Humppa-Pojat Forssasta

Maailmassa pyörii jatkuvasti kaiken maailman muotivirtauksia. On pyörinyt aikaisemmin ja tulee pyörimään edelleenkin. Myös musiikin alalla, nimenomaan kevyen musiikin. Esimerkiksi sotien jälkeen tanssimusiikissa tuli hiljalleen muotiin vanhojen tuttujen foksien, valssien ja tangojen höystöksi monenlaisia latinalais-amerikkalaisia tanssirytmejä. Nämä valloittivat tanssilavoja ja äänilevyteollisuutta kunnes uutuudenviehätys laimeni.

Humppa-Pojat päätyössään Hykkilän nuorisoseurantalolla. Vasemmalta Toivo Väkevä, Ilppo Aaltonen, Tuomo Väkevä, Teuvo Siniketo ja Matti Aaltonen.

Aivan puhtaasti kotimainen buumi puhkesi soittorintamalle, kun radiossa vuodesta 1958 esitettiin hupailusarjaa Kankkulan kaivolla. Kun tästä vielä tehtiin filmi 1960, oli asia selvä. Humppa alkoi valloittaa Suomen tanssilavoja. Ja mitä tämä humppa sitten oli? Se oli jämäkästi soitettuja vanhoja kotimaisia ja ulkomaisiakin fokseja sotaa edeltävältä ajalta. Peruspoljennon antoi oikea tuuba.

Humppayhtyeitä alkoi sitten syntyä Suomeen vähän joka puolelle.
Miten humppayhtye voi syntyä? Esimerkki Forssasta.

Oli lauantai-iltaiset tanssiaiset Hotelli Maakunnassa. Siellä soitti Teuvo Sinikedon yhtye, johon minäkin kuuluin. Oli myös salissa Forssan Palloseuran jokin vuosijuhla. Mukana oli myös Matti Aaltonen palloseuran johtoportaasta. Tanssin väliajalla hän tuli jutustelemaan, että sopisiko hänen tulla mukaan koettamaan miten hanurinsoitto sujuu. Matti oli soittanut heti sodan jälkeen hanuria Hotti-Veikoissa, jossa oli nähtävästi vielä vetäjänäkin, koska Hotti-Veikkojen taru loppui siihen kun Matti joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan.

Vanha suola oli ruvennut janottamaan Mattia. Niinpä hän sitten soitteli meidän mukanamme jolloin voitiin todeta, että kyllähän se vielä käy.
Tämän jälkeen alkoi itää ajatus, että pantaisiin pystyyn humppayhtye. Ja niin siinä kävi, että Humppa-Pojat aloitti toimintansa. Ongelmana oli ensin mistä saataisiin bassotorven soittaja. Teuvo ratkaisi asian niin, että hän toi soittokunnan varastosta vanhan helikonin ja alkoi tuuttailla sillä peruspotkua soittoon. Siihen tarpeelliseen takapotkuun piti sitten löytää perinteellinen tenoribanjo. Löysin sellaisen Kalle Sjöroosilta, joka oli toisen polven hanurinsoittaja Kalliomäestä ja joka oli soittanut Pallo-Pojissa ennen sotia. Kalle oli opiskellut konemestariksi ja seilannut aikansa Suomen – Etelä-Amerikan linjalla. Hän oli tuonut Buenos Airesista hyvännäköisen tenoribanjon. Sitä menin sitten lainailemaan. ”Siitä vaan”, sanoi Kalle ja monivuotinen vippailu alkoi.

Tässä ollaan jälleen Hykkilässä, nyt 20-vuorisjuhlakonsertissa. Soittejet eturivissä vasemmalta Teuvo Siniketo, Kalle Mansikkaniemi, Arvo Olli ja Matti Aaltonen, ja takarivi vasemmalta Tuomo Väkevä, Toivo Väkevä ja Ilppo Aaltonen.

Bassopuolikin korjaantui, kun velimies Toivo Väkevä tuli mukaan tuubansa kanssa ja Teuvo pääsi puhaltelemaan saksofoniaan.

Niin että sitten kiertelemään lavoja ja rahastamaan? 

Eipä sentään, vaan lähinnä Tammelan Hykkilään jokavuotisille kesäjuhlille. Olihan niin, että Matti Aaltosen kesäpaikka sijaitsi juuri Hykkilän-Lunkaan nuorisoseuran seuratalon rajanaapurina. Matti oli varmasti joutunut monena kesänä tekemisiin näiden kesäjuhlien kanssa ja ne olivat ehkä olleet suurena tekijänä humppayhtyeen perustamiseen. Kankkulan kesäjuhlat ja Pumppu-Veikot saattoivat siis olla virikkeen antajina.

Humppa-Poikien päätehtävä

Täsä soitetaan virallisen näköisenä rahaa musiikkiopiston kannatusyhdistykselle Hotelli Maakunnassa. Vasemmalta Tuomo Väkevä, Teuvo Siniketo, Erkki Rautavaara, Matti Aaltonen, Arvo Olli, Toivo Väkevä ja Jussi Inomaa. Ja vuosi oli 1972.

nä oli siis Hykkilän kesäjuhlissa esiintyminen, muita esiintymisiä oli vähän, ei ollut tarkoituksena rahan kerääminen. Tähän tuli kylläkin yksi poikkeus. Se oli musiikkiopisto.

Syyskuun 24. päivänä 1964 oli perustettu Forssan seudun musiikkioppilaitoksen kannatusyhdistys. Musiikkiopisto aloittikin toimintansa 15.1.1965. Kannatusyhdistyksen puheenjohtajaksi tuli Matti Aaltonen ja johtokunnan jäseniksi muiden muassa Teuvo Siniketo ja Tuomo Väkevä. Kannatusyhdistyksien rahavarat ovat yleisesti jossain määrin Herran hallussa, joten ajan mittaan tuli sitten Humppa-Pojillekin mieleen soitella rahaa yhdistyksen hyväksi, johtokunnan jäsenyyskin jo tavallaan velvoitti. Yksi tällainen soitto oli Hotelli Koskenniskassa vuonna 1972. Muitakin soittokeikkoja oli, vaikka niistä ei ole valokuvatodisteita.

Tässä voidaankin todeta, että muistissa ei ole varmaa vuotta, jolloin Humppa-Pojat perustettiin. Pitäisi aina olla valokuvia todisteina. Ja sitten pitäisi niissä valokuvissa olla ainakin vuosiluku merkittynä, mutta kun yleensä ei ole. Tässäkin mukana olevista kuvista oli vain yhdessä vuosiluku, tämä 1972. Kun mukana on kuva 20-vuotisjuhlakonsertista, olisi tämän kuvan perusteella voinut varmasti sanoa perustamisvuodenkin, mutta kun kuvan takaa ei löytynyt yhtään mitään merkintää.

Niin, tämä harvakseltaan mutta hartaasti esiintynyt Humppa-Pojat toimi siis yli 20 vuotta. Jos ei ole aloittamisvuotta merkitty muistiin, niin eipä ole lopetusvuosikaan muistissa. Tämä lopettaminen tapahtui tietysti meteliä pitämättä, jossain vaiheessa vain kesäjuhlille ei enää mentykään. Aikansa kutakin.

Tuomo Väkevä