Ero sivun ”Ihmettä kaikki (Kirja)” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (4 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
== Omat kokemukset kirjaksi == | == Omat kokemukset kirjaksi == | ||
Pari vuotta ennen tutustumistaan Karl Ove Knausgårdin ''Taisteluni'' -teokseen Juha Itkonen kirjoitti romaanin ''Seitsemäntoista'' (2010), jossa leikiteltiin omaelämänkerrallisuudella; ja kirjan ensimmäinen osa oli autofiktiota | Pari vuotta ennen tutustumistaan Karl Ove Knausgårdin ''Taisteluni'' -teokseen Juha Itkonen kirjoitti romaanin ''Seitsemäntoista'' (2010), jossa leikiteltiin omaelämänkerrallisuudella; ja kirjan ensimmäinen osa oli autofiktiota Itkosen omasta nuoruudesta. | ||
''Ihmettä kaikki'' on alusta loppuun asti omaelämänkerrallista fiktiota, joka on hyvin uskollinen Itkosen perheen kokemuksille reilun vuoden aikana, jolloin hänen vaimonsa sai ensin keskenmenon ja tuli sitten lähes heti uudelleen raskaaksi - ja perheeseen syntyi iltatähtinä tyttö ja poika. | ''Ihmettä kaikki'' on alusta loppuun asti omaelämänkerrallista fiktiota, joka on hyvin uskollinen Itkosen perheen kokemuksille reilun vuoden aikana, jolloin hänen vaimonsa sai ensin keskenmenon ja tuli sitten lähes heti uudelleen raskaaksi - ja perheeseen syntyi iltatähtinä tyttö ja poika. | ||
Itkonen kertoo tarinaansa samalla tavalla kuin Knausgård tiukasti omasta, kapeasta ja joidenkin mielestä miehisestä ja cissukupuolisesta näkökulmasta, mikä ärsytti joitain kolmikymppisiä naislukijoita. Kenenkään muun näkökulmasta ei tietysti | Itkonen kertoo tarinaansa samalla tavalla kuin Knausgård tiukasti omasta, kapeasta ja joidenkin mielestä miehisestä ja cissukupuolisesta näkökulmasta, mikä ärsytti joitain kolmikymppisiä naislukijoita. Kenenkään muun näkökulmasta kuin omasta ei elämänkertaansa tietysti voi kirjoittaa, joku muu tapa kirjoittaa olisi kohtuuton vaatimus. Itkonen ei tietysti voinut kirjoittaa kirjaa vaimonsa näkökulmasta, koska hän ei ollut se joka koki keskenmenon, uuden raskauden ja kaksosten synnyttämisen. | ||
Olisi tietysti kiinnostava ajatella, millainen Itkosen kirja olisi lesbotulkintana. Tai mitä olisi tapahtunut, jos hänen kertojansa olisi heittäytynyt mielessään transsukupuoliseksi ja etäännyttänyt kirjan minä-kertojan todellisesta Juha Itkosesta. | Olisi tietysti kiinnostava ajatella, millainen Itkosen kirja olisi lesbotulkintana. Tai mitä olisi tapahtunut, jos hänen kertojansa olisi heittäytynyt mielessään transsukupuoliseksi ja etäännyttänyt kirjan minä-kertojan todellisesta Juha Itkosesta. | ||
| Rivi 26: | Rivi 26: | ||
Jostain syystä Rosen sikiöpussiin tulee reikä, pussi tyhjenee lapsivedestä ja lopulta Rose saa keskenmenon tai lapsi abortoidaan ennen kuin se ehtii itse tulemaan ulos ennen aikojaan tai esimerkiksi syvästi kehitysvammaisena. Pahin - tai toiseksi pahin - uhka on toteutunut ja lapsi kuolee sikiövaiheessa. | Jostain syystä Rosen sikiöpussiin tulee reikä, pussi tyhjenee lapsivedestä ja lopulta Rose saa keskenmenon tai lapsi abortoidaan ennen kuin se ehtii itse tulemaan ulos ennen aikojaan tai esimerkiksi syvästi kehitysvammaisena. Pahin - tai toiseksi pahin - uhka on toteutunut ja lapsi kuolee sikiövaiheessa. | ||
Pariskunta pitää toivetta terveen lapsen syntymisestä kuitenkin pitkään yllä, mutta lopulta todennäköisyys, että lapsi syntyy joko terveenä tai elävänä, on | Pariskunta pitää toivetta terveen lapsen syntymisestä kuitenkin pitkään yllä, mutta lopulta todennäköisyys sille, että lapsi syntyy joko terveenä tai edes elävänä, on hyvin vähäinen. Lisäksi koko ajan kasvaa uhka, että äiti itse saa äkillisen verenmyrkytyksen ja menehtyy. | ||
=== Ei kriisiapua === | === Ei kriisiapua === | ||
Yhdessä ''Goodreads'' -sivuston 43:stä kirja-arviossa todetaan tässä yhteydessä, että kriisitilanne paljastaa suomalaisen terveydenhuollon yhden ongelmakohdan. Keskustelu- tai terapia-apua ei ole tarjolla muuta kuin sairaalan pastorilta. Sen kummemmin minä-kertoja kuin hänen vaimonsa Rose eivät ole luterilaisia kristittyjä tai edes kovin uskonnollisia, mutta | Yhdessä ''Goodreads'' -sivuston 43:stä kirja-arviossa todetaan tässä yhteydessä, että kriisitilanne paljastaa suomalaisen terveydenhuollon yhden ongelmakohdan. Keskustelu- tai terapia-apua ei ole tarjolla muuta kuin sairaalan pastorilta. Sen kummemmin minä-kertoja kuin hänen vaimonsa Rose eivät ole luterilaisia kristittyjä tai edes kovin uskonnollisia, mutta ottavat ammattikuuntelijan avun vastaan, mikä tuntuu sivullisesta vähintäänkin vastenmieliseltä. | ||
Kaikki menee onneksi hyvin, ja pastori osaa hoitaa hommansa, eikä ala tyrkyttää omia hyväksi kokemiaan auttamisen välineitä. Kulttuuristen odotusten mukaisesti minä-kertoja, lukijan ihmetykseksi, hersyy agnostisminsa keskellä uskonnolliseksi. Eikä varmasti vähiten siitä syystä, että | Kaikki menee onneksi hyvin, ja pastori osaa hoitaa hommansa, eikä ala tyrkyttää omia hyväksi kokemiaan auttamisen välineitä. Kulttuuristen odotusten mukaisesti minä-kertoja, lukijan ihmetykseksi, hersyy agnostisminsa keskellä uskonnolliseksi. Eikä varmasti vähiten siitä syystä, että hänen sukulaisissaan - kirjan lukijoissa - on sellaisia, jotka odottavat hänen käyttäytyvän kulttuurisesti korrektisti tällaisessa tilanteessa. Myöhemmin minä-kertoja tulee hurskastelevasti sairaalaan Raamattu-kainalossaan, vaikka ei sieltä lopulta mitään hyödyllistä löydykään. Vaimokin ihmettelee päähänpistoa. | ||
=== Toinen kohtaaminen === | === Toinen kohtaaminen === | ||
Toinen kohtaaminen pastorin kanssa on vielä kummallisempi kuin ensimmäinen. Keskenmenon jälkeen Rose tulee melkein heti uudelleen raskaaksi ja synnyttää kaksoset, jotka putkahtvat ennen aikojaan maailmaan. Pariskunta on uudessa kriisissä, mistä he selviävät omin nokkinensa ilman hengellistä tai muuta vastavaa apua. | Toinen kohtaaminen pastorin kanssa on vielä kummallisempi kuin ensimmäinen. Keskenmenon jälkeen Rose tulee melkein heti uudelleen raskaaksi ja synnyttää kaksoset, jotka putkahtvat ennen aikojaan maailmaan. Pariskunta on uudessa kriisissä, mistä he selviävät siitä omin nokkinensa ilman hengellistä tai muuta vastavaa apua. Edes ystävät eivät tiedä heidän vastoinkäymisistään. | ||
Kun tilanne on jo hallinnassa, minä-kertoja pyytää samaisen pastorin uudelleen heidän luokseen. Mitään muuta motiivia sille on vaikea keksiä kuin että se sopii mukavasti kirjassa kerrottuun tarinaan ja jotkut lukijat saattavat siitä | Kun tilanne on jo hallinnassa, minä-kertoja pyytää samaisen pastorin uudelleen heidän luokseen. Mitään muuta motiivia sille on vaikea keksiä kuin että se sopii mukavasti kirjassa kerrottuun tarinaan ja jotkut lukijat saattavat pitää siitä. | ||
Tapaamisessa ei tapahdu mitään ihmeellistä. Minä-kertoja ja Rose kertovat pastorille, mitä heille on vuoden aikana tapahtunut, mutta pastorin palveluksia he eivät sinänsä tarvitse. | Tapaamisessa ei tapahdu mitään ihmeellistä. Minä-kertoja ja Rose kertovat pastorille, mitä heille on vuoden aikana tapahtunut, mutta pastorin palveluksia he eivät sinänsä tarvitse. | ||
| Rivi 44: | Rivi 44: | ||
=== Uususkonnollista? === | === Uususkonnollista? === | ||
Kertoja pohtii | Kertoja pohtii kaiken tapahtuneen jälkeen kovin amerikkalaiselta kuulostavasti itsekseen: | ||
''“Mitä tämä oli, oikeasti? Mistä tässä oli kyse ja kuka tätä kaikkea ohjasi Ei voinut olla niin että asiat tapahtuivat sattumalta, tiesin'' ''että niin ilmeisesti oli mutta se tuntui minusta mahdottomalta. Yhtä kuolemaa seurasi kaksi elämää - käsikirjoitus oli niin kirkas,'' ''ettei välinpitämätön universumi saisi sellaista aikaan.”'' | ''“Mitä tämä oli, oikeasti? Mistä tässä oli kyse ja kuka tätä kaikkea ohjasi Ei voinut olla niin että asiat tapahtuivat sattumalta, tiesin'' ''että niin ilmeisesti oli mutta se tuntui minusta mahdottomalta. Yhtä kuolemaa seurasi kaksi elämää - käsikirjoitus oli niin kirkas,'' ''ettei välinpitämätön universumi saisi sellaista aikaan.”'' | ||
| Rivi 79: | Rivi 79: | ||
Laura Malmivaara. Juha Itkonen tarttui autofiktion vaikeaan lajiin , eikä selviä ongelmitta. Keskisuomalainen 17.9.2018 ([https://www.ksml.fi/paikalliset/2422857]) | Laura Malmivaara. Juha Itkonen tarttui autofiktion vaikeaan lajiin , eikä selviä ongelmitta. Keskisuomalainen 17.9.2018 ([https://www.ksml.fi/paikalliset/2422857]) | ||
[[Category:Kaunokirjat]] | [[Category:Kaunokirjat]][[Category:Häme-Wiki]] | ||
Nykyinen versio 12. maaliskuuta 2023 kello 10.23
Toimittaja, kirjailija Juha Itkosen Ihmettä kaikki (2018) oli jälleen toisenlaista Itkosta kuin hänen edelliset teoksensa.
Tässä teoksessa näkyy parhaiten norjalaisen Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallisten Taisteluni (2011 - 2016) -kirjojen vaikutus, joista Itkonen on kirjoittanut kolumneja ja tehnyt mm. laajan henkilöhaastattelun Image-lehteen vuonna 2012.
“Nelihenkisen perheen elämä on asettunut uomiinsa. Iltatähden ilmaantuminen ei suju odotetulla tavalla, vaan vanhemmat joutuvat mahdottoman valinnan eteen. Yllätykset eivät lopu senkään jälkeen, sillä seuraavaksi he löytävät itsensä vastasyntyneiden teho-osastolta. Elämä on arvaamaton ja heiveröinen, mutta silti vahva ja ainutkertainen.” (Otavan sivusto)
Omat kokemukset kirjaksi
Pari vuotta ennen tutustumistaan Karl Ove Knausgårdin Taisteluni -teokseen Juha Itkonen kirjoitti romaanin Seitsemäntoista (2010), jossa leikiteltiin omaelämänkerrallisuudella; ja kirjan ensimmäinen osa oli autofiktiota Itkosen omasta nuoruudesta.
Ihmettä kaikki on alusta loppuun asti omaelämänkerrallista fiktiota, joka on hyvin uskollinen Itkosen perheen kokemuksille reilun vuoden aikana, jolloin hänen vaimonsa sai ensin keskenmenon ja tuli sitten lähes heti uudelleen raskaaksi - ja perheeseen syntyi iltatähtinä tyttö ja poika.
Itkonen kertoo tarinaansa samalla tavalla kuin Knausgård tiukasti omasta, kapeasta ja joidenkin mielestä miehisestä ja cissukupuolisesta näkökulmasta, mikä ärsytti joitain kolmikymppisiä naislukijoita. Kenenkään muun näkökulmasta kuin omasta ei elämänkertaansa tietysti voi kirjoittaa, joku muu tapa kirjoittaa olisi kohtuuton vaatimus. Itkonen ei tietysti voinut kirjoittaa kirjaa vaimonsa näkökulmasta, koska hän ei ollut se joka koki keskenmenon, uuden raskauden ja kaksosten synnyttämisen.
Olisi tietysti kiinnostava ajatella, millainen Itkosen kirja olisi lesbotulkintana. Tai mitä olisi tapahtunut, jos hänen kertojansa olisi heittäytynyt mielessään transsukupuoliseksi ja etäännyttänyt kirjan minä-kertojan todellisesta Juha Itkosesta.
Elämänkertaa ja -filosofiaa
Juha Itkosen kirja Ihmettä kaikki (2018) alkaa mietelmällä: “Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä epävarmuudessa meidän on elettävä, ja koska ajatus on sietämätön, unohdamme sen. Emme kokonaan mutta enimmäkseen - jotta voisimme jatkaa elämäämme, meidän on pakko.”
Koukuttava ajatus on punaisena lankana kirjassa - ja sama filosofia jatkuu Juha Itkosen & Kjell Westön kirjeenvaihtokirjassa 7+7 levottoman ajan kirjeitä (2019). Toisella kertaa ajatus on laajentunut oman arkisen elämän sisältä sen ulkopuolelle - ja koskee suurta ja kaikkia koskevaa ympäristöuhkaa, ilmastonmuutosta. Vaikka tiedämme että ilmasto on muuttunut ihmisen toiminnan takia, emme silti tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja se voi tuntua sietämättömältä.
Ihmettä kaikki -teoksessa kirjan minä-kertojan vaimo Rose on raskaana kolmannen kerran. Edelliset raskaudet olivat sujuneet kutakuinkin hyvin. Tuloksena kaksi tervettä poikaa, jotka olivat 6- ja 12-vuotiaita. Kolmas lapsi olisi perheen iltatähti, mutta kuinkas siinä sitten kävikään.
Jostain syystä Rosen sikiöpussiin tulee reikä, pussi tyhjenee lapsivedestä ja lopulta Rose saa keskenmenon tai lapsi abortoidaan ennen kuin se ehtii itse tulemaan ulos ennen aikojaan tai esimerkiksi syvästi kehitysvammaisena. Pahin - tai toiseksi pahin - uhka on toteutunut ja lapsi kuolee sikiövaiheessa.
Pariskunta pitää toivetta terveen lapsen syntymisestä kuitenkin pitkään yllä, mutta lopulta todennäköisyys sille, että lapsi syntyy joko terveenä tai edes elävänä, on hyvin vähäinen. Lisäksi koko ajan kasvaa uhka, että äiti itse saa äkillisen verenmyrkytyksen ja menehtyy.
Ei kriisiapua
Yhdessä Goodreads -sivuston 43:stä kirja-arviossa todetaan tässä yhteydessä, että kriisitilanne paljastaa suomalaisen terveydenhuollon yhden ongelmakohdan. Keskustelu- tai terapia-apua ei ole tarjolla muuta kuin sairaalan pastorilta. Sen kummemmin minä-kertoja kuin hänen vaimonsa Rose eivät ole luterilaisia kristittyjä tai edes kovin uskonnollisia, mutta ottavat ammattikuuntelijan avun vastaan, mikä tuntuu sivullisesta vähintäänkin vastenmieliseltä.
Kaikki menee onneksi hyvin, ja pastori osaa hoitaa hommansa, eikä ala tyrkyttää omia hyväksi kokemiaan auttamisen välineitä. Kulttuuristen odotusten mukaisesti minä-kertoja, lukijan ihmetykseksi, hersyy agnostisminsa keskellä uskonnolliseksi. Eikä varmasti vähiten siitä syystä, että hänen sukulaisissaan - kirjan lukijoissa - on sellaisia, jotka odottavat hänen käyttäytyvän kulttuurisesti korrektisti tällaisessa tilanteessa. Myöhemmin minä-kertoja tulee hurskastelevasti sairaalaan Raamattu-kainalossaan, vaikka ei sieltä lopulta mitään hyödyllistä löydykään. Vaimokin ihmettelee päähänpistoa.
Toinen kohtaaminen
Toinen kohtaaminen pastorin kanssa on vielä kummallisempi kuin ensimmäinen. Keskenmenon jälkeen Rose tulee melkein heti uudelleen raskaaksi ja synnyttää kaksoset, jotka putkahtvat ennen aikojaan maailmaan. Pariskunta on uudessa kriisissä, mistä he selviävät siitä omin nokkinensa ilman hengellistä tai muuta vastavaa apua. Edes ystävät eivät tiedä heidän vastoinkäymisistään.
Kun tilanne on jo hallinnassa, minä-kertoja pyytää samaisen pastorin uudelleen heidän luokseen. Mitään muuta motiivia sille on vaikea keksiä kuin että se sopii mukavasti kirjassa kerrottuun tarinaan ja jotkut lukijat saattavat pitää siitä.
Tapaamisessa ei tapahdu mitään ihmeellistä. Minä-kertoja ja Rose kertovat pastorille, mitä heille on vuoden aikana tapahtunut, mutta pastorin palveluksia he eivät sinänsä tarvitse.
Uususkonnollista?
Kertoja pohtii kaiken tapahtuneen jälkeen kovin amerikkalaiselta kuulostavasti itsekseen:
“Mitä tämä oli, oikeasti? Mistä tässä oli kyse ja kuka tätä kaikkea ohjasi Ei voinut olla niin että asiat tapahtuivat sattumalta, tiesin että niin ilmeisesti oli mutta se tuntui minusta mahdottomalta. Yhtä kuolemaa seurasi kaksi elämää - käsikirjoitus oli niin kirkas, ettei välinpitämätön universumi saisi sellaista aikaan.”
Lähteitä
Arja Korhonen. Juha Itkonen: Ihmettä kaikki. Kulttuuri kukoistaa -blogi 4.10.2018 ([1])
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki. Eniten minua kiinnostaa tie -blogi 23.9.2018 ([2])
Juha Itkonen. Ihmettä kaikki. Otava.fi -sivusto ([3])
Katariina Lehtikanto. Juha Itkonen kirjoitti vanhemmuuteen liittyvistä kipeistä kokemuksista omakohtaisen romaanin: ”En osaa niistä puhua, mutta osasin kirjoittaa”. Iltalehti 30.08.2018 ([4])
Antti Majander. Pitääkö oman lapsen kuolla? Juha Itkonen joutui kohtaamaan kysymyksistä kaikkein vaikeimman. Uudessa teoksessaan Juha Itkonen näyttää oman haavoittuvuutensa, mutta sen päähenkilöitä ovat muut. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 30.8.2018 ([5])
Terhi Pape-Mustonen. Koskettava ja viihdyttävä tarina vaikeasta isyydestä Maaseudun tulevaisuus 30.12.2018 ([6])
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki. Poika lukeekin -blogi 6.1.2020 ([7])
Mila. Juha Itkonen: Ihmettä kaikki. Sanoissa ja sivuilla -blogi 2.12.2018 ([8])
Ihmettä kaikki by Juha Itkonen. Goodreads.com 30.8.2018 ([9])
Pauliina. Kirja-arvostelussa Juha Itkosen koskettava Ihmettä kaikki. Mrs Eriksonson's Room -blogi 17.9.2018 ([Kirja-arvostelussa Juha Itkosen koskettava Ihmettä kaikki]) ([10])
Erika Åkman. Juha Itkonen kirjoitti koettelemuksestaan kirjan – joutui päättämään lapsensa kohtalosta: ”Ajauduin elämän ja kuoleman kysymysten äärelle”. Ilta-Sanomat 30.8.2018 ([11])
Hanna. Juha Itkonen: Ihmettä kaikki.Paljon melua kirjoista -blogi 6.8.2019 ([12])
Laura Malmivaara. Juha Itkonen tarttui autofiktion vaikeaan lajiin , eikä selviä ongelmitta. Keskisuomalainen 17.9.2018 ([13])