Lauri Nerg

(s. 1930)
k. 18.8.2011

Tietoa kirjailijasta

Viitasaarella syntynyt lahtelainen kävi kansakoulun, osan oppikoulua ja valimoalan ammattikoulut (1948-52). Sotaväessä hän kävi aseseppäkoulun. Lisäksi hän osallistui erilaisille työnjohdon kursseille ja opiskeli työväenopistossa.
Nerg työskenteli metsätöissä (1945-47), rajavartiostossa (1952-53) ja metallimiehenä eri tehtävissä, viimeksi työnjohtajana yli 30 vuotta. Eläkkeellä hän oli vuodesta 1985.
Nerg harrasti hiihtoa, kalastusta, luonnossa liikkumista, sienestystä ja marjastusta sekä mökillä puuhailua.

Hän aloitti kirjoittamisen nuorena ja oli innokas lukija läpi elämän. Eläkkeelle pääsyn jälkeen hän osallistui erilaisiin kirjoituskilpailuihin sekä liittyi harrastelijajäseneksi Salpausselän kirjailijoihin. Siellä hän osallistui erilaisille kursseille ja neuvontatilaisuuksiin. Nerg kirjoitti runoa ja proosaa.

Päijät-Häme tai päijäthämäläisyys ei erikoisemmin heijastunut hänen tuotannossaan paitsi välillisesti luontoaiheisissa runoissa.

Tuotanto

Romaanit

Poikia ja valurautaa. Mediapinta, 2010.
Eletään vuotta 1948. Jyväskylässä aloittaa Rautpohjan valimo toimintansa, samoin valimon oppisopimusammattikoulu. Joukko poikia eri puolilta Suomea aloittaa nelivuotisen opiskelun tulevaan ammattiinsa. Asumisolot ovat ankeat ja ainainen rahapula vaivaa poikia, mutta hyvä yhteishenki ja hurtti huumori auttavat heitä läpi ankeittenkin aikojen. Kaveria ei jätetä. Opiskeluvuosia värittävät monenlaiset sattumukset, joita kirjoittaja omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuen leppoisasti kuvailee.

Runot

Lumiukko kuutamolla. Pilot-kustannus 2003.

Lumiukko ja viirupöllö. Pilot-kustannus 2004.

Lumiukon paluu. Pilot-kustannus 2006. == Osallistuminen antologioihin ==

Matkalla huomiseen : Runomaraton antologia. Lahden Runomaraton 1989.

Sydämeni laulu : Suuri runoantologia. Osa II, s. 276. Gummerus 1993.

Muu tuotanto

Kirjoittelua lehtiin, pakinoita ja runoja. Kirjoittelua Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkiston keräilyarkistoon.

Tekstinäyte

Lumiukko ja viirupöllö

Lumiukko pihaan jäänyt
aivan yksin seisomaan
lapsilla on puuhaa monta
ukon aivan unohtaa

Seisoo siinä yksinänsä
tyhjää aivan elo tää
toivoo hän nyt itsellensä
edes yhtä ystävää

Mailleen painuu päivän kehrä
tummuu taivas hämärtää
hiljaisuuden rikkoo ääni
olalle nyt joku jää

Kuka olet kummajainen
lumiukko tiedustaa
ystäväsi viirupöllö
vastauksen ukko saa

Siinä heidän ystävyyden
alku ääneen lausuttiin
kumpaisenkin mieleen jäänyt
hetki jolloin tehtiin niin

Lumiukko ja viirupöllö, 2004.