Ero sivun ”Palanderin talo” versioiden välillä
(Kanta-Hämeen museot -suunnituskenttä) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 65: | Rivi 65: | ||
| colspan="1" | [[Forssan Luonnonhistoriallinen museo]] | [[Forssan museo]] | [[Forssan tekstiilimuseo Tyyki]] | [[Hauhon esinemuseo]] | [[Hausjärven kotiseutumuseo]] |[[Hämeen linna]] | [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo]] | [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon]] [[Palanderin talo]] | [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon]] [[Vankilamuseo]] | [[Hämeenlinnan taidemuseo]] | [[Härkätien museo]] | [[Ida Aalbergin lapsuudenkoti]] | [[Iittalan lasitehtaan museo]] | [[Jokioisten Museorautatie]] | [[Jokioisten Pappilamuseo]] | [[Kauppilan perinnetalo]] | [[Kotiseutumuseo Lukkarin Puustelli]] | [[Kotiseutumuseo Pellava ja Sahti]] | [[Alfred Kordilinin ajokalumuseo]] | [[Kotkon talomuseo]] | [[Laurinmäen torpparimuseo]] | [[Museo Militaria]] | [[Museo Eerola]] | [[Mustialan maataloushistoriallinen museo]] | [[Riihimäen kaupuginmuseo]] | [[Riihimäen taidemuseo]] | [[Ronttismäen tehtaalaismuseo]] | [[Sibeliuksen syntymäkoti]] | [[Suomen lasimuseo]] | [[Suomen Metsästysmuseo]] | [[Sähkömuseo Elektra]] | [[Talvisen työläismökki]] | [[Valtakunnallinen työväentalomuseo]] | | colspan="1" | [[Forssan Luonnonhistoriallinen museo]] | [[Forssan museo]] | [[Forssan tekstiilimuseo Tyyki]] | [[Hauhon esinemuseo]] | [[Hausjärven kotiseutumuseo]] |[[Hämeen linna]] | [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo]] | [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon]] [[Palanderin talo]] | [[Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo|Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon]] [[Vankilamuseo]] | [[Hämeenlinnan taidemuseo]] | [[Härkätien museo]] | [[Ida Aalbergin lapsuudenkoti]] | [[Iittalan lasitehtaan museo]] | [[Jokioisten Museorautatie]] | [[Jokioisten Pappilamuseo]] | [[Kauppilan perinnetalo]] | [[Kotiseutumuseo Lukkarin Puustelli]] | [[Kotiseutumuseo Pellava ja Sahti]] | [[Alfred Kordilinin ajokalumuseo]] | [[Kotkon talomuseo]] | [[Laurinmäen torpparimuseo]] | [[Museo Militaria]] | [[Museo Eerola]] | [[Mustialan maataloushistoriallinen museo]] | [[Riihimäen kaupuginmuseo]] | [[Riihimäen taidemuseo]] | [[Ronttismäen tehtaalaismuseo]] | [[Sibeliuksen syntymäkoti]] | [[Suomen lasimuseo]] | [[Suomen Metsästysmuseo]] | [[Sähkömuseo Elektra]] | [[Talvisen työläismökki]] | [[Valtakunnallinen työväentalomuseo]] | ||
|} | |} | ||
[[Category:Museot]] [[Category:Historialliset_rakennukset]] | [[Category:Museot]] [[Category:Historialliset_rakennukset]][[Category:Häme-Wiki]] |
Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 09.52
Hämeenlinnan keskustassa Lukiokatu 4:ssä sijaitseva Palanderin talo on kotimuseo, joka kuvaa keskiluokkaisen porvariston elämänmuotoa ja tunnelmia kaupungissa 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa. Talossa voi aistia, millaista oli elämä ja tavat tuohon aikaan. Vuonna 1995 avattu museo on osa Hämeenlinnan kaupungin historiallista museota.
Museon tilat ja sisustus
Hämeenlinnassa yksi- tai kaksikerroksiset puutalot yleistyivät 1650-luvulta alkaen. Palanderin talo on yksikerroksinen. Sen julkisivu on hyvä esimerkki 1800-luvun lopun puutaloarkkitehtuurin vapautumisesta. Klassisia aineksia käytettiin melko vapaasti ja talon julkisivun puolelle lisättiin koristeellisia listoja, ikkunakehyksiä ja räystäskonsoleja. Rakennuksen julkisivu sai näyttää mahdollisimman hienolta, sisäpihan puoli oli vaatimattomampi. Palanderin talo on rakennettu kodiksi, jonka kalustetut huoneet keittiöstä saliin ovat sellaisia kuin ne olisivat sata vuotta sitten voineet olla. Palanderin talon rakennuspiirustukset ovat katsottavissa Hämeenlinnan Lydiassa.
Eteinen
Eteisessä on pieni pyöreä pöytä, jonka päällä on rautalangasta tehty käyntikorttimalja. Siihen etenkin juuri kaupunkiin muuttaneen oli syytä jättää kortti, jossa olivat hänen yhteystietonsa ja yhteydenottopyyntö tuttavuuden solmimiseksi. Lähtiessään vieraat jättivät muistoksi korttinsa. Yhteyksiä ulkomaailmaan hoidettiin seinäpuhelimella.
Herrainhuone
Eteisestä on käynti herrainhuoneeseen, jonka kalusteille ja esineille oli tyypillistä luonnonmuotoja mukailevat kaarevat ja kiemuraiset linjat sekä kasvi- ja luontoaiheet. Huone on sisustettu 1900-luvun alun jugend-tyyliin. Ajan kaakeliuunit olivat tunnetusti tyylikkäitä. Tässä kodikkaassa tilassa talon isäntä työskenteli kirjoituspöytänsä ääressä kirjoittaen, lukien kirjoja ja sanomalehtiä sekä seurustellen miesvieraiden kanssa.
Makuuhuone
Herrainhuoneesta on pääsy herrasväen 1800-luvun makuuhuoneeseen, joka oli yleinen oleskeluhuone. Sänky oli päivän ajaksi piilotettu ristipistolla koristellun sermin taakse. Makuuhuoneessa tehtiin koruompelutöitä ja vastaanotettiin rouvasvieraita. Huone on sisustettu aikakaudelle tyypillisesti tummin sävyin ja raskain kalustein. Palvelijatar kutsuttiin nykäisemällä soittokellon nyöriä.
Ruokasali
Ruokasali on katettu kotimuseossa sunnuntaiateriaa varten. Koristeellisuus oli tunnusomaista tuon ajan sisustuksessa, mikä ilmenee esimerkiksi ruokasalin kattoa kiertävästä värikkäästä, temperalla maalatusta koristemaalauksesta. Salia hallitsee suuri pöytä ja lasiovinen kaappi.
Sali
Juhlavaa salia ei käytetty arkisin. Sitä pidettiin perheen edustustilana, missä kokoonnuttiin seurustelemaan vieraiden kanssa, nauttimaan pienestä tarjoilusta ja kenties musiikista. Salin lattiaa peittää upea koristemaalaus, joka on peräisin 1870-luvulta. Sen on tehnyt maalarinkisälli Henrik Helin. Salin sisustus ajoittuu 1890-luvulle. Sohvakalusto on uusrenessanssia, kodikas kattokruunu on valmistettu Englannissa vuonna 1853. Paksut verhot tupsuineen ja nauhoineen olivat ajalle tyypillisiä.
Keittiö
Keittiö eli kyökki on entisöity 1920-luvun asuun. Se oli palvelusväen työpaikka, jonne oli oma sisäänkäynti polttopuiden ja veden kantamista varten. Tuohon aikaan säätyläisperheissä ei palvelusväki juurikaan seurustellut isäntäväen kanssa. Ikkunan edessä on ruokapöytä, jonka ääressä palvelusväki söi. Siellä sijaitsee myös levitettävä puusohva, joka toimi makuupaikkana. Seinähyllyillä säilytettiin keittoastioita.
Lastenhuone
Talon lastenhuone on sisustettu kolmelle lapselle, joista yksi on vauvaikäinen. Lasten lisäksi huoneessa on heidän hoitajansa nukkumapaikka. Kokoontaitettavat ja päästä vedettävät sängyt mahdollistivat pienen huoneen monipuolisen käytön. Tässä huoneessa hoidettiin aamu- ja iltapesut, ruokittiin ja puettiin pikkulapset ja leikittiin. Lastenkamarissa on esillä lasten vaatteita, nukkeja, leikkieläimiä, tinaleluja sekä kaappiin sisustettu nukkekoti kalusteineen. 1800-luvun lopussa poikien leluja olivat erilaiset leikkihevoset ja tinasta valetut sotilaatt. Tyttöjen suosikkileluja olivat posliinipäiset nuket. Nukenvaatteet oli huolellisesti ommeltu oikeiden vaatteiden kaavojen mukaisesti. Näin leikkiessä saattoi opetella pukeutumisen sääntöjä. Nukkekodin sisustus muistutti mahdollisimman paljon oikean kodin sisustusta taidokkaine huonekaluineen, kynttilänjalkoineen ja astioineen. Useimmat lastenkirjat olivat peräisin Saksasta ja Ruotsista, mutta joukossa oli myös suomalaisia lastenkirjoja.
Muut tilat
Museota on vähitellen laajennettu ja sisustettu lisää. Vuonna 1997 talo sisäpihalle perustettiin pieni puutarha perinnekasveineen. Kotimuseossa on lisäksi esillä säätyläisten pukuja museon kokoelmasta. Alun perin eteishuoneena toimineessa tilassa on esillä proviisori Eerikki E. Jarman kuparikokoelma, jonka hän keräsi eri puolilta Eurooppaa vuosina 1906-1968. Talossa on myös suojeluskunnan piiripäällikön huone 1930-luvulta. Se on rekonstruoitu vuonna 1936 otetun valokuvan mukaiseksi. Esillä on suuri määrä monipuolisesta harrastustoiminnasta kertovia palkintoja.
Talon asukkaita
Talon rakennutti vuonna 1861 entinen kapteeni Anselm Grahn, joka oli muuttanut Turusta Hämeenlinnaan ja ryhtynyt liikemieheksi pataljoonan lakkauttamisen jälkeen. Hänen aikanaan talossa oli 12 huonetta, joista jokaisessa oli valkoinen kaakeliuuni. Hän itse asui talossa vain pari vuotta. Myöhemmin hän möi talon lehtori Magnus Gaddille, joka teetti taloon lautavuorauksen ja salin lattian koristemaalauksen.
Kotimuseo on saanut nimensä talon pitkäaikaisen omistajaperheen Palanderin mukaan. Lehtori E.W. Palander toimi venäjän kielen opettajana Hämeenlinnan lyseossa, joka on museon viereisessä korttelissa. Hän asui perheineen talossa vuosina 1884-1904.
Vuonna 1904 talo vaihtoi taas omistajaa, kun uusi piirilääkäri Karl von Fieandt perheineen osti sen. Perhe oli tunnettu moderneista aatteistaan. Piirilääkärin kuoleman jälkeen vuodesta 1925 alkaen talossa toimi Etelä-Hämeen Suojeluskuntapiirin esikunta ja vuodesta 1945 Hämeenlinnan sotilaspiirin esikunta. Yksi von Fieandtien tyttäristä asui talon länsipäädyssä vuoteen 1969 asti.
Lähteitä
- Laitila, Inka-Maria: Palanderin talo - säätyläiskoti Hämeenlinnassa. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, 1999.
- Kervinen, Ulla: Palanderin talo näyttää, miten asuttiin hyvin sata vuotta sitten. Asu Hyvin 1/1997, s. 5-7
- Koskinen, Riitta: Joulu Palanderin talossa. Glorian antiikki 2004, 5, s. 12-19
- Rautiola, Harri: Hämeenlinna sai uuden museon: Palanderin talo näyttää vuosisadan vaihteen eloa. Hämeen Sanomat 30.5.1995
- Ruokolainen, Ina: Säätyläiselämää. Ilta-Sanomat 15.7.1999
- Ryynänen, Ursula: Palanderin porvaristaloon tuli lapsia. Hämeen Sanomat 3.6.2005
- Takala, Kalle: Suojeluskuntapiiriä päälliköitiin Palanderin talossa. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 1.5.2004
- http://www.hameenlinna.fi/historiallinenmuseo/opetus/1900/arkielama/asuminen/index.html
- http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Historiallinen-museo/Museot/Palanderin-talo/