Kalpalinna

Historia

Kiianlinna

Helsinkiläissyntyinen Kalle Ebb löysi ystävänsä Aleksanteri Pataman kanssa sopivan pujottelurinteen paikan Janakkalan Kiianlinnasta metsästysretkellään Harvialassa syksyllä vuonna 1938. Ebb osti tontin 30. elokuuta vuonna 1939 poikansa Heimon nimiin. Syksyllä 1939 Kalle ryhtyi rakentamaan itävaltalaistyylistä hiihtomajaa ja jo saman vuoden marraskuussa he pääsivät laskemaan vastaraivattuun rinteeseen. Sodan jälkeen raivattiin toinen laskettelurinne, jonne rakennettiin Kallen suunnittelema Suomen ensimmäinen suksihissi vuonna 1950. Hissi koostui sähkömoottorista, vaihdelaatikosta ja kahdesta kääntöpyörästä. Moottori pyöritti teräsvaijeria. Hissin käyttäjillä oli vyö, jossa oli naru ja narussa koukku, jolla käyttäjä kiinnitti itsensä vaijeriin ylösnoustaessa. Hiihtohissiksikin kutsutun suksihissin kustannukset olivat noin 20 000 markkaa. Ebb vuokrasi laskijoille tarvittaessa hissivöitä kahdella markalla, hissiliput maksoivat viisi tai kymmenen penniä per lasku. Kiianlinna oli Suomen johtava kilpapujottelukeskus 1950-luvun alussa hiihtohissin ansiosta. Laskijoiden määrä Kiianlinnassa väheni, kun Kiianlinnaa kotirinteenään pitänyt Slalom-Seura rakensi oman harjoittelurinteen Klaukkalaan vuonna 1955. Kiianlinna jäi Kallen ja hänen läheisimpien ystävien käyttöön. Kalle Ebb myi rinnealueensa 70-luvulla Salom-Seuran aktiiville Eino Kalpalalle, joka oli yhdessä veljensä Osmo Kalpalan kanssa perustanut Kiianlinnan viereen vuonna 1964 kaupallisen hiihtokeskuksen Kalpalinnan. Kiianlinnasta tuli näin osa Kalpalinnan hiihtokeskusta.

<widget type="googlemap"> <marker lat="60.93002" lon="24.59521">Kalpalinna</marker> </widget>

Kalpalinna

Eino ja Osmo Kalpala ostivat Kalpalinnan hiihtokeskuksen alueen Kiianlinnan vierestä kesällä 1963. Kalpalinna-nimen keksi Risto Kolehmainen yhdistämällä veljesten sukunimestä Kalpa-sanan ja alueen linnavuorista linna-sanana. Osmo ja Eino Kalpala saivat kimmokkeen kaupallisen hiihtokeskuksen perustamiseen kuultuaan, että amerikkalainen AMF oli kehittänyt lumitykin. Rinteet raivattiin samana syksynä miesvoimin. Talven tullessa Inkolinna oli muuttunut Kalpalinnan ensimmäiseksi pujottelurinteeksi. Rinne nimettiin Kilparinteeksi. Seuraavaksi raivattiin loivempi ja lyhyempi rinne , joka nimettiin Hugonrinteeksi. Nimellä kunnioitettiin Suomen ensimmäisen "lumimiehen" silloisen rinnepäälikön Hugo Hurskaisen elämäntyötä. Tammikuun 11. päivänä 1964 Kalpalinnassa testattiin Euroopan ensimmäisiä lumitykkejä. Lumitykit saatiin toimimaan ensimmäisellä yrityksellä. Samaan aikaan Pohjois-Italiaan toimitetuilla tykeillä onnistuttiin tekemään lunta muutama päivä aikaisemmin Suomen erittäin lauhojen säiden takia. Hiihtohissin kanssa oli ongelmia. Hissin rakennustyöt aloitettiin vasta myöhään syksyllä, ja tammikuussa hissi oli käyttövalmis. Aluksi hississä oli ongelmia orsien kanssa ja muutamien viikkojen päästä hissin vaijeri katkesi. Vaijerin kanssa oli enemmänkin ongelmia, kunnes huomattiin, että vaijerin liikkuvien vetolaitteiden pysäyttimet olivat liian lähellä toisiaan. Liiallinen jännite oli syyllinen vaijerin katkeamiseen. Hankaluudet johtuivat siitä, ettei malleja ja esimerkkejä löytynyt kotimaasta. Tykkilumi pidensi laskettelukautta noin puoleen vuoteen. Teleskooppihissin ansiosta laskettelusta tuli helpompaa. Kalpalinnaan hankittiin myös modernit jodikvartsilamput. Lamppuja kehuttiin Pohjoismaiden tehokkaimmiksi rinnevalaisimiksi. Kalpalinna sijaitsi hyvällä etäisyydellä Helsingistä, josta tuli jopa bussilasteittain innokkaita laskijoita. Kalpalinnan alkuaikoina yhden viikonlopun aikana saattoi käydä jopa 500 laskijaa. 60-luvun loppupuolella kävijämäärät olivat kymmenkertaisia. Vuonna 1965 Kalpalinnaan avattiin uusi Turistirinne, joka soveltui aloittelijoille. Suksivuokraamo avattiin yhdessä Turistirinteen kanssa. Sukset, sauvat ja monot maksoivat 13 markkaa päivältä. Vuonna 1968 Kalpalinnaan hankittiin ensimmäinen tamppauskone. Hiihtokoulu Kalpalinnassa oli ollut ensimmäisestä talvesta saakka. Kalpalinnan kesätoiminta ei kantanut hedelmää monista yrityksistä huolimatta, jonka seurauksena Kalpalinna ajautui konkurssiin vuonna 1970. Konkurssin seurauksena Kalpalinnan omistus siirtyi nyt kokonaan Osmo Kalpalalle. Tappiokierteelle ei näkynyt loppua, joten Osmo myi Kalpalinnan veljelleen Einolle helmikuussa 1974. Eino jatkoi hissien ja rinteiden valmistusta. 80-luvun alussa Kalpalinnassa oli 20 hiihtohissiä. Kävijämäärät nousivat 2000 laskijaan päivässä. 90-luvulla Kalpalinnan suosio hiipui.

Nykyaika

Calpis bike park

Perustettiin vuonna 2003 ja se on Suomen ensimmäinen ja monipuolisin pyöräilypuisto. CBP:n toiminta sijoittuu kesäaikaan. Kalpalinna tarjoaa maastopyöräilijän käyttöön kaksi hissiä ja 70 hehtaarin alueen. Pyöräilijöille löytyy kaksi rinnealuetta, joissa on mahdolllisuuksia kymmeniin erilaisiin laskuihin. Reittejä on kattavasti eri tason laskijoille. Automaattihissejä sanotaan helppokäyttösiksi sekä nousua ylös nopeaksi ja vaikuttavaksi. Bike Park toi ratkaisun kauan etsittyyn kesäkauden hyödyntämiseen.

Calpis ski center

Talvisin Kalpalinnassa toimii täyden palvelunmpäivähiihtokeskus. Kalpalinnan rinteet ovat edelleen Etelä-Suomen monipuolisimmat. Tarjontaan kuuluu aktiviteetteja laskettelijoille, lumilautailijoille, lapsiperheille, aktiivikilpailijoille sekä ryhmille ja yrityksille. Hiihtokeskus tarjoaa viikonloppuisin tapahtumia marraskuun puolivälistä pääsiäiseen.

Calpis caravan center

Tarjoaa lähes 100 paikkaisen asuntovaunu- ja asuntoautoalueen caravan- peruspalveluilla. Paikat sijaitsevat aivan eteläisten rinteiden läheisyydessä. Caravan center on auki ympäri vuoden ja se jaetaan kahteen kauteen. Talvikauden hinta on 350€ ja kesäkauden hinta 250€.

Lähteet:

Markku Rimpiläinen: Alppihiihtäjät: suomalaisen laskettelun historia. Arthouse 2006. ISBN 951-884-394-5 (sid.)
http://koti.welho.com/lmerilah/calpishistoria.htm
http://www.kalpalinna.com/