Jouko Lappalainen

(s. 1927)

Kuvataiteilija (kuvanveisto, keramiikka sekä öljy- ja akryylimaalaus), asunut Nastolassa vuodesta 1973.
Nastolan taideyhdistys ry:n jäsen.
Käynyt Itä-Suomen Seminaarin Raumalla (1948-53).

Kuvanveiston materiaalina Lappalainen käyttää pintakäsiteltyä ja käsittelemätöntä kipsiä sekä pronssia. Keramiikkatyö on myös tullut hänelle tutuksi. Öljy- ja akryylimaalausta Lappalainen on harrastanut vuoden 2000 alusta.

Spontanismia

"Olen kehitellyt uudentyyppistä tapaa tehdä kuvia. Piirros syntyy kahden (miksei yhdenkin) henkilön voimin. Pyydän toista täyttämään tyhjän paperin mielivaltaisella kuviolla, joka ei saa esittää mitään konkreettista aihetta ja joka mieluiten syntyy suoraan alitajunnasta saatujen impulssien voimalla.
Tehtävänäni on löytää kuviosta järjellinen hahmo, niin että lisään kuvioon mahdollisimman vähän omia viivoja. Olen nimittänyt tämän taiteenlajin Spontanismiksi."

Veistoksia työn lomassa

"Olen tehnyt veistoksia työn lomassa. On selvää, että tuotantoni on ollut pientä, mutta vuosien kuluessa niitä on kuitenkin kertynyt riittävästi jaettavaksi niin kotiin kuin ystäville ja sukulaisillekin, jopa julkisiin tiloihin. Veistokset ovat tuttujen henkilökuvia, mutta seurakunnalle tehdyt työt koskettelevat hengellisiä asioita ja ihmisen uskonnollista heräämistä.
Maalauksissani olen pitäytynyt maisema- ja muotokuvatasolla ja ne edustavat realismia."

Pentti Papinahon opissa

"Kuvanveiston kipinän sain isältäni, joka alkoi harrastaa sitä vasta eläkkeelle päästyään, kuten minäkin. Ensimmäisen työni tein sinisestä pellon savesta, josta oli seurauksena paha kynsisienitauti, joka ei ole oikein parantunut vieläkään.
Menin Pentti Papinahon oppiin Orimattilaan ja sen jälkeen olen saanut ohjausta Nastolan Kansalaisopiston puitteissa Olavi Lanulta, Pekka Asikaiselta, Toivo Pelkoselta, Marjatta Kekiltä ja taidevalaja Kari Virtaselta."

Realismia - mielikuvitusta unohtamatta

"Koska itse olen kokenut voimakkaita taide-elämyksiä näyttelyissä käydessäni, haluan itse omalta osaltani luoda jotain vastaavaa. Jos joku löytää töistäni jotain samaa, olen kiitollinen Luojalleni, että näin on tapahtunut. Itse maalaus sujuu usein niin, että kun olen aiheen luonnostellut hiilellä, etsin ensin vastavärit ja vasta sitten ryhdyn etsimään oikeita sävyjä. Saattaa käydä niin, että muutan aihetta toiseksi oman mielikuvitukseni innoittamana ja siten realismi hiukan ontuu tauluissani. Pidän sitä vain taiteilijan vapautena."

Koti Nastolassa tarjoaa ainutlaatuiset puitteet maisemamaalaukselle.
"Koska nyt asun Nastonharjulla, erittäin luonnonkauniilla paikalla, jossa järvi-, joki- ja lampimaisemat vuorottelevat harju- ja kalliomaaston kanssa, niin tuskinpa löytyy Suomesta muualta tätä hienompaa paikkaa maisemamaalarille."

Jouko Lappalaisen töitä on julkisesti nähtävillä Nastolan kunnanviraston valtuustosalin eteisaulassa (pronssiveistos "Kuralätäkössä"), Teräsperhonen Taidekeskus Taarastin ulkopäädyssä ja sisällä lasivitriinissä "Evakkolapset". Nastolan seurakuntakeskuksen eteisaulassa on vaivaisukon nykyversio "Vaivaisnuorukainen".
Seurakuntaan hän on lahjoittanut seuraavat teokset: "Uusi kompassi ja kartta", "Se löytyi", "Sokea tyttö" ja "Eheytyminen".
Lappalaisen töitä on myös ollut esillä seuraavissa näyttelyissä: Iitin Kesäkahvilassa yhdessä Art Kirjosiipiryhmän kanssa (2006), Taidekeskus Taarastissa Nastolan taideseuran vuodenvaihteen- ja kesänäyttelyissä (2001-2007) sekä Nastolan Kansalaisopiston omissa kevätnäyttelyissä.