Ero sivun ”Elvi Rajala” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
(2 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 29: | Rivi 29: | ||
*Kyllä elämä kantaa. Runot. 1998 | *Kyllä elämä kantaa. Runot. 1998 | ||
[[Category:Kirjailijat | {{AAKKOSTUS:Rajala, Elvi}} | ||
[[Category:Kirjailijat]] | |||
[[Luokka:Ypäjäläisiä]][[Category:Häme-Wiki]] |
Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 10.09
Kannaksen Muolaassa syntynyt ja Ypäjällä sotien jäkeen asunut emäntä Elvi Rajala (s. 1930) on kirjoittanut kolme kirjaa. Romaanin Äiti nousi ylös sekä kaksi runokirjaa.
Äiti nousi ylös
"Sairas ihminen pahoittaa mielensä helposti, usein syystäkin, kuten kirjan kirjoittaja, joka kuusi vuotta sankarillisesti taisteli sairautta vastaan ja selviytyi voittajana. Olisi ollut kuitenkin eduksi, jos kirjoittaja olisi voinut kirjassaan olla hieman suurpiirteisempi. Varmaan hänen kohtalostaan nytkin moni vaikeuksissa oleva ihminen saa rohkeutta."
Näin kirjoittaa Kaija Salmi Arvostelevassa kirjallisuusluettelossa 2 /1967 Elvi Rajalan teoksesta.
Aurinkopolku
Rajala osoittautuu Aurinkopolussa monipuoliseksi runojen kirjoittajaksi. Parhaimmillaan hän on pienissä tunnelmakuvauksissa. Runojen lisäksi kirjassa on Ulla Rajalan piirroksia ja muutama valokuva. Seuraava rooliruno Juhlia en aio on viehättävä ja kirjoitettu miehen näkökulmasta
Tänä vuonna
kolmas päivä huhtikuuta
näen aurinkoiset Alpit,
lepäilen ja rentoudun.
Vietän lomaa vaimoni kanssa.
Toisella viikolla
tulen takaisin.
Silloin alkaa työt.
Juhlia en aio.
Juhliessa vanhenee.
- Rakas, minä nuorrun.
Maaseudulla kun ollaan runot jaksottuvat vuodenaikojen mukaan. Kirjoittaja käyttää kaikkia aistejaan, ja välillä luontokuvat muistuttavat haikuja ja tankoja. Luonnon lisäksi kuvataan perhettä ja työtä maaseudulla, myös lapsuuden Karjalaa. Kantaaottavuuttakin teoksesta löytyy, sillä Elvi Rajala liputtaa ekologisen viljelyn puolesta.
Teokset
- Äiti nousi ylös. Omaelämänkerrallinen romaani. 1966
- Aurinkopolku. Runot. 1994
- Kyllä elämä kantaa. Runot. 1998