Vainikaisen leipomo

"Hiljaa juuri kuin lammen laine syntyi leipuri Vainikainen, Hämeenlinnassa torin kulmassa parhaalla liikepaikalla." Näin on Hämeenlinnassa laulettu jo 1920-luvun lopulta alkaen Kalle Vainikaisen ja hänen tuotteidensa kunnia

Vainikaisen kahvila. Kuva: Kuvaamo Luoma. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo.

ksi.

Kalle Vainikaisen elämästä

Kalle Vainikainen ei syntynyt Hämeenlinnassa, vaan Sydänsavossa, Sydänmaan kylällä 6.10.1871, (nyk. Nilsiän kaupungin lähettyvillä). Hän eli suurimman osan elämästään Hämeenlinnassa. Kalle Vainikaisen puoliso oli nimeltään Ida Johanna Johansson. Pariskunta sai kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Kaarlo Kustaa Vainikainen kuoli 71 vuoden ikäisenä jatkosodan aikana vuonna 1942.

Leipurimestariksi parhaalle paikalle

Kaarlo Kustaa kävi kansakoulun, jonka jälkeen hänet pantiin leipurinoppiin Kuopioon leipuri Snellmanin liikkeeseen. Miehen mieli teki kuitenkin etelän rintamaille. Niinpä hän matkusti 1890-luvun lopulla Hämeenlinnaan ja pääsi Kronholmin leipomoon töihin. Vuonna 1900 Vainikainen ryhtyi yrittäjäksi ja osti pienen, mutta suositun Lindevallin leipomo-kahvilan. Viisi vuotta varoja säästänyt ja kerännyt Kalle Vainikainen teki rohkean ratkaisun ja osti Kronholmin leipomon nykyisen Raatihuoneenkadun ja Linnankadun kulmasta. Parhaalta liikepaikalta, kuten laulussa sanotaan. Kiinteistö käsitti tontin lisäksi kaksikerroksisen puutalon. Maapohja ei kuitenkaan kuulunut kauppaan. 

Vainikaisen leipomo osasi mainostaa

Energinen yrittäjä ymmärsi hyvin mainonnan merkityksen. Toisen kerroksen ikkunoiden alla Raatihuoneenkadun puolella näkyi kyltti, johon suurin kirjaimin oli maalattu K.Vainikaisen kahvila. Alla roikkui kullanvärinen iso viipurinrinkilä ja sen päälle oli kiinnitetty kullattu kruunu. Katuoven vieressä tavallinen ikkuna oli suurennettu näyteikkunaksi. Kalle Vainikaisen unelma oli toteutunut.
Leipurimestari laati itse tekstin Hämeen Sanomissa syksyllä1910 julkaistuun ilmoitukseen. Takana oli silloin viisi vuotta menestyksellistä liiketoimintaa torin kulmassa.
K.Vainikaisen leipomo, kondiittori ja kahvila Puhelin 210
Arv. Yleisölle saan kunnioitten ilmoittaa, että nyt kun olen saanut kuntoon aivan uuden ajanmukaisen leipomon, voin tyydyttää yleisön ankarimmatkin vaatimukset. Olen hankkinut uudet ajanmukaiset koneet, jotka tekevät kaikki taikinat, myöskin olen onnistunut saamaan ensiluokkaista työväkeä. Parhainta saatavissa olevaa työväkeä. Parhaita saatavissa olevia raaka aineita tulen käyttämään ja noudattamaan ehdotonta puhtautta. Kaikki ammattiini kuuluvat tilaukset otetaan vastaan kiitollisuudella sekä valmistetaan huolellisesti. Joka päivä on saatavissa lämmintä kahvileipää klo 9aamupäivällä sekä ruokaleipää klo 12 päivällä. Jälleenmyyjille myönnetään alennus.
Kunnioittaen K.Vainikainen
Huorn. ainoa ajanmukainen liike paikkakunnalla.

Kaupungin suosituin kokoontumispaikka

Vainikaisen kahvila oli 1910-1930 luvuilla sekä aikuisten, että lukiolaisten ja muun nuorison kokoontumispaikka. Raatihuoneenkadulta ovi johti ensimmäisen kerroksen myymälään, josta portaat veivät toiseen kerrokseen, varsinaiseen kahvilaan. Iltaisin pöydät olivat hyvin varattuja. Kahvilassa oli suuritorvinen gramofoni, joka soitti aiemmin lähinnä ulkomaisia, myöhemmin myös kotimaisia levyjä. Jokaisesta levystä piti maksaa muutama penni.
Vainikainen hankki myöhemmin kahvilaan muodikkaan soittokaapin, jonka sai käynnistymään panemalla sivulla olevasta reiästä sisään ison kuparisen kymmenpennisen. Kupariraha toisensa jälkeen painui Vainikaisen kassaan, kuten leipurimestari oli suunnitellutkin.
Kahvilan alakerrassa myytiin leipää, pullaa ja leivoksia. Yhdessä vaiheessa kahvilaan menijä sai itse valita pullan tai leiväsen akkunan ääressä olevalta hyllyltä ja viedä sen yläkertaan. Kahviannokset tai limonaadipullot tilattiin tarjoilijalta yläkerran kahvilassa. Hän otti samalla maksun juomista. Pullat ja leivokset maksettiin pois lähtiessä alakerran tiskillä. Hyvämuistinen ja hyväntuulinen rouva Ida Vainikainen oli usein tiskin takana. Hän oli erittäin kohtelias ja iloinen ihminen.

Kalle Vainikaisen harrastukset

Kalle Kustaa Vainikainen oli erityisen hyvä ampuja, melko hyvä pelaamaan biljardia ja innokas kortinpelaaja. Hyvin usein hän istui iltoja nykyisen Sibeliuksenkadun ja Palokunnankadun kulmassa olevassa Kansalliskerhon huoneustossa pelaamassa joko biljardia tai korttia. Biljardikavereista mainittakoon Yrjö Savolainen, eläinlääkäri Bruning, Kalle Räty, Artturi Penttinen ja kapteeni Lundberg. Korttikavereita olivat mm peltiseppä Nieminen, maisteri Halminen, Arvi A.Karisto, Eemeli Juureva, Hakalan Heikki ja kamreeri Grönlund, joka saatuaan hyvät kortit ei pystynyt hillitsemään itseään, vaan paljasti hyvät korttinsa lausahtaen: "Tämä on tuhannen vuoden tapaus." Peleissä oli pieni panos, joka lisäsi jännitystä.
Kansalliskerhossa sai emännöitsijältä kahvia ja teetä. Tarvittaessa jostakin ilmestyivät myös totilasit. Vainikainen tunnettiin ystäväpiirissä innokkaana sunnuntaimetsästäjänä. Hämeenlinnan suojeluskunnan mieskuorossa Kalle lauloi toista bassoa.

Vainikaisen kahvilarakennuksen hävittäminen

Kaksikerroksinen rakennus, jossa Vainikaisen kahvila sijaitsi, oli yksi harvoista 1700-luvun lopulla rakennetuista taloista, jotka olivat säästyneet vuonna 1831 Hämeenlinnan keskustassa raivonneelta tulipalolta. 1960-luvulla Vainikaisen kahvilarakennuksen paikalle suunniteltiin iso Keskustalo-kompleksi, minkä vuoksi vanhat rakennukset haluttiin purkaa. Purkamisesta ei kuitenkaan kaupungissa oltu yksimielisiä. Valtuustossa tuotiin esille ajatus uudesta talomuseoalueesta, jonne pystytettäisiin osa purettavista taloista. Vaikka talomuseosta ei tehty päätöstä, vanhat rakennukset purettiin huolellisesti, jokainen hirsi merkittiin ja numeroitiin ja hirret laitettiin linnansuolle odottamaan uudelleen pystytystä. Talomuseoajatus ei kutenkaan toteutunut, ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua osa hirsistä oli niin pahasti lahonnut, että hirret myytiin polttopuiksi eniten tarjonneelle.

Laulun arvoinen leipuri

Yksi hämeenlinnalaisista 1900-luvun alkupuolen perinteistä on laulu ”Hiljaa juuri kuin lammen laine syntyi leipuri Vainikainen.” Laulun melodia on lainattu säveltäjä Iosif Ivanovicin Huokaus-valssin ensimmäisestä osasta, jonka sanat ovat runoilija Irene Mendelinin runosta Kuin lammen laine (”Hiljaa juurikuin lammen laine syntyi lempeni ainoinen”). Sitä ei sen sijaan tiedetä, kuka on runoillut leipuri Vainikaisesta kertovat sanat. Laulu tunnetaan myös Paakari Pulliaisen lauluna, mikä on vanhojen hämeenlinnalaisten mielestä suuri loukkaus. kunnianarvoisaa leipuri Vainikaista kohtaan.

Hiljaa juuri kuin lammen laine syntyi leipuri Vainikainen,
Hämeenlinnassa, torin laidalla, hyvällä liikepaikalla.

Hiljaa juuri kuin lammen laine leipoi leipuri Vainikainen,
Hämeenlinnassa, Reskan kulmassa, parhaalla liikepaikalla.

Hiljaa juuri kuin lammen laine kuoli leipuri Vainikainen,
Hämeenlinnassa, torin laidalla, hyvällä liikepaikalla.

Rustholli laulaa. Tampere 1969.

Armeija marssii vatsallaan

Hiljaa juuri kuin lammenlaine syntyi leipuri Vainikainen,
joka myöhemmin kondiittorian, perusti kaupunkiin korian.

Pyöritti sokeripulliansa, joita osteli kaikki kansa,
hiiva myös paisutti leipuria ja leivinuunin muuria.

Tuli käsky nyt sotaan lähtee leipuri pakkasi vehnän tähteet,
näin hän hylkäsi kondiittorian, piparkakkusen sorian.

Paakari pumpernikkelien joutui ystäväks’ nikkelien
kunnes kerran hän jauhosäkkiä alkoi tyhjentää äkkiä.

Sitten leipuri Vainikainen saavutti kerrassaan suuren maineen:
leipoi kakkuja, ohukaisia, aivan ainokaisia.

Kunniaa paakari tästä niittää, häntä eversti, poijat kiittää,
vatsallansa se armeija marssiihan – toden totta tää on ihan.

Pannaanpas, pojat, lauluksi. Lauluja reserviläisille. Runoillut kaksi rakuunaa. Otava. Helsinki. 1939.

Lähteet

Aimo Vihervuoren puhe Hämeenlinnan-Vanajan Sotaveteraanien naisjaoston järjestämässä leipuri Vainikaiselle omistetussa yhteislaulutilaisuudessa Keskustalon pihassa 22.8.2001.
laulukirjat Rustholli laulaa, Pannaanpas, pojat, lauluksi, Suuri toivelaulukirja 16