Yrjö Ruutu

Kuvassa Yrjö Ruutu

s. 1887 Helsinki
k. 1956 Helsinki
Ruuth vuoteen 1927 ja salanimeltään Väinö Väkkärä

Tietoa kirjailijasta

Yrjö Ruutu pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta (1907) ja valmistui filosofian kandidaatiksi (1910) sekä tohtoriksi (1923). Hän toimi rehtorina Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa vuosina 1924-32, 1935-45 ja 1949-53, dosenttina Helsingin yliopistossa, yleisen valtio-opin vt professorina 1931-38, henkilökoht. ylimääräisenä professorina 1945 sekä pääjohtajana Kouluhallituksessa 1945-50.

Yrjö Ruudun tuotanto koostuu valtio-opillisista tutkimuksista, yleistajuisista yhteiskuntapoliittisista teoksista sekä kolmesta Väinö Väkkärän salanimellä kirjoitetusta satukirjasta: Jäniksenpojat ja ketunpojat (AAK 1952), Sankari-Porsaan uljas urotyö (AAK 1953) sekä Sankari-Porsas ja Intian meren aarre (AAK 1954). 
Timo Soikkasen (1991) mukaan Ruudun satumaailmassa oli omaelämäkerrallisia aineksia: Lapissa kevättalvella 1917 koettu kalterijääkärien pakomatka sai sadun hahmon. Erityisesti satu Sankari-Porsaan uljas urotyö liittyy pakomatkaan Pietarin Spalernajan vankilasta Suomen kautta Ruotsiin.

Jukka Sarjalan (1994) mukaan professori Yrjö Ruutu oli kiistanalainen persoona mm. poliittisen liikkuvuutensa vuoksi. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa sivusi hyvinkin kaukana olevia kansalaisliikkeitä: jääkärivärväristä tuli mm. suomalaisen kansallissosialistisen puolueen perustaja sekä sodan jälkeen äärivasemmiston luottomies. Kaarle Ruutu (2005) korostaa kuitenkin, että Yrjö Ruutu oli ennen kaikkea idealisti, joka ajatteli aina ensin yhteistä parasta. "Hänen puolueellaan ollut mitään tekemistä esim. natsismin kanssa, mutta tuona aikana tyystin väärä nimivalinta aiheutti väärinkäsityksiä", hän kirjoittaa.
Yrjö Ruutu toimi myös valtionjohdon luottomiehenä osallistumalla mm. YYA-sopimuksen suomalaiseen muotoiluun ja valmisteluun. Hän vaikutti myös koulumaailmaan peruskoulun ajatuksen luojana ja alkuunpanijana.

Ruutu vietti kymmeniä kesiään 1920- luvulta lähtien Asikkalan Pulkkilanharjulla, missä hänen huvilansa Kotkanhamina on seissyt vuodesta 1925. Hänen lapsensa ja lastenlapsensa viettävät edelleen kesiään siellä. Suku jatkaa siis perinteiden ylläpitoa Pulkkilanharjulla. Yrjö Ruutu vaikutti yhteiskunnallisella toiminnallaan myös Asikkalan oloihin kuten maakunnan tieolojen parantamiseen.

Lähteet

• Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 578-579
• Sarjala, Jukka, lehdessä: Bibliophilos 3 : 1994.
• Yrjö Ruutu: näkijä ja tekijä: itsenäisyyden, eheyttämisen ja uuden ulkopolitiikan juurilla/Timo Soikkanen. WSOY 1991, s. 451.