Ahveniston kirkko

Ahveniston ortodoksinen kirkko. Kuva: Mervi Koski.

Ahveniston ortodoksinen kirkko eli Pyhän Johannes Kastajan mestauksen kirkko on toinen Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan kahdesta kirkosta. Se sijaitsee metsikön keskellä keskussairaalan ison parkkipaikan vieressä vastapäätä Kanta-Hämeen keskussairaalaa.

Menneiltä ajoilta

Kirkko vihittiin käyttöönsä 2. päivänä kesäkuuta 1894. Vihkimisen toimitti arkkipiispa Antoni. Puinen länsitornillinen pitkäkirkko edustaa tuon ajan venäläiselle kirkolle tyypillistä mallia. Kokoa pikkuisella kirkolla on noin 70 neliötä, joista eteinen ja vain papiksi vihityille tarkoitettu osa nielaisevat melkoisen osan. Pohjaltaan neliönmuotoisen kellotornin jalustaa koristavat räystäslistasta lähtien kolme päätykolmiota, jotka toistuvat myös tornin yläosassa. Itäpäähän sijoittuvan alttarin kohdalle on rakennettu pieni kuusikulmainen kupoli. Rakennus on osittain aumakattoinen. Kirkon pitkillä sivuilla on kolme ikkunaa palkistokehyksineen. Katon reunoja kiertävät koristeelliset räystäskammat.

Alkuperäisestä kalustuksesta kirkossa on jäljellä enää ikonostaasi ja kattokruunu. Ikonostaasi on peräisin 1840-luvulta venäläisestä sotalaivasta. Sen oikeassa reunassa oleva ikoni ei siis ole kirkon oma suojeluspyhimys, vaan merenkävijöiden suojelija, pyhä Nikolaos. Kirkon oma nimikkoikoni on maalattu 2000-luvulla ja sen on lahjoittanut seurakunnalle paikallinen ikonimaalari. Alttarin ja pienen kirkkosalin välissä sijaitsevalla seinällä näkyy arkkienkeleitä, ylösnousemuksen teema ja Nevskin ikoni. Kirkon kallein ikoni, joka käsittelee Johannes Kastajan kohtaloa, on lahjoitettu aikanaan Valamon luostarista. Ikonissa on kuvattu Herodeksen tytär Salome, joka sai palkkioksi tanssista pyytää mitä tahtoi ja hän halusi Johannes Kastajan pään vadilla. Tuohon aikaan oli yleisesti tapana vihkiä hautausmaakirkot jonkin kuolemaan liittyvän tapahtuman muistolle. Kirkko pyhitettiin Johannes Kastajan mestauksen muistolle. Muita tällaisia aiheita ovat esimerkiksi Herran ristin ylentämisen muisto ja Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen muisto. Kirkkoa ympäröi pieni hautausmaa, jolle on haudattu niin siviili- kuin sotilasväestöäkin, myös kolme pappia. Lähellä sijaitsee myös vuoden 1918 sodassa surmansa saaneiden punaisten joukkohauta. Viimeiset vainajat alueelle on haudattu 1920-luvulla.

Ahveniston kirkko on kokenut historiansa aikana monenlaisia vaiheita. Säännölliset jumalanpalvelukset loppuivat 1920-luvulla. 1980-luvulle asti kirkossa toimitettiin kesäaikaan sijoittuvien Johannes Kastajan juhlien palvelukset 24. kesäkuuta ja 29. elokuuta. Keskussairaalan rakentamisen aikoihin kirkon käyttö alkoi hiipua. Kirkko pääsi rappeutumaan 1970-90 –luvuilla, mutta myöhemmin korjattiin lattia ja katto. Seurakuntalaiset pitivät kuitenkin huolta kirkon ympäristöstä. Haravointitalkoita pidettiin vuosittain 1970-luvulle asti. Piispantarkistuksissa 1970–90-luvuilla kiinnitettiin toistuvasti huomiota kirkon huonoon yleistilaan, mutta myöhemmin korjattiin lattia ja katto. Omistussuhde koettiin myös ongelmalliseksi. Seurakunta odotti että kirkon ulkopuolen korjaustyöt olisi aloitettu ja vasta sen jälkeen olisi ryhdytty sisätilan korjauksiin. Kirkon ikkunat on ollut pakko suojata luukuilla, sillä se on joutunut useanlaisen ilkivallan kohteeksi. Sisälle on menty kellotapulin tai seinään tehdyn reiän kautta ja sytytetty nuotio keskelle kirkkosalia. Paitsi kirkkoa, myös sitä ympäröivää hautausmaata kohtaan on harjoitettu ilkivaltaa. Useita hautakiviä on kaadettu tai hävitetty, kiviristejä on katkaistu, ja hautakiviin kiinnitettyjä ikoneita on varastettu. Alennustilan vuoksi Helsingin metropoliitta Tiihon jopa esitti kirkollishallitukselle, että jollei kirkon tilaan saada parannusta, tulisi harkita rakennuksen purkamista.

Nykyistä toimintaa

Vuodesta 1996 alkaen kirkollinen toiminta alkoi Ahvenistolla jälleen elpyä. Vaikka kirkko oli tuolloin vielä huonossa kunnossa, jumalanpalveluksia haluttiin ryhtyä jälleen toimittamaan. Vuonna 1999 kirkon lattia kunnostettiin ja koko sisätila siistittiin ja maalattiin. Katto kunnostettiin vuonna 2002, ja keväällä 2006 kellotapuliin saatiin vihdoin kirkonkellot. Ne tulivat suoraan Kreetan Haniasta. Lahjoittajana oli hämeenlinnalainen Diakoniaseura. Ilmaisen kuljetuksen järjesti Kyproksen konsuli Eleterios Gavrielides. Kellot eroavat suomalaisista, sillä ne ovat nimenomaan ortodoksiset ja edustavat kreetalaista seppäperinnettä. Niiden pintaan on valettu ikoneja kohokuvioina. Kyljessä hohtavat Jumalanäiti, Kristus sekä pyhimykset Konstantinus ja Helena. Kaunisääniset kellot ovat olleet elvyttämässä kirkkoa henkiin.

Seurakuntalaiset kokoontuvat jälleen keväisin haravointi- ja siivoustalkoisiin. Yksityishenkilöiden lahjoituksina muutamien kirkon ympäristön hautakivien rapistuneet kirjoitukset on kullattu uudelleen. Myös tornien ruostuneet ristit voitaisiin tulevaisuudessa kullata. Lisäksi toiveena olisi jossain vaiheessa saada kirkkoon uusia ikoneja ja kirkkotekstiilejä.

Ahveniston kappeli on toiminut muutaman vuoden ajan Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan kesäkirkkona. Kirkossa ei ole lämmitystä ja sähköjä, joten palvelukset toimitetaan tunnelmallisesti tuohusten valossa. Kirkon käyttökausi alkaa 24. kesäkuuta Johannes Kastajan syntymäjuhlasta ja päättyy kirkon temppelijuhlaan eli praasniekkaan, Johannes Kastajan mestauksen juhlaan 29. elokuuta. Säännöllisinä palveluksina toimitetaan lauantaisin ehtoopalvelus klo 17 ja sunnuntaisin liturgia klo 10. Liturgian päätteeksi kirkon pihalla nautitaan muutamia kertoja kesässä kirkkokahvit. Kappeli voisi toimia erinomaisena vihkimispaikkana sekä hiljentymispaikkana niille, jotka käyvät sairaalassa tapaamassa omaisiaan. Hämeenlinnassa sijaitsevaan Ahveniston ortodoksiseen kirkkoon tutustui valtakunnallisten asuntomessujen aikana vuonna 2007 noin 300 kävijää.

Lähteet

• http://www.ort.fi/fi/kirkko_palvelee/srk/hameenlinna/pyhakot.php
  

• Itkonen, Leila: Ahveniston ortodoksinen kappeli nukkuu Ruususen unta. Hämeen Sanomat 7.7.1996.
• Laakso, Teija: Kellot kumisevat Ahveniston kirkossa kesällä. Hämeen Sanomat 15.6.2006
• Leinonen, Pauliina: Löytämisen arvoinen kirkko. Hämeen Sanomat 26.7.2007