Ero sivun ”Vanantaan kartano” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
 
p (yksi versio)

Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.58

Vanantaan kartano, ruotsiksi Vånå gård on Janakkalassa, Kanta-Hämeessä sijaitseva kartano, joka on nykyisin vielä yksityisomistuksessa. Vanantaan kartanon välittömässä naapurustossa sijaitsee Kiipulan ja Leppäkosken kylät.

Historia

Vanantaan kartanoksi muodostettujen yksittäisten tilojen historiaa voidaan seurata helpohkosti aina 1500-luvun alkupuolelta saakka. Näiden tilojen ensimmäisistä omistajista näet läytyy mainintoja jo vuodelta 1539. Varsinaisena Vanantaan kartanon perustamisena voidaa pitää Alastalon ja Simolan tilojen muuttamista säterikartanoiksi vuonna 1582. Tällöin näet Maunu Henrikinpoika Spåre sai tiloihin läänitysoikeuden. Tosin Spåre-sukuiset isännät olivat omistaneet tiloja jo vuodesta 1532-lähtien.

Ruotsin kuningas Kustaa III:n vallankumousen, vuonna 1772, avustamisessa ansioitunut vänrikki Henrik Justander aateloitiin kuninkaalle tekemistään palveluksista 13. syyskuuta 1772. Tällöin hän otti uudeksi sukunimekseen Standertskjöld. Hän muodosti Vanantaan kartanosta fedeikomissin eli sääntöperintötilan, joka jatkossa periytyisi kokonaisuudessaan suvun vanhimmalle miehenpuoleiselle perilliselle.

Tuore aatelismies Henrik Johan Standertskjöld osti ensi töikseen Vanantaan kylässä sijaineen Sikalan talon vuonna 1786 ja seuraava vuonna Alastalon tilan. Hän ryhtyi näin määrätietoisesti laajentamaan säteriään eli asuinkartanoaan. Edellisten lisäksi hän hankki omistukseessaa Vanantaan Sipilän ja puolikkaan Pukurin talosta. Kernaalan kylästä hänen ostoksiinsa kuuluivat Sikala, Sipilä, Hofslagars, Nikkilä, Eskola, Mattila ja Hajala. Myös Melkkolan kylässä sijaineen Uotilan talon hän hankki omistukseensa. Standertskjöldit omistivat kuudessa polvessa Vanantaan kartanoa.

Kartanon omistajat

  • Spåre-suku-Spåra-suku, aateloitiin 28. lokakuuta 1617
    • Olavi Heikinpoika Spåre, (1532–1549)
    • Heikki Niilonpoika (k, 5. 12. 1563) kuninkaan palvelija Hämeenlinnassa (1553–1563)
      • Karin Olavintytär, edellisen puoliso (1563–1572)
    • Maunu Heikinpoika Spåre, (1572–1590)
      • 1. puoliso: Margareta Erikintytär Boije af Gennäs
      • 2. puoliso: Birgitta Heikintytär Tawast (1590–1600)
    • Germund Heikinpoika Tawast, edellisen veli, ratsumestari (1600–1608)
    • Niilo Maununpoika Spåre, Ratsumestari (1609–1625)
      • Anna von Treiden, edellisen puoliso (1625–1643)
    • Erkki Niilonpoika Spåre (16043–1648)
    • Margareta Niilontytär Spåre (1654–1663)
      • edellisen puoliso Paul Boisin, luutnantti ja vävy
  • Boisin-suku
    • Gustaf Paulinpoika Boisin (1663–1676)
      • Anna von Grothausen (1676–1711)
    • Gustaf Fredrik Boisin, manttaalikomissaari (1674–1740)
    • Brita Katariina Boisin, edellisen veli (1740–1746)
  • Simolan tila usealla eri omistajia (1740–1786)
  • Alastalon tilalla myös useita omistaja (1740–1787)
  • Standertskjöd-suku, aateloitiin 13. syyskuuta 1772
    • Henrik Johan Standertskjöd, laivaston majuri, (1794–1809)
      • Anna Maria Stålhane
    • Henrik Gustaf Standertskjöd, majuri (1810–1819)
      • Johanna Maria von Törne (1820–1835)
    • Henrik Johan Standertskjöd, luutnatti, (1835–1894)
      • Margareta Kristina von Kraemer
    • Henrik Carl Gustaf Standertskjöd, insinööri (1899–1919)
      • 1. puoliso: Lovisa Charlotta Granlung
      • 2. puoliso: vapaaherratar Elisabeth Ramel
    • Henrik Carl Axel Standertskjöd, (1919–1942)
      • Marta Helena von Knorring
    • Henrik Gustaf Standertskjöd, Filosofian maisteri, kapteeni (s.1949)
      • Carla Ingeborg Wilhelmine Petersen (Tanska)
  • Casimir Ehrnrooth

Rakennukset

Nykyinen päärakennus muistuttaa erototen ranskalaista barokkilinnaa ja se on rakennettu vuosina 1900—1901 ja sen tyylinä on ollut uusbarokki, jonka mukaisesti myös suvun eräs jäsen Hugo Standertsköld rakennutti Karlbergin päärakennukset Aulangolla. Tämän rakennuksen suunniteli arkkitehti Valdemar Aspelin. Rakennuksen materiaalina on ollu sekä Kanta-Hämeelle tyypillinen poltettu punatilli, jota säätiin läheisen Leppäkosken tiilitehtailta. Rakennuksessa on kolme kerrosta ja yhteensä niisä 30 huonetta.

Niinikään Aulangon esikuvan mukaisesti kartanoon rakennettiin myös virastalo vuosina 1911—1912, jonka piirteet on saatu Jugendtyylistä. Tosin tätä rakennusta muuteltiin hieman vuonna 1934 ja se sai silloin joitain funktionalistisen tyylin piirteitä.

Kartanon muut ulkorakennukset ovat myös pääsääntöisesti 1900-luvun alkupuolella rakennettuja. Kartanoa ympäröi laaja puisto, jota laajennettiin 1840-luvulla.

Kartanon maat

Suurimmillaan Vanantaan kartanon pinta-ala on ollut 4745 hehtaaria. Kuitenkin ajan myötä erilaiset luovutukset ja ostot ovat sitä pienentäneet.

Vuonna 1909 tilan torppareille myytiin 80 hehtaaria Hofslagersin ja Sipilän tiloista. Vuonna 1922 voimaan tulleen Lex-Kallion eli torpparivapautuksen myötä myytiin torppareille koko Uotilan talo Melkkolan kylästä sekä loput Sipilän ja Hofslagersin tilojen maista.

Vuonna 1927 kaavoitettiin tonttimaaksi 18 hehtaarin suuruinen aluen Leppäkosken aseman luona sijaitsevista kartanon tiluksista. Näin vuonna 1931 kartanon kokonaispinta-ala oli 2694 hehtaaria, josta peltoa 325 hehtaaria, puistoa 6,5 hehtaaria sekä metsää 2000 hehtaaria. Toisen maailmansodan jälkeen luovutettiin siirtolaisille Kernaalan kylässä sijainneet talot.

Lähteet

  • Kerkkonen, Veikko; Janakkalan historia 1931
  • Kerkkonen, Veikko; Janakkalan historia 1976