Arto Kytöhonka

s. 1944 Pori
k. 1992 Nastola

Tietoa kirjailijasta

Arto Kytöhonka työskenteli mm. Hämeen läänintaiteilijana ja Ilta-Sanomien kolumnistina. Lisäksi hän toimi kirjallisuuskurssien vetäjänä ja pienkustantajana Äitini talo -nimellä.

Kytöhonka kirjoitti pääasiassa runoja. Niiden lisäksi häneltä ilmestyi jonkin verran myös tietokirjallisuutta mm. Tekstinkäsittelijän tietokirja.
Marja-Leena Vainionpää (1982) on todennut, että Kytöhongan runot ovat muodoltaan harjaantunutta kieltä. Niissä on jälkihaavikkolainen jänteväkaarinen poljento, joka sitoo lujaan ja etenevään rytmiin katkelmallisenkin sisällön ja sen paradoksit. Kytöhongan runoissa ihminen on luonnon ja kulttuurin keskellä. Ihminen kuvataan vaeltajaksi kaupunki- ja maalaismaisemassa. Runojen keskeisenä teemana on kulkeminen.

"Kytöhonka kirjoittaa hyvin yksityisesti, hän ei pyri yleispätevyyteen vaan korostaa tarkoituksella miehen näkökulmaa", Juha Lehtinen (1991) toteaa Kytöhongan proosarunokirjasta Kurjan miehen kirjeitä, missä Kytöhonka kuvaa omaa avioeroaan ja sitä millaista valtapeliä siihen liittyy mm. lasten tapaamisoikeuksia koskien.

Tuotanto

Runot

Ollakseni kaihoisa, 1970.

Illalla jätän oven valmiiksi auki, 1974.

Toinen teos. Äitini talo 1982.

Venetsialainen sarja: nagauta 32-71. Äitini talo 1987.

Venetsialainen sarja, 1988. (CD-ROM)

Runoja : omakustanteita, 1990.

Elintasokristitty: nagauta 83. Äitini talo 1991.

Kurjan miehen kirjeitä avioerosta, lapsista, kuolemasta.Äitini talo 1991. (proosarunoja)

Omien teosten käännökset

Oil of creams : the history of Shozo Shemamoto's hairless head : nagauta 72-75.Äitini talo1988.

DiDiDikter / af J. L. Runeberg & Arto Kytöhonka. Min mamma´s hus 1991.

Lyriken har fler vänner. Min mamma´s hus 1991

Muu tuotanto

Tekstinkäsittelijän tietokirja, 1988.

Postitaidetta : näyttelystä 1990 Lahden, 1990.

Tekstinäyte

6.

Illalla luin taideartikkelia aikakauskirjasta. Uni ei tullut. Ja

minulla on siltä varalta vuosikertoja, ei liian nuoria, ei vanhaa,

ja vanhaa saa aina ollakin. No. Luin. ”Realismi ryhmittyy

taisteluasemiin”. Sitten nukahdinkin.

Arvaatte väärin, omine ehtoinenne, jos yritätte arvata millaisen

painajaisen näin aamu-unekseni: toisella puolen rintamalinja

ei ollut ei-kenenkään-maan omistaja, eikä toisella toista realismia.

Toinen teos, 1982.

Lähteet

• Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 319.
• Uusi Suomi 10.9.1987.
• Marja-Leena Vainionpää. Aamulehti 19.11.1982.
• Juha Lehtinen. Aamulehti 23.12.1991.