleiksi ja maalaukset peitettiin. Saksasta Oberammergaun kaupungista hankittu krusifiksi oli alttaripöydän takana olevassa syvennyksessä, joka poistettiin. Krusifiksi sijoitettiin keskelle päätyseinää. Uudet urut palvelivat käyttöönottovihkimisessä, jonka piispa Elis Gulin suoritti 24.7.1960. 1990- luvun alussa tehdyssä peruskorjauksessa pyrittiin palauttamaan alkuperäisiä materiaaleja ja värisävyjä sisätiloihin.

Kyläyhdistys

Keikkala-Sittalan Kyläyhdistys perustettiin syksyllä 2001. Kyläyhdistyksen tarkoituksena on mm. herättää kyläläisten kiinnostus omaan kyläänsä, huolehtia kylän historiallisen, kulttuuri- ja luonnonmaiseman säilymisestä ja järjestää yhteisiä tapahtumia ja tapaamisia.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen Liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Kalvolan historia I. Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-4151-9

Kuuliala, Wiljo-Kustaa: Kalvolan vaiheita. Riihimäki 1948

Saraste, Erkki: Kotiseutuna Kalvola. Tampere 1997. ISBN 952-90-8747-0

Keikkala-Sittalan kyläyhdistys