Ero sivun ”Jalmari Vaahtokoski” versioiden välillä

Häme-Wikistä
imported>Sambo
(Ak: Uusi sivu: <br/> <br/> Kotkanpoika : luonnonkuvaus. Aura, 1944. Kita. WSOY, 1945. Pitkä pakomatka. Kuva ja sana, 1945. Kultasiipinen sudenkorento: satuja. Kuva ja sana, 1945. Luolapojat:...)
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(9 välissä olevaa versiota 5 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
<br/>
 
kirjailijanimeltään Jalmari Vaula
alunperin Vilenius
 
s. 12.5.1890 Hollola
k. 6.2.1963 Savonlinna
 
== Tietoa kirjailijasta ==
 
Jalmari Vaahtoluoto valmistui Jyväskylän seminaarista opettajaksi 1912. Hän toimi opettajana Rapakkojoella (1912-25), Parikkalan Rasvaniemessä (1925-26) sekä Säämingin Niittylahdessa, mistä jäi eläkkeelle vuonna 1955.
Vaahtoluoto harrasti maalaamista ja kirjoittamista. Häneltä ilmestyi yksitoista kirjaa Jalmari Vaulan nimellä. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin myös sanoma- ja aikakausilehdissä.
Vaahtoluoto kirjoitti kuolemaansa saakka ja häneltä jäi kesken lapsuuden kotikylän Herralan elämää ja oloja kuvaileva romaani, jonka liuska löytyi kirjoituskoneesta hänen kuolemansa jälkeen.
 
== Tuotanto ==
 
=== Romaanit ===
 
<br/> Kotkanpoika : luonnonkuvaus. Aura, 1944.
<br/> Kotkanpoika : luonnonkuvaus. Aura, 1944.


Rivi 22: Rivi 38:
Huippuvuorten koira: seikkailukertomus. Gummerus, 1957.
Huippuvuorten koira: seikkailukertomus. Gummerus, 1957.


== Tekstinäyte ==
== Lähteet ==
 
Pajamäki
 
Mä unohdanko vanhan, rakkaan pajan tuon sepän mökin kosken partaalla, omenapuun, tuon ikälopun suuren, ja omenat sen kirpeen katkerat, nokisen sepän rautamoukareineen, ja vuorenkolon, jonka harmajaan asunto peittyi niin kuin huuhkan pesä rosoisen rinteen peittyy louhenkoloon?
<br/>Paja on tuolla mäen törmällä, sen luona kasvaa piikkitakiainen niin valtavin ja runsain lehdistöin, niin että aivan pajan pääty peittyy. Nokisen akkunan, mi lävitseen vain joskus vaisun päivänvalon päästää, on suitsuttanut umpeen pajan sauhu, mi pilvenpaksuisena möykkyinä pullahtaa ulos vanhan kiviahjon kidasta, konsa vanha, uuras seppä paljetta polkee, sillä terästä on tänään määrä saada kirveeseen, on auran vannas vanha korjattava ja tahkon kampi äsken katkennut on kuntoon saatava, ei auta muu.
 
Ote kesken jääneestä teoksesta Luonto ja sydän == Lähteet: ==


- Heikki Mantere teoksessa "Hollolast ollaaj ja aikoin tullaa". Hollolan kotiseutukirja XVIII, 2004, s. 34-35.
*Heikki Mantere teoksessa "Hollolast ollaaj ja aikoin tullaa". Hollolan kotiseutukirja XVIII, 2004, s. 34-35.




[[Luokka:Vellamon vinkit]]
[[Luokka:Kirjailijat|Vaahtokoski, Jalmari]]
[[Luokka:Kirjailijat]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Nykyinen versio 26. toukokuuta 2023 kello 10.32

kirjailijanimeltään Jalmari Vaula alunperin Vilenius

s. 12.5.1890 Hollola k. 6.2.1963 Savonlinna

Tietoa kirjailijasta

Jalmari Vaahtoluoto valmistui Jyväskylän seminaarista opettajaksi 1912. Hän toimi opettajana Rapakkojoella (1912-25), Parikkalan Rasvaniemessä (1925-26) sekä Säämingin Niittylahdessa, mistä jäi eläkkeelle vuonna 1955. Vaahtoluoto harrasti maalaamista ja kirjoittamista. Häneltä ilmestyi yksitoista kirjaa Jalmari Vaulan nimellä. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin myös sanoma- ja aikakausilehdissä. Vaahtoluoto kirjoitti kuolemaansa saakka ja häneltä jäi kesken lapsuuden kotikylän Herralan elämää ja oloja kuvaileva romaani, jonka liuska löytyi kirjoituskoneesta hänen kuolemansa jälkeen.

Tuotanto

Romaanit


Kotkanpoika : luonnonkuvaus. Aura, 1944.

Kita. WSOY, 1945.

Pitkä pakomatka. Kuva ja sana, 1945.

Kultasiipinen sudenkorento: satuja. Kuva ja sana, 1945.

Luolapojat: kertomus esihistorialliselta ajalta. Kirjokannen poikien kirjasto, 1946.

Onnenmaa ja muita satuja. Valistus, 1946.

Takametsän mustakorva: eläintarina. WSOY, 1946.

Salapolttajien jäljillä. Opettajain raittiusliitto, 1947.

Udina kukkaiskeiju. Aura, 1947.

Kuolemanlaakson kurimuksessa: jännitysromaani nuorisolle. Gummerus, 1952.

Huippuvuorten koira: seikkailukertomus. Gummerus, 1957.

Lähteet

  • Heikki Mantere teoksessa "Hollolast ollaaj ja aikoin tullaa". Hollolan kotiseutukirja XVIII, 2004, s. 34-35.