Ero sivun ”Hämeenkylmäkukka” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 21: | Rivi 21: | ||
*[http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=45019&year=2008 Kasviatlas] | *[http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=45019&year=2008 Kasviatlas] | ||
[[Category:Luonnonsuojelualueet|Hämeenkylmänkukka]] | [[Category:Luonnonsuojelualueet|Hämeenkylmänkukka]][[Category:Häme-Wiki]] |
Versio 12. maaliskuuta 2023 kello 10.01
Hämeenkylmänkukka eli Pulstilla patens ja aiemmin Anemone patens, on Euroopan mittassa harvinainen kylmäkukkien sukuun kuuluva kasvi, jota esiintyy pääsääntoisesti vain Kanta-Hämeessa. Hämeenkylmänkukka on Kanta-Hämeen maakuntakasvi ja Janakkalan kunnan tunnuskukka.
Ulkoinen olemus
Hämeenkylmäkukka kasvaa mättäinä ja se on noin 10-30 sentin korkuinen. Sillä on kolmisormiset, pitkäruotoiset ja syvään liuskaiset sekä hampaiset aluslehdet, jotka kasvavat vasta kukinnan jälkeen. Kasvin varsi, varsilehdet ja kukan terälehtien ulkopinta ovat valkeankarvaiset. Kukan terälehtiä on kuusi ja ne ovat lähes samankokoisia, sinisiä tai sinipunaisia. Kukan hedelmä on pähkylä. kasvi on myrkyllinen.
Uhanalainen laji
Kasvi on rauhoitettu ja sen poimiminenkin on siis kielletty. Hämeenkylmänkukan kasvupaikkojen pahimpana uhkana ovat soranotto, rakentaminen, voimakas metsänhoito ja siirtäminen puutarhaan. Kasvi kuolee siirrettynä, sillä se tarvitsee tietyt kasvuolosuhteet menestyäkseen.
Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys käynnisti vuonna 1991 kylmänkukan suojeluprojektin, jonka vastaavana ja idean kehittäjänä toimi Hannu Raittinen. Kylmänkukkaesiintymät merkittiin paaluilla ja merkillä, jossa oli teksti: Kylmänkukka - lailla rauhoitettu. Projektin tarkoitus oli tehdä kylmänkukka tunnetuksi ja estää sen tuhoaminen.
Vuoteen 1994 mennessä sijoitettiin kaikkiaan 400 paalua n. 80 kasvupaikkaan kahdeksan kunnan alueelle. Paaluilla merkittiin myös kylmänkukan ja kangasvuokon risteymiä sekä kangasvuokkoja. Kylmänkukan ja kangasvuokon risteymiä esiintyy mm. Tuuloksessa, jossa 2000-luvun lopulla raivattiin vesaikkoa esiintymäalueelta, jotta kasvit saisivat valoa jä lämpöä kyetäkseen leviämään. Nyt esiintymäalueesta on tullut kansalaisille keväisen retken kohde ja nähtävyys. Projektin avulla kylmänkukan siirtäminen puutarhoihin on lähes loppunut. Projekti on pilottihanke koko Suomessa ja sillä on laaja julkinen seuranta.
Lähteet
- Hämeenlinnan seudun luonto 6. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys. Padasjoen kirjapaino 2000. ISBN 0780-9735
- Ilkka Kukkonen (toim.): Flora. Suomen suurkasvio. WSOY, Porvoo 1994. ISBN 951-0-19665-7