Ero sivun ”Vilja-Tuulia Huotarinen” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 74: Rivi 74:


Huotarisen runoista on tehty myös kuunnelma YLE:n Radioateljeeteatteriin: Nainen kellarissa (dramatisoinut Leena Häkkinen)  
Huotarisen runoista on tehty myös kuunnelma YLE:n Radioateljeeteatteriin: Nainen kellarissa (dramatisoinut Leena Häkkinen)  
== Lähteitä ==
Vilja-Tuulia Huotarinen. Wikipedia ([https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilja-Tuulia_Huotarinen])


[[Category:Kirjailijat|Huotarinen, Vilja-Tuulia]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Huotarinen, Vilja-Tuulia]]
[[Category:Kirjailijat|Huotarinen, Vilja-Tuulia]] [[Category:Hämeenlinnalaisia|Huotarinen, Vilja-Tuulia]]

Versio 15. lokakuuta 2020 kello 09.11

Kirjailija ja sanataideopettaja Vilja-Tuulia Huotarinen on syntynyt Lempäälässä pienessä Säijän kylässä 26.12.1977. Hän on opiskellut

Kuva; Karisto

Tampereen yliopistossa, josta valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003. Vuosina 1996-99 Huotarinen on myös opiskellut yliopisto-opintojen ohella Viita-akatemiassa, suorittanut Jyväskylän avoimessa yliopistossa draamapedagogiikan approbaturin ja Tampereen avoimessa yliopistossa rehtoriksi pätevöitymisen opinnot. Hän asui Hämeenlinnassa Suomen Kirjailijaliiton omistamassa Larin-Kyöstin residenssissä vuosina 2008-2011.

Vilja-Tuulia Huotarinen julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2004, jonka jälkeen hän on toiminut vapaana kirjailijana ja sanataideopettajana eri puolella Suomea. Hän esiintyy aktiivisesti runoklubeilla ja alan tilaisuuksissa, sekä järjestää ja juontaa erilaisia kirjallisuustapahtumia. Hän kirjoittaa runoja ja nuortenromaaneja, toimittaa antologioita, kirjoittaa artikkeleita erilaisiin lehtiin.

Runoteoksissaan Huotarinen on käsitellyt tytön ja naisen rooleja, niihin kasvamista ja niiden historiallisuutta. Nuortenromaanit ovat kertoneet mm. yläasteikäisestä Siljasta. Niiden nuorissa hahmoissa korostuu itseilmaisun tärkeys: Silja saa voimaa musiikista, hänen poikaystävänsä runojen kirjoittamisesta. Kirjailijan sanataideohjaajatausta tulee esille nuortenromaaneissa, joissa luova työ on esillä joka hetki.

Improvisoitua runoilua, kirjallista talkootyötä

Huotarinen kuului kuusi vuotta tamperelaiseen Muuntaja-ryhmään, joka tuli tunnetuksi improvisoidun runon esittämisestä. Ryhmässä tehtiin lavalla runoja yleisön antamista sanoista. Hän on tehnyt Runon ja tanssin iltoja yhdessä tanssitaiteilija Satu Tuittilan kanssa.

Huotarinen on tunnettu myös erilaisten kirjallisten yhteisöjen kehittäjänä. Kaikenlainen talkootyö kirjallisella kentällä on ollut Huotariselle tärkeää. Hän on perustanut Varsinais-Suomeen yhdessä muiden sanataideopettajien kanssa Sanataidekoulu Kratin, jonka puheenjohtajana toimi vuodet 2005-2008. Tampereella hän oli kirjoittajayhdistys Viitapiirin puheenjohtajana neljä vuotta ja valtakunnallisen Nihil Interit:n puheenjohtajana vuoden. Lisäksi hän on kuulunut Lounais-Suomen kirjailijoiden ja Nuoren Voiman Liiton hallitukseen useita vuosia. Suomen Kirjailijaliittoon hänet valittiin vuonna 2007. Tällä hetkellä hän toimii Mirkka Rekola -seuran puheenjohtajana ja Suomen PEN:ssä.

Palkinnot ja huomionosoitukset

Sakset kädessä ei saa juosta Helsingin Sanomien esikoisteospalkintoehdokas vuonna 2004, Elävien Runoilijoiden Klubin kuukauden kirja

Naisen paikka Tanssiva karhu -runopalkintoehdokkaana 2007

Siljan laulu Karisto-kustantamon Tiina-palkinto 2007

Suomen Kirjailijaliiton Nuori Manner –palkinto vuonna 2007

Iloisen lehmän runot, Kalevi Jäntin palkinto vuonna 2009, Finlandia Junior -palkinto 2011, Anni Swan -mitali 2015

Teokset

Runokirjat

Sakset kädessä ei saa juosta. WSOY. 2004 ISBN 951-0-29911-1

Naisen paikka. WSOY. 2007 ISBN 978-951-0-32844-6

Iloisen lehmän runot. WSOY,.2009. ISBN 978-951-0-35620-3

Seitsemän enoa. WSOY. 2013 ISBN 978-9-51038-.

Omantunnon asioita. Siltala. 2020 ISBN 978-9-52234-7

Runoja julkaistu myös mm. teoksissa Joka tytön runokirja (Tammi 2006), Uusi ääni (Oava 2006), 2000-luvun Decamerone (WSOY 2007), Muista runolla (Tammi 2010)

Nuortenkirjat

Siljan laulu. Tarina tyttöbändistä. Karisto 2007 ISBN 978-951-23-4862-6

Siljan syksy. Karisto, 2008 ISBN 978-951-23-5036-0

Rakkaudella, Silja. Karisto. 2010 ISBN 978-951-23-5191-6

Valoa valoa valoa. Karisto. 2011 ISBN 978-951-23-5433-7

Kimmel. Karisto. 2014 ISBN 978-951-23-5840-3

Emilia Kent. Runotytön tarina jatkuu. WSOY. 2018 (yhdessä Satu Koskimiehen kanssa ) ISBN 978-951-0-42922-8

Niin kuin minä heidät näin. Siltala. 2018 ISBN 978-952-234-502-8

Muuta kirjallista tuotantoa

Heistä tuli taiteilijoita. Kirjallisia muotokuvia. WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43798-8.

Näytelmä: Huulipuna 2008

Esseitä: Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt –teoksessa (Tammi 2005), Parnassossa, Tuli&Savussa, Hiidenkivessä

Artikkeleita, puheenvuroja, kolumneja: mm. Parnassoon, Nuoreen Voimaan, Tuli & Savuun, Turun Sanomiin.

Sanoitus: Samettivallankumous-yhtyeen levylle (laulu Pääskynen), 2007

Lastennäytelmä: Huulipuna Pipo silmillä -teoksessa (2008)

Toimittajana Runouden vuosikirja MotMot:ssa (Elävien Runoilijoiden Klubi, 2005) sekä Poetiikkaa 2:ssa (Savukeidas 2009) Ville Hytösen kanssa

Osatoimittajana Eksyksissä-antologiassa (Tammi, 2006)

Huotarisen runoista on tehty myös kuunnelma YLE:n Radioateljeeteatteriin: Nainen kellarissa (dramatisoinut Leena Häkkinen)

Lähteitä

Vilja-Tuulia Huotarinen. Wikipedia ([1])