Kimmo Saneri

(s. 1958)

Tuotanto TuotantoTuotanto| Tekstinäyte Tekstinäyte

Puolangalla syntynyt Saneri on asunut Lahdessa vuodesta 1989.
Kirjailija harrastaa lukemista, musiikin kuuntelua sekä levyjen ja kirjojen keräilyä.
Kirjailijaliiton jäsen Kimmo Saneri on ollut vuodesta 1986.
Hänet on palkittu Atorox-palkinnolla vuoden 1987 parhaasta kotimaisesta scifi-novellista.
Hänen kirjansa Avaruussirkus valittiin 80-luvun parhaaksi kotimaiseksi tieteiskirjaksi. 

"Saneri kirjoittaa kirjallisesti taidokasta näkyjen- ja unienomaista tekstiä, jossa tapahtumat usein etenevät päättömän tuntuisesti ilman selkeää rakennelmaa tai logiikkaa. Näillä mielikuvituksellisilla visioillaan Saneri vangitsee lukijakuntansa tiukkaan otteeseen ja vetää heidät mukaansa mielen pimeisiin (tai valoisiin) syövereihin. Sanerin novellit ovat vahvoja kokemuksia, jotka jäävät pyörimään lukijan päähän pitkiksikin ajoiksi. Ne ovat siitä syystä myös hiukan vaikeita ja vaativat lukijalta keskittymistä, avointa asennetta ja ennen kaikkea rohkeutta. Parhaimmillaan ne sitten avaavatkin lukijalle monikerroksisia ja valtavan kauniita näkyjä, joista jokaisen on itse etsittävä merkityksensä", kirjoittaa Helsingin Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja Toni Jerrman (1988).

"Scifi ja lyriikka menevät Sanerilla myös ristikkäin. Hän arvelee, että hänen runoistaan kolmannes on scifiä. . . Runonsa Saneri kirjoittaa spontaanisti, ja runo syntyy oikeastaan kirjoittamisprosessissa. Sen sijaan novelleja varten hän saattaa tehdä muistiinpanoja. Kirjoittaessaan hän kuuntelee klassista musiikkia. Erityisesti hän pitää Sibeliuksesta ja Wagnerin Parsifalista." (Jouko Tallimäki. ESS 21.3.1999)

"Sanerin runous on tiivistettyä, pelkistettyä ja siksi sanojen merkitys on saanut luettavuutensa ja kerroksisuutensa. Lyyrikko on metsästäjä, ei vain sanojen, vaan elämän ilmeen. . . Sille on nostettava hattua: 'tulevaisuus on hohtava valo/ näet hämärän hahmoja siellä yrittämässä/ ... jos elät kauan/ saat nähdä/ itsesi murenevan.'" kirjoittaa Risto Kormilainen Sanerin runokokoelman Kuu nousee uneeni ilmestymisen jälkeen 1986.

"Kirjoitustyylini on aika monimutkainen. Se pohjautuu paljolti todellisuuden sci-fi-mäisiin kokemuksiin. Kirjoitukseni kuvaavat usein pientä ihmistä utopioiden, avaruusilmiöiden ja voimatekijöiden puristuksessa. Hänen pitäisi palvoa isoveljiä tai avaruusolioita jumalineen, mutta hän taistelee vastaan. Kirjoitin aluksi valtavat määrät runoja ja novelleja. Niitä lähetettiin Nuoren Voiman Liittoon. Sain sieltä positiivisia arvosteluja. Kirjailija Erkki Mutru antoi hyvin kannustavia lausuntoja runoistani. Kariston kustannustoimittajat olivat myös myötämielisiä lähettäessäni käsikirjoituksiani sinne", Kimmo Saneri kertoo kirjailijanurastaan.

"Lahden arkkitehtuuri ja monipuoliset tapahtumat ovat vaikuttaneet novellieni sisältöön. Olen myös kirjoittanut "kaupunkirunoja" Lahdesta. Maaseutukuvauksia on paljon Lapinjärveltä, jossa asuin aikaisemmin. Lapsuuden Kainuu-aiheet kuuluvat myös kuvaan", Saneri jatkaa.

== T == uotanto

==

Runokokoelmat

Suuret valkoiset linnut. Karisto 1983.

Kuu nousee uneeni. Karisto 1986.

Muu tuotanto

Avaruussirkus. Karisto 1988. (tieteiskertomuksia)

Valon takana. Karisto 1992. (tieteiskertomuksia)

Lisäksi Kimmo Saneri on mukana Kajaanin kirjallisuuspiirin antologiassa Runoja. Hänen runojaan ja kertomuksiaan on myös julkaistu alan lehdissä ja kokoelmissa.

Tekstinäyte =

Dokedyymin matkassa

Metsä. Mahdollisesti jotakin kumimaista ainetta. Latvat taipuvat leppoisasti dokedyymin kolmen yhteenliitetyn saumoistaan kääntyvän pallon alla. Dokedyymi pysähtyy. Se tunnustelee latvoja. Ne reagoivat. Niihin kasvaa kuplia ja kuin hammasharjan piikkejä. Piikeistä nousee savua ja ne värisevät havaittavasti. Metsä on kuin pikimusta pesusieni. Dokedyymin viimeisin vaunu on taipunut liitoskohdastaan alaspäin. Koko laitos on nyt kuin kauha. Sientä tutkii dokesyymin etukärki. Sitten sisälläolijat huomaavat, että koko metsä leijuu ilmassa. Se on siis itseriittoinen harofeemi. Jostakin muualta maan exosfääriin kotiutunut. Mutta dokedyymin on jatkettava matkaansa. Se lipuu kunnioitusta herättävän rauhallisesti kohteiden yli. Fan julistaa...

Novelli kokonaisuudessaan on julkaistu teoksessa Tähtipuu: 33 kotimaista tieteisnovellia. Ursa 1990.

Käpymystiikkaa

valkoisella hiekalla seitsemän käpyä
nostan yhden
kämmenelle se kellahtaa
siementen kulttuurikoti
arvostus kumpuaa minun ja metsän sydämestä

luen sen suomuista käpymystiikkaa
niiden järjestys toisiinsa nähden
kävyn ääriviivojen kaartuminen
suhteellinen kuivuus
kaikki on osittain tärkeää
tämä kuusten tummuus on järkyttävää
niin syvältä kourivat sammaleiset kädet

Suuret valkoiset linnut, 1983.