Ero sivun ”Jalmari Vaahtokoski” versioiden välillä

Häme-Wikistä
imported>Merja Taavila
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(Yhtä välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä)
Rivi 45: Rivi 45:
[[Luokka:Kirjailijat|Vaahtokoski, Jalmari]]
[[Luokka:Kirjailijat|Vaahtokoski, Jalmari]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Luokka:Vellamon vinkit]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Nykyinen versio 26. toukokuuta 2023 kello 10.32

kirjailijanimeltään Jalmari Vaula alunperin Vilenius

s. 12.5.1890 Hollola k. 6.2.1963 Savonlinna

Tietoa kirjailijasta

Jalmari Vaahtoluoto valmistui Jyväskylän seminaarista opettajaksi 1912. Hän toimi opettajana Rapakkojoella (1912-25), Parikkalan Rasvaniemessä (1925-26) sekä Säämingin Niittylahdessa, mistä jäi eläkkeelle vuonna 1955. Vaahtoluoto harrasti maalaamista ja kirjoittamista. Häneltä ilmestyi yksitoista kirjaa Jalmari Vaulan nimellä. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin myös sanoma- ja aikakausilehdissä. Vaahtoluoto kirjoitti kuolemaansa saakka ja häneltä jäi kesken lapsuuden kotikylän Herralan elämää ja oloja kuvaileva romaani, jonka liuska löytyi kirjoituskoneesta hänen kuolemansa jälkeen.

Tuotanto

Romaanit


Kotkanpoika : luonnonkuvaus. Aura, 1944.

Kita. WSOY, 1945.

Pitkä pakomatka. Kuva ja sana, 1945.

Kultasiipinen sudenkorento: satuja. Kuva ja sana, 1945.

Luolapojat: kertomus esihistorialliselta ajalta. Kirjokannen poikien kirjasto, 1946.

Onnenmaa ja muita satuja. Valistus, 1946.

Takametsän mustakorva: eläintarina. WSOY, 1946.

Salapolttajien jäljillä. Opettajain raittiusliitto, 1947.

Udina kukkaiskeiju. Aura, 1947.

Kuolemanlaakson kurimuksessa: jännitysromaani nuorisolle. Gummerus, 1952.

Huippuvuorten koira: seikkailukertomus. Gummerus, 1957.

Lähteet

  • Heikki Mantere teoksessa "Hollolast ollaaj ja aikoin tullaa". Hollolan kotiseutukirja XVIII, 2004, s. 34-35.