Ero sivun ”Matti Karumaa” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
p (yksi versio) |
Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.58
Matti Karumaa syntyi Hämeenlinnassa marraskuun 25. päivänä 1924 ja menehtyi kotikaupungissaan 30.5.1993. Karumaa pelasi jääkiekkoa hyökkääjänä Hämeenlinnan Tarmossa 1942-1959. Hän oli oma aikansa voimahyökkääjä parhaimmasta päästä. Hän myös omisti Hämeenlinnassa oman kultaseppäliikkeen.
Tulokaskausi sotasarjassa
18-vuotiaan Karumaan tulokaskausi osui jatkosodan aikaan, kauteen 1942-1943, jolloin pelattiin ns. sotasarja. Sarjaan osallistui kahdeksan joukkuetta ja jokainen niistä kohtasi toisensa kertaalleen. Tarmo sijoittui sarjan viimeiseksi kolmella pisteellään.
Seuraava jääkiekkokausi jäi kokonaan sotatoimien vuoksi pelaamatta, mutta talvella 1944-1945 palattiin normaaliin arkeen. Hämeenlinnan Tarmon ote terästyi ja joukkue aloitti nousun kohti Suomen terävimpää kärkeä.
Voimalaituri ja maalintekijä
Sotavuosien jälkeen Tarmo oli SM-sarjassa mitaleilla yhdeksän vuoden ajan. Joukkueen menestys rakentui pitkälti loistavan ykköskentän varaan. KaKuTi-ketju (Matti Karumaa, Keijo Kuusela, Esko Tie) harjoitteli paljon myös omalla ajallaan ja heistä jokainen tiesi oman roolinsa. Nuori Esko Tie rikkoi vahvalla luistelullaan vastustajan peliä ja Keijo Kuusela toimi kentällisen dynaamisena keskusmiehenä. Karumaa puolestaan varmisti, että kiekko löysi tiensä maaliin.
Isokokoisen laiturin pelissä oli aina voimaa ja kovaa yritystä. Karumaan rightin puolen maila yllätti maalivahdit SM-sarjassa peräti 179 kertaa 146 ottelussa. Lisäksi hänelle kertyi myös 64 maaliin johtanutta syöttöä. 17 Tarmon vuoden aikana hän saavutti 11 mitalia, 2 SM-kultaa, 7 hopeaa ja 2 pronssia. Hän voitti SM-sarjan pistepörssin 1952 ja 1953 ja oli SM-sarjan paras maalintekijä neljä kertaa (1949, 1950, 1951, 1952).
Pistehai myös maajoukkueessa
Karumaa esiintyi Suomen maajoukkuepaidassa 56 kertaa, tehden niissä 44 maalia ja 4 syöttöä. Hän edusti Suomea Oslon olympiakisoissa 1952 ja MM-kisoissa Tukholmassa 1949 ja Pariisissa 1951. Jokaisessa turnauksessa hän teki kolme maalia. Pariisissa hän oli Suomen joukkueen paras pistemies.
Lähteet
Lahti, Janne ja Paavola, Juho, Suomen Jääkiekkoleijonat. Ajatus Kirjat. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2004.
ISBN 951-20-6683-1
Mennander, Ari ja Mennander, Pasi, Leijonien tarina. Suomen Jääkiekkoliiton historia 1929-2004. Ajatus Kirjat. Gummerus Kirjapaino Oy. Helsinki 2003. ISBN 951-20-6455-3