Tuomas Kyrö

Tuomas Kyrö

Tuomas Kyrö on syntynyt Helsingissä 4.6.1974. Suhteellisen lyhyestä urasta huolimatta häntä pidetään yhtenä sukupolvensa monipuolisimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista.

Värikäs nuoruus

Tuomas Kyrö kasvoi lapsuutensa Pohjois-Helsingin Puistolassa. Yllättäen yhä useammalta silloiselta 14-vuotiaalta katosi 1980-luvun lopulla tukka, pilottipuseroon ommeltiin Suomen lippu ja jalkaan vedettiin maihinnousukengät, niin tapahtui myös Tuomas Kyrölle: skinit olivat tulleet jäädäkseen. Niinpä 15-vuotiaan pojan kirjastonhoitaja/toimittaja-äiti teki päätöksen: vuonna 1989 kotimaisemaksi vaihdettiin Kanta-Häme, aivan tuntematon Hämeenlinna - ja Hämetalo, Saaristenkadun ja Birger Jaarlinkadun kulmakorttelipiha. Lyseo sai vuodeksi uuden oppilaan. 1990 keväällä Suomi ajautui lamaan, perhe kahdenasunnon loukkuun - ja Tuomas Kyrö Kaurialan koulun kymppiluokalle, opettajanaan Pekka Paappanen. Suunta muuttui, lennokas nuoruus jatkui, mutta tukka kasvoi päähän. Paappasen luokalla opeteltiin näkemään kokonaisuuksia ja tekemään isoja projekteja. Kyrö kirjoitti ylioppilaaksi Kaurialan lukiosta laudatur-arvosanoin yllättäen kaikki, koulunkäyntiaktiivisuus antoi odottaa toisenlaista lopputulemaa.

Kyrö oli tarinaniskijä ja humoristi jo pienestä, ja vasuri oli piirtämistä varten. - Jo Puistolassa oli löytynyt mm. Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Suurimmat läheiset vaikuttajat olivat kuitenkin molemminpuoliset isovanhemmat, koti täyttyi vuosikymmenten takaisilla sukutarinoilla, alkaen 1800-luvun lopusta. Asioita tottui katselemaan jo varhain monesta vinkkelistä.   

Tutustuttuaan Jari Tervon tuotantoon Kyrö totesi 19-vuotiaan itsevarmuudella, että "kyllä minäkin tällaista osaisin kirjoittaa". Esikoisteos Nahkatakki (2001) osoitti, että puheilla oli katetta, ja Kyrö nousi heti suuren yleisön tietoisuuteen. Vaikka esikoisteos onkin elämän laitapuolen henkilöhahmoiltaan ja nasevalta kielenkäytöltään paljon velkaa Tervon veijariromaaneille, niin oma tunnistettava tyyli oli löytynyt melkeinpä heti.

Toinen romaani Tilkka (2003) kiteyttää hyvin Kyrön tavan rakentaa teoksiaan. Pääosassa ovat sotilassairaalan surulliset ihmiskohtalot, eli kirjailijan omin sanoin "Trainspotting kohtaa Kahdeksan surmanluotia" (Image 9, 2006). Kirjailijan omat armeijakokemukset sivuavat aihetta, mikä tuo teokseen oman lisäarvonsa. Toisaalta taas romaanissa on myös koominen puolensa, varsinkin Takalan henkilöhahmossa, jonka vakavalla naamalla esitetyt analyysit urheilusta ja ylipäänsä maailman menosta ennakoivat Mielensäpahoittajaa (2010).

Kirjalliset vaikutteet

Myös myöhempi tuotanto osoittaa, että Kyrö on onnistunut tavoittamaan jotain, mikä tekee hänen tuotannostaan persoonallisen ja nostaa hänet ikäpolvensa kirjailijoiden eliittiin. Tärkeintä ovat vahvat tarinat, jotka puhuttelevat lukijaa. Kyrö onkin sanonut suosikkikirjailijakseen Paavo Rintalan, jonka teokset ovat "raadollisia ja armollisia". Vaikka Kyrö onkin hauskan miehen maineessa, hänen tuotantoaan kuitenkin parhaiten luonnehtii hiljainen surumielisyys ja myötätunto kovia kokeneita kohtaan. Itseään hän onkin luonnehtinut sivulliseksi, joka on vieraantunut kirjallisuuspiireistä ja kokee omaavansa enemmän yhteistä tavallisen peruspuurtajan kanssa.

Monipuolinen kirjailija

Kyrö on vannoutunut urheilun ystävä, mikä on näkynyt paitsi romaanituotannossa niin myös lehtien palstoilla mainioina kolumneina. Esikoiskirjansa jälkeen hän päätti kirjoittaa kaiken, minkä keksii ja kaiken mitä tilataan. Tuotanto kattaa myös sarjakuvia sekä kuunnelmia radioteatterille. Mukaan mahtuu myös muutama Erotiikan maailmalle (1997) kirjoitettu pornonovelli. Nämä olivatkin kirjailijan kaikkein ensimmäiset julkaistut tekstit.

Tuomas Kyrö oli Eeva Joenpellon Sammatin kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005-2009 ja asuu nykyisin Janakkalan Tervakoskella. Suhteensa Hämeenlinnaan hän on sanonut olevan "vaikea mutta kehittyvä".

Tuotanto

Nahkatakki.  WSOY 2001.  ISBN 951-0-26163-7

Tilkka. WSOY 2003.  ISBN 951-0-28318-5

Liitto. WSOY 2004.  ISBN 951-0-37254-8

Seitsemän. Pienoiskirja, Dynamo 2006.

Benjamin Kivi. WSOY 2007.  ISBN 951-0-36015-6

Taide ja tolkku. WSOY 2008.  ISBN 951-0-34532-2-0

700 grammaa. WSOY 2009.  ISBN 951-0-35601-2

Mielensäpahoittaja. WSOY 2010.  ISBN 951-0-36626-4

Pukin paha päivä. WSOY 2011.  ISBN 951-0-39235-6

Kerjäläinen ja jänis. WSOY 2011.  ISBN 952-234-068-9

Urheilukirja. WSOY 2011.  ISBN 951-851-337-0

Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike. WSOY 2012.  ISBN 951-39079-5

Pukki laivalla. WSOY. 2012 (yhdessä Antti Kyrö) ISBN 978-951-039-303-1

Kunkku. Siltala. 2013 ISBN 978-952-234-173-0

Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja. WSOY. 2014 ISBN 978-951-0-40762-2

Uusi urheilukirja. Mielensäpahoittaja. 2015 ISBN 978-952-93-5813-7

Mielensäpahoittaja: Miehen työt. Kuvat: Mika Tuominen. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-42074-4

Mielensäpahoittajan keittiössä. Ruokakuvat: Pia Inberg. Muut kuvat: Mika Tuominen ja muita. WSOY. 2016 ISBN 978-951-0-42075-1

Mielensäpahoittajan hiihtokirja. WSOY. 2016 ISBN 978-951-0-42128-4

Mielensäpahoittajan Suomi: 100 tavallista vuotta. WSOY. 2017 ISBN 978-951-0-42110-9

Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja. WSOY. 2018 ISBN 978-951-0-43503-8

Kaunokirjallisuuden karvakuonot (yhdessä Juha Vuorisen kanssa). Diktaattori. 2019 ISBN 978-952-5-47479-4

Mielensäpahoittaja. NYT. WSOY. 2019 ISBN 978-951-0-44394-1

Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä. WSOY. 2019 ISBN 978-951-0-44232-6

Kirjoituskonevaras. WSOY. 2020 ISBN 978-951-045223-3

Palkinnot

Kalevi Jäntin rahaston palkinto

Nuori Aleksis palkinto 2006

Ensimmäinen palkinto Hämeen Taidetoimikunnan, Arxin ja WSOY:n järjestämässä lastennäytelmäkilpailussa 2008.

"Herrasmiesten laji", artikkeli, Veikkaaja 51/2009, Jääpalloliiton valinta vuoden jääpallokirjoitukseksi 2009.

WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2010.

Lähteet

...aina joku kirjoittaa: kirjailijoita Hämeestä. Vana -66, 2007. ISBN 978-952-92-1701-4

Kotimaisia nykykertojia 5. BTJ kirjastopalvelu Oy 2006. ISBN 951-692-619-3

Nieminen, Tommi. Epäilevä Tuomas. Image 9 / 2006 ([1])

Tuomas Kyrö. Kirjasampo ([2])

Tuomas Kyrö. Wikipedia ([3])