Keijo Lyytikäinen

(s. 1935)

Tuotanto Tuotanto

Nykyisin Lahdessa asuva lappeenrantalaissyntyinen Keijo Lyytikäinen on käynyt kansakoulun ja puolustusvoimien kanta-aliupseerien (nyt opistoupseerien) peruskurssin (nro. 16) sekä lääkintämestarikurssin (nro. 1). 
Lyytikäinen on työskennellyt aliupseerina ja sittemmin toimiupseerina (1956-81). Eläkkeellä hän on ollut vuodesta 1981.
Harrastuksikseen Lyytikäinen nimeää teatterin sekä näytelmä- ja romaanikirjallisuuden.

Hänet on palkittu II. jaetulla palkinnolla (I. palkintoa ei jaettu lainkaan) Mäntyharjun Kulttuuritoimen ja Mäntyharjun näytelmäkerhon järjestämässä näytelmäkirjoituskilpailussa vuonna 1999 sekä I. jaetulla palkinnolla Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen Liiton järjestämässä pienoisnäytelmien kirjoituskilpailussa vuosina 1999-2001.

Keijo Lyytikäinen kertoo näytelmiensä olevan kevyitä, jokapäiväisestä elämästä kertovia tarinoita, joissa huumori ja hupaisat sattumuksettuovat katsojalle riemukkaita hetkiä. "Jätän suosiolla synkän, ryppyotsadraaman muiden kirjoitettavaksi! ", hän toteaa.

"Tieni on ollut sama kuin muillakin harrastajakirjoittajilla. Siihen on liittynyt uskoa, toivoa ja pettymystä, mutta toisinaan ilonhäivähdyksiäkin, jotka ovat antaneet voimaa ja itseluottamusta", hän jatkaa.

== T == uotanto

==

Näytelmät

Esitetyt näytelmät (kopiot SNKL:ssa):

Oksan ottajat. Suomen Näytelmäkirjailijaliitto 1995.

Tatun tivolipiha, 1999.

Mestari karkaa katolle, 2000.

Tilataan sir Foxilta, 2000.

Esittämättömät näytelmät (kopiot SNKL: ssa):

Putulan amiraali, 1996

Samovaariveto, 1996-97

Sanoma ja kaikupohja, 1997-98

Väärä mies vartiossa, 2000

Sikamakee tarina, 200-01

Pienoisnäytelmät (kopiot SNKL:ssa)

Esitetty:

Vesikeisari, 1995-96 .

Esittämättä:

Seitsemän sukunimeä, 1997.

Mustaa salvaa ja rakkautta, 1999.

Puskusauma, 2002.

==
Omien teosten käännökset ==

Oksan ottajat, käännetty viroksi : Oksavốdjat.