Ero sivun ”Toive Aartolahti” versioiden välillä

Häme-Wikistä
p (kh)
p (typo)
Rivi 3: Rivi 3:
Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.
Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]ssa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.


Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinmnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä.  Muita laajempia tutkijan omaa kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.  
Hämettä ja etenkin [[Lounais-Häme]]ttä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä.  Muita laajempia tutkijan omaa kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut muun muassa [[Torronsuo]]ta, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään [[Lammi]]lla sijaitsevan Helsingin Yliopiston [[Lammin biologinen asema|Lammin biologisen aseman]] valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.  


Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.
Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.

Versio 20. toukokuuta 2013 kello 20.20

Toive Yrjö Aleksi Aartolahti (s. 6. lokakuuta 1934 Ruovesi) on suomalainen luonnonmaantieteilijä ja Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen emeritusprofessori.

Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa Forssassa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Hän on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina Aartolahti työskenteli vuosina 1976-1998.

Hämettä ja etenkin Lounais-Hämettä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia tutkijan omaa kotiseutua Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (muun muassa Uskelanjoen laaksot historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetulla Somerolla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus Tammelan ylängön geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut muun muassa Torronsuota, historiallisesti Lounais-Hämeeseen luetun Urjalan dyynejä sekä Koijärven ja Urjalan drumliineja. Aartolahti toimi myös pitkään Lammilla sijaitsevan Helsingin Yliopiston Lammin biologisen aseman valtuuskunnan ja johtokunnan jäsenenä, ja vanhempi maantieteilijäpolvi muistaa hänet myös Lammin biologisella asemalla järjestettyjen luonnonmaantieteen kenttäkurssien opettajana.

Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas. Lisäksi hän on tutkinut monia geomorfologisia ilmiöitä laajasti koko Suomen mittakaavassa ja kirjoittanut kokonaisesityksiä myös koko Suomen pinnanmuodoista ja niiden tutkimuksesta.

Julkaisuja

  • Oberflächenformen von Hochmooren und ihre Entwicklung in Südwest-Häme und Nord-Satakunta. Fennia 93:1, 1965, 268 s. (saksaksi)
  • Torronsuo. Terra 2/1965, s. 62-69.
  • Koijärven - Urjalan drumliinikenttä. Terra 2/1966, s. 42-50.
  • Lammin mielenkiintoiset pinnanmuodot. Lammi. Kuvia ja kuvauksia pellavapitäjästä. Toim. Uljas Kiuru, s. 207-214, 1989.
  • Über die Dünen von Urjala. Comptes Rendus de la Societe geologique de Finlande N:o XXXIX, 1967, s. 105-121. (saksaksi)
  • Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland. Fennia 97:7, 1968, 97 s. (saksaksi)
  • The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A III, 116, 72 s., 1975. (englanniksi)
  • Torronsuo. Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys. Vuosikirja 50, s. 17-40, 1981.

Lähteet

Noudettu kohteesta ”https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Toive_Aartolahti&oldid=12564”