Tuula Leppänen

(s. 1942)

| Tekstinäyte Tekstinäyte

os. Valve

Lahdessa syntyneen ja siellä vuoteen 1962 asuneen Tuula Leppäsen kesämökki Karistossa Kymijärven rannalla on pitänyt hänet "osittain" lahtelaisena aina vuoteen 2004 saakka.
Nykyisin Hämeenlinnassa asuva Leppänen on päässyt ylioppilaaksi Lahden yksityisestä tyttölyseosta (1962) ja valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta (1967). Hän on työskennellytHämeenlinnan kaupunginkirjastossa.

Tuula Leppäsen harrastuksiin kuuluvat piirustus ja maalaus, Suomen historia sekä yhteiskunnallisten asioiden seuranta. Hän kuuluu myös Samuli Parosen seura ry:hyn.
Leppäseltä on ilmestynyt kaksi runokokoelmaa Paperilla peilin mentävä aukko (2001) sekä Muutoksen keskelle on hyvä asettua asumaan (2006).
Näiden lisäksi hän on osallistunut seuraaviin antologioihin: Limoviikuna (1992-97, Hämeenlinnan kirjaston kirjoittajakoulun aikuisryhmä), Naisen nauru (1995, Turun kulttuurikeskuksen Naisen nauru -tapahtuma),sekä Tunnustus -kantahämäläistä runoa ja proosaa (2004, Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry).

"Lapsesta asti kirjat ovat kiinnostaneet - yleensäkin taide. Helsingin yliopistossa päädyin opiskelemaan suomen kieltä, nykyiskansain kirjallisuutta, estetiikkaa ja psykologiaa. Kieli ja etymologiset seikat ovat kiinnostaneet. Oma kirjoittaminen alkoi ryöpsähtämällä lähestyessäni 50:tä ikävuottani. Kypsyn siis hitaasti!
Olen kirjoittanut paitsi runoja, myös novelleja, kertomuksia ja esseitä, joita on julkaistu alan lehdissä (mm. Optimisti, Carelia ja Taide)." Leppäsen muistelmakirjoituksia on julkaistu paikallisissa lehdissä kuten Hollolan-Lahdessa sekä vuonna 2005 ilmestyneessä Tösseröt Tipalan tyyliin 50-luvun Lahdessa -kirjassa.

"Juuret - suku - ovat vahvasti päijäthämäläiset. Toinen jalka on koko Hämeenlinnassa oloni ollut Lahdessa.
Muuten vaikea sanoa. Vapaampaa otetta asioihin, ehkä", Tuula Leppänen kuvaa päijäthämäläisyyden vaikutusta tuotantoonsa. == Tekstinäyte ==

koulun jälkeen

kirjakaupassa
istumassa nurkasta ovesta vasemmalla
lukemassa Ajan Säveltä
ostamassa Oululaiselta punssileivoksen
Lumajalta limsaa
viemässä pahvilaatikoita kuumaan pannuhuoneeseen
pyörimässä lattialla silkkisukissa
"joissa on saumat"
ovi käy, Tekun pojat tutkivat laskutikkuja
oppikoululaiset kumia, kyniä, vihkoja
Kauppakatu 2

samat kirjat ylähyllyllä pysyvät, pölyyntyvät
vain nerokas pikkupoika, tuleva professori, hän
jota kuljetettiin pyörän tarakalla valmistavaan kouluun
Onnelantielle
kenoaa niitä
käärepaperi viiltää haavan sormeen
postimerkit repeytyvät joulukiireessä
yhdellä nopealla vedolla osaan katkaista paperinarun
takahuoneesta leviää kahvin tuoksu

vaikken koskaan kirjoittaisi sanaakaan
kolmijalkaisella jakkarallani
ihan iltaan saakka

äiti luuttuaa jo lattiaa
Raijat lähtevät ennen meitä
äiti itään ja minä etelään
Onnelantietä pitkin

Muutoksen keskelle on hyvä asettua asumaan, 2006.