Ero sivun ”Seppo Sillanpää” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
[[Luokka:Säveltäjät]] | [[Luokka:Säveltäjät]] | ||
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | [[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | ||
[[Category:Päijät-Häme-wiki]] | |||
Nykyinen versio 5. kesäkuuta 2023 kello 13.30
Kansanmusiikkiin suuntautunut 'Seppo Sillanpää on syntynyt 29.4.1953 Lahdessa, jossa asui vuoteen 1972. Asuttuaan noin vuosikymmenen Jyväskylässä ja Helsingissä (filosofian kandidaatin tutkinto Helsingin yliopistosta 1982) hän palasi Päijät-Hämeeseen ja on asunut Hollolan Pyhäniemessä vuodesta 1987.
Sillanpää toimi musiikinopettajana Lahden steiner-koulussa 1982-84, sen jälkeen hän on tehnyt toimittajan töitä Yleisradion Lahden Radiossa. Hän on kuulunut jo 20 vuotta Suomen kansanmusiikkiliittoon. 70-luvun lopulla hän tuli toiseksi yhdysvaltalaisen musiikkilehden järjestämässä banjosävellyskilpailussa sekä 80-luvulla kolmanneksi Kaustisen viisikielissävellyskilpailussa. Hämeen Säveltaidetoimikunta myönsi 90-luvun alussa apurahan mandoliinin hankintaa varten. Sillanpää on myös kirjoittanut Mandoliinioppaan. Musiikin tekemisen lisäksi kielisoitinten rakentelu harvakseltaan omaan käyttöön on yhä yksi hänen intohimoistaan toinen on kuvankäsittely.
Sävellystuotannossa on kymmeniä kansanmusiikkihenkisiä instrumentaaleja kielisoittimille. Niitä on julkaistu nuottivihkoina ja CD-levyinä: Akustin polska 1989 ja Lamentarola 1990. Lisäksi noin 30 julkaistua lastenlaulua: Siljakudaa 1992 sekä Äkkiä pakoon 1993. Sillanpää kuvaa sävellystyötään omaehtoiseksi ilman suuria julkaisupaineita. Nautin minulle annettujen tehtävien toteuttamisesta ja tarvitsen silloin muutaman viikon päästäkseni vauhtiin. Sen jälkeen saatan olla hyvinkin tuottelias.
Olen saanut korkeakoulutasoista musiikin teorian opetusta, mutta käytännössä kaikki kappaleeni syntyvät soittamalla ja enemmän intuition kuin sääntöjen avulla. Koen itseni mieluummin muusikoksi kuin säveltäjäksi. Säveltely alkoi omista kitarakappaleista, sitten viulu-, mandoliini-, banjo- ja kantelekappaleiden kautta kohti pienyhtyemusiikkia ja lastenlauluja. Päijäthämäläisyys näkyy tuotannossa; pikkukappaleiden tunnelmat ovat kotipiiristä ja osa nimistäkin lähiympäristöstä. Esimerkiksi Kartanon mailla kuvaa nykyistä asuinpaikkaa Pyhäniemen kartanon entisen lantalan mailla ja Hephuhta sijaitsee Hollolan kirkon takana.