Ero sivun ”Sirpa Papinaho” versioiden välillä
imported>Merja Taavila Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 36: | Rivi 36: | ||
[[luokka:Salpauselän kirjailijat|Papinaho, Sirpa]] | [[luokka:Salpauselän kirjailijat|Papinaho, Sirpa]] | ||
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | [[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | ||
[[Luokka:Vellamon vinkit]] | [[Luokka:Vellamon vinkit]][[Category:Päijät-Häme-wiki]] |
Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 10.29
(s. 1963)
Tietoa kuvataiteilijasta
Muotokuviin erikoistunut kuvataiteilija (öljyväri, puuväri-ja lyijykynäpiirrokset), syntynyt ja asunut aina Lahdessa.
Vuonna 2001 Sirpa Papinaho opetti Leiritulet-liikuntaleirillä Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä noin kahdellesadalle 8-15-vuotiaalle ilmaisutaitoa ja kuvailmaisua. Kevättalvella 1993 hän veti muotokuvamaalauskurssin Hollolan Taideyhdistyksessä. Hän on tehnyt 27 vuoden aikana hiukan yli 200 muotokuvaa. Komentajista maalattuja muotokuvia on nähtävillä Lahden Upseerikerholla Hennalassa.Lahden Mieskuoron kuorohuoneistossa (Hämeenkatu 21) on mm. musiikkineuvos Paavo Kiisken muotokuva ja kuoron Vuoden Veli -piirroksia.
Harrastuksesta ammatti
Piirtänyt olen ihan pikkutytöstä lähtien, 4-vuotiaasta. Ensimmäisen oikean muotokuvan piirsin omasta rippikuvastani 16-vuotiaana. Se oli todella vaatimaton lyijykynäpiirros, jossa halusin samalla kokeilla itselleni uutta hiustyyliä. Siitä alkoi kuitenkin muotokuvien sarja, jonka tekemiseen en ole mitään ns. oikeaa taidekouluoppia saanut. Öljyvärit sain joululahjaksi 1982, siihen asti olin piirtänyt kynillä. 1984 tulin kolmanneksi elämäni toisella öljyvärimaalauksella Suomen Ammattikoulujen Urheiluliiton kulttuurikilpailussa, ja se antoi lisäuskoa kykyihini. Kouluttauduin rakennuspiirtäjäksi ja toimin siinä työssä joitain vuosia, mutta taiteellinen kutsumus alkoi olla yhä voimakkaampi.
Joskus 1980-1990-luvun vaihteessa hain oppia kansalaisopistoista, ensin Hollolasta, jossa opettajana oli mm. Esa Blick, ja sitten Lahden Harjulasta, jossa opettajana oli Kaija Mauno. Oma tyyli oli jo tuolloin löytynyt. Hain joskus 1980-luvun lopulla Taideinstituuttiin, jotta olisin saanut taiteilijan pätevyyden. Tein vaaditut näytetyöt, mutta en päässyt taideoppiin. Niinpä jatkoin opiskelua itsekseni, kävin edelleen kansalaisopistossa, tutkin vanhojen mestarien tekniikkaa ja annoin työn opettaa tekijäänsä, sillä tilaustöitä alkoi tulla yhä enemmän. Vuonna 2000 sain starttirahan ja perustin toiminimen, jonka puitteissa olen tehnyt taidettani sekä muita töitäni."
Opetustyötä Papinaho tekee tänä syksynä (2006) ja ensi keväänä vierailevana opettajana/asiantuntijana Harjulan kansalaisopistossa pidettävällä "Digikameran ja skannerin käyttö, alkeet" -kurssilla.
Sen lisäksi hän opettaa siellä valokuvausta digikameralla tammikuussa (2007) alkavalla kurssilla.
Kuinka teos syntyy
Tyylini on realistinen, joskus jopa fotorealistinen, mutta tärkeintä ei mielestäni ole kohteen tarkka jäljentäminen vaan myös se, että voin tuoda oman näkemykseni mallista esiin. Muotokuvat maalaan valokuvista, joten kenenkään ei tarvitse istua mallinani. Kun tapaan mallin ensi kertaa tarkkailen ensisijaisesti silmiä ja ilmeitä, sitten koko olemusta, kasvonpiirteitä, mittasuhteita, jne. Näen myös jo mielessäni välähdyksin millaisen muotokuvan hänestä maalaisin; mikä on kuvakulma, rajaus, taustan väri ja valaistus. Joskus tavoiteltu lopputulos eli sielun silmin näkemäni taulu saattaa maalausprosessin aikana muuttua, mutta aina kun päämäärä ja tavoite ovat selkeinä mielessä työ onnistuu, menee perille mitä reittiä tahansa.
Syntyperäisenä lahtelaisena Lahti on minulle hyvin tärkeä, sekä fyysinen että henkinen kotini josta saan voimani. Äitini suku on Asikkalasta ja karjalaisisäni on aikanaan asunut mm. Heinolassa, joten Päijät-Häme on kuulemissani tarinoissa ja monissa nähdyissä paikoissa tullut tutuksi. Vasta yhden maalauksen olen maalannut Lahden kaupungista, Rautatienkadulta, mutta tarkoituksena olisi tehdä lisää kaupunkimaalauksia Lahdesta. Jonkin verran pastelliliitutöitä ja muita piirroksia olen tehnyt Hollolasta, esim. Hollolan kirkosta ja Pyhäniemen kartanosta.
Taiteellani haluan ilahduttaa ihmisiä ja sitä olen ilokseni saanut tehdäkin, sillä elävyys, näköisyys ja tunnistettavuus herättävät muotokuvien katsojassa monenlaisia positiivisia tunteita. Tavoitteenani on kehittyä maalarina, kehittää uudenlaista ilmaisua, tyyliä ja uusia aiheita. Myös näyttelyjen pitäminen siintää haaveissa.
Sirpa Papinahosta ja hänen taiteestaan on tehty Keijo Skipparin kuvaama dokumenttielokuva Hennalan Hovimaalari (lainattavissa Lahden pääkirjastossa).
"Dokumentissa päästään vuoden verran seuraamaan elämääni, kuten esim. Hämeen sotilasläänin komentajan, ev Kari Siljanderin muotokuvan paljastustilaisuutta Hämeenlinnassa helmikuussa 2005. Myös ensimmäisen muotokuvan paljastustilaisuus Lahden upseerikerholla on myös mukana (v. 1998). Filmissä päästään myös seuraamaan muotokuvamaalauksen vaiheita, Huoltokoulutuskeskuksen johtajan evl Jukka Salmisen muotokuvan valmistumista, mallin valokuvaamisesta muotokuvan paljastustilaisuuteen asti (maaliskuussa 2006) Lahden Upseerikerholla."
Elokuva voitti lokakuussa 2006 Kaakonpiirin elokuvaajien vuosikilpailussa Imatralla B-sarjan voiton.